Kiinassa ollaan meneillään olevan tammikuun aikana rikottu ennätyksiä. 51 miljoonaa puntaa maksaneesta Oscarista tuli sarjan kallein pelaaja, kun taas 615 000 puntaa viikossa tienaava Carlos Tevez kohosi maailman parhaiten palkatuksi jalkapalloilijaksi.
Kiinalaiset yrittivät hankkia jopa EM-finaalin tuominneen englantilaisen Mark Clattenburgin jakamaan oikeutta Aasiaan. Onko Kiinasta tulossa jalkapallon oma NHL? Ennen kaikkea pitääkö vanhalla mantereella huolestua kiinafutiksen rakettimaisesta noususta?
Kyseistä aihetta ollaan Faneille.comissa käsitelty aiemminkin. Viime keväänä tapetilla oli koko Kiinan Superliigan funktio, jolloin sarjan kerrottiin lähteneen lentoon valtiovetoisesti. Kiinan presidentti Xi Jinping haluaa maastaan ”jalkapallon supervallan”. Taloudellisesti Kiinasta voidaan tällaista ilmaisua jo käyttää. Eri medioissa kovapalkkaisimpien pelaajien ranking vaihtelee, mutta sivistyneen arvion mukaan maailman kymmenestä parhaiten tienaavasta futaajasta puolet pelaa Kiinassa.
Kiinalaisten aggressiivisen ja rahaa säästelemättömän ostopolitiikan seurauksena Euroopassa on oltu huolissaan jalkapallon tulevaisuudesta. Eikä ihme, kiinalaisten maksamat siirtosummat ja palkat ovat olleet suoraan sanottuna järjettömiä. Toisaalta päättömältä tuntuva rahankäyttö kuvastaa hyvin sitä tilannetta, missä kiinalaisseurat operoivat. Huippupelaajia saadakseen on seurojen ladottava rahaa pöytään reippaasti yli markkina-arvon. Urheilullisesti Kiina ei kuitenkaan ole niin houkutteleva vaihtoehto. Jos kalliit brassitähdet otettaisiin sarjasta pois, ei Superliiga todennäköisesti olisi edes Veikkausliigan tasoa.
Kiinalaisten tuhlaaminen on järjenvastaista
Jos palataan alussa mainittuun Oscarin siirtoon, kertoo se karua kieltä Kiinan tilanteesta. Euroopan markkinoilla brassi olisi ollut maksimissaan 30 miljoonan punnan arvoinen ja sekin vanhojen näyttöjen perusteella. Ex-Chelsea peluri on nimittäin ollut todella heikko kesästä 2015 asti.
Oscarin edellinen maalikin ajoittuu viime vuoden tammikuuhun, eikä kymppipaikalla viihtyvä brassi ole ominaisuuksienkaan puolesta lähelläkään maailman huippua. ”Perushyväksi” Oscaria voisi kuvailla, mutta maailmanluokan pelaajaksi ei hyvällä tahdollakaan. Shanghai SIPG:n maksama yli 50 miljoonan punnan siirtosumma tuntuukin järjen vastaiselta, joten Länsi-Lontoossa ollaan mitä luultavammin juostu nauraen pankkiin.
Vastaavasti Kiinan suurimman kaupungin toinen joukkue Shanghai Shenhua sai Carlos Tevezin ilmaiseksi, mutta punnan joka sekunti tienaavan argentiinalaisen palkkoihin tulee uppoamaan jotakuinkin 30 miljoonaa puntaa kaudessa. Oikeastaan Tevez kuvastaa kaikkea sitä mikä nyky-futiksessa on vialla. Vuonna 2007 Eurooppaan tullut hyökkääjä valitti koti-ikävää lähes koko Euroopassa pelaamansa ajan. Lopulta Tevezin odotettu kotiinpaluu Boca Juniorsiin kesti vain puolitoista vuotta, kunnes argentiinalainen karkasi poskettoman tilipussin perässä Kiinaan.
Graziano Pellen tilipussiin kertyy järjettömiä summia. Kuva: All Over Press
Kolmas Kiinan markkinoiden järjettömyyttä ilmentävä peluri on Shendong Ludengiin kesällä siirtynyt Graziano Pelle. Southampton nettosi kärjen myynnistä 12 miljoonaa puntaa, mikä ei ole suuri summa nykypäivänä, mutta varsin kelvollinen korvaus hieman keskivertoa paremman 31-vuotiaan target-hyökkääjän palveluksista. Italialaisen palkka on kuitenkin herättänyt ihmetystä. 260 000 puntaa viikossa tienaava Pelle hätyyttelee palkoissa Neymarin ja Sergio Agüeron kaltaisia supertähtiä, vaikka äärimmäisen komea hyökkääjä ei tasoltaan ole edes lähellä maailman top-100-pelaajaa.
Kiinaan siirtyneiden pelaajien virtaa kannattaa tutkailla tarkasti. Ensinnäkin Kiinan ulkomaalaispelaajista suurin osa on brasseja, eurooppalaisia Superliigassa on todella vähän. On tietysti huolestuttavaa, että 27-vuotias Axel Witsel valitsee ennemmin Kiinan kuin Mestarien liigan voittoa jahtaavan Juventuksen. Belgialainen on kyllä huippupelaaja, muttei missään nimessä tähti, joka marssisi eurooppalaisen suurseuran avaukseen. Vuosi sitten vastaavanlaista kohua herätti Alex Teixeiran siirto Shakhtar Donetskista Jiangsu Suningiin. Hiljattain 27 vuotta täyttänyt brassi kieltäytyi huhujen mukaan Liverpoolin tarjouksesta ja lähti Kiinaan printtaamaan.
Kuten jo aiemmin tässä kuussa julkaisemassamme jutussa kerrottiin, vetää Kiinan Superliiga puoleensa parhaassa iässä olevia jalkapalloilijoita. Siinä mielessä sarjan noususta voi olla huolissaan. Ramires, Hulk, Jackson Martinez tai Ezequiel Lavezzi ovat pelaajia, joilla olisi ollut Euroopassa annettavaa, mutta kukaan ei ole lähelläkään planeetan eliittiä.
Se missä kiinalaisten läsnäolo tulee näkymään on eteläamerikkalaisten naaraaminen suoraan kotimaisista sarjoista. Esimerkiksi viime kaudella Superliigan maalikuninkuuden napanneen Ricardo Goulartin kaltaiset nimet tulevat jäämään eurooppalaisille hämärän peittoon.
Näin ollen voisikin väittää, että Kiina vetää tällä hetkellä puoleensa hyviä pelaajia, jotka eivät kuitenkaan pääsisi eurooppalaisissa suurseuroissa loistamaan. Kannattaa kuitenkin huomioida kiinalaisten päättömän rahankäytön hyödyttävän myös Eurooppaa. Kiinalaisseurojen ostovoima saattaa nostaa hintoja, mutta toisaalta Oscarin kaltaisista pelureista maksetut hävyttömät ylihinnat tuovat rahaa eurooppalaisten pusseihin, poikkeuksetta enemmän mitä Euroopan markkinat toisivat.
Pitääkö olla huolissaan?
Palataampa kuitenkin vielä otsikossa esitettyyn kysymykseen: Pitääkö Euroopassa huolestua kiinalaisten toiminnasta siirtomarkkinoilla? Tietyssä mielessä pitää, koska Kiina houkuttelee hyviä pelaajia pois Euroopasta, eivätkä eurooppalaiset pysty välttämättä kilpailemaan kiinalaisten järjettömien palkkatarjousten kanssa. Brittilehti The Guardianin jalkapallopodcast Weekly Footballissa kuitenkin todettiin ansiokkaasti, että niin kauan kuin pelaajien kerrotaan siirtyvän vain Kiinaan, eikä tiettyyn seuraan, ei Euroopassa tarvitse huolestua.
Kiinalaisseurojen järjettömään rahankäyttöön ollaan havahduttu myös maassa itsessään. Hallituksen puhemies nimittäin kertoi suunnitteilla olevista tulo- ja siirtorajoituksista, koska Kiinassa halutaan rakentaa ”satavuotisia” seuroja. Sarjassa on muutenkin voimissaan ulkomaalaiskiintiö, johon mahtui viime kaudella vain neljä ulkomaalaista ja yksi aasialainen. Maaliskuussa alkavalla kaudella määrää on nostettu yhdellä ulkomaalaisella.
Guangzhou Evergrandea edustavaa Ricardo Goulartia tuskin nähdään Euroopan kentillä. Kuva: Getty
Tavallisten jalkapallofanien on myös hyvä tiedostaa, että median näkökulmasta kiinalaisten mukaantulo on lottovoitto. Esimerkiksi The Daily Mailin tai The Sunin kaltaiset lehdet, jotka eivät vaali järin laadukasta journalismia, voivat käytännössä keksiä siirtohuhuja, sijoittaa ne lottokoneeseen ja julkaista sen huhun, jonka kone milloinkin arpoo. Oscarista maksettu siirtosumma tai Tevezin palkka ovat saavuttaneet niin absurdin tason, etteivät toimittajat voi keksiä enää mitään mitä kiinalaisseurojen suhteen ei voisi tapahtua.
Loppuviimein jalkapallo on kuitenkin konservatiivinen peli. Real Madridin, Manchester Unitedin tai Bayern Münchenin kaltaiset suurseurat ovat pysyneet pitkään huipulla, mikä kertoo eurooppalaisen jalkapallon pysyneen suurilta osin ennallaan monen vuosikymmenen ajan. Vaikka Kiinassa on rahaa, tuntuu Euroopan ohittaminen urheilullisesti ja arvostuksen puolesta täysin päättömältä ajatukselta.
Kannattaa myös muistaa, että öljyrahalla rikastuineiden seurojen kuten PSG:n, Manchester Cityn tai Chelseankin ostovimma on tasoittunut surrealistisen alun jälkeen. Tietysti koko sarjan pumppaaminen täyteen tähtipelaajia on eri asia kuin yksittäisen joukkueen, mutta sarjan tason nostamisen kannalta tähtipelaajien rekrytointi on välttämätöntä.
Kiinalaisten jylläämisestä ei siis kannata huolestua, ei ainakaan niin kauan kun sarjassa on voimassa oleva ulkomaalaiskiintiö. Sitä paitsi raketin lailla kasvaneeseen Kiinan kansantalouteen on ennustettu romahdusta, joka eittämättä söisi aggressiivista talouskasvua tehnyttä Superliigaa.
Kansikuva: Getty