Tampereen Ilvestä pedattiin kauden alla mitalitaistoon, mihin se vielä muutama viikko sitten osoitti kuuluvansa. Sittemmin Tupsukorvien korttitalo on natissut liitoksistaan. Tasaisen Veikkausliigassa Ilves on vielä hyvissä asemissa, mutta joukkueen pelissä täytyy tapahtua dramaattisia muutoksia, mikäli seitsemänneksi pudonneet keltapaidat mielivät mitalitaistoon.
Ilveksen alkukausi oli muutamaa heikompaa tulosta lukuun ottamatta hyvä, etenkin vierasvoitot Kuopiosta ja Seinäjoelta olivat maistuvia. Toukokuun 11. päivä kärkikamppailussa koettu tappio HJK:lle kuitenkin aloitti alamäen. Suursuosikille koettu 2–0-tappio ei ollut huono tulos, mutta heti perään Tammelan avauspelissä kotitappio Interille lukemin 0–2 oli heikko esitys. Joukkue haki Vaasasta yllätyspisteet, mutta viimeiset kaksi ottelua ovat olleet sanalla sanoen surullisia.
Ilves kohtasi lauantaina sarjajumbo JJK:n tuloksena 1–3-vierastappio ja hävisi keskiviikkona kotonaan PS Kemille 2–4. Toisin sanoen tamperelaiset saivat pisteautomaateiksi povatuilta joukkueilta pyöreät nolla pistettä ja omissa kolisi peräti seitsemän kertaa. Viimeisestä viidestä pelistään tamperelaiset ovat hävinneet neljä.
Huomionarvoista Ilveksen alkukaudessa ovat olleet heikot esitykset kotiyleisön edessä. Kolme ensimmäistä kotipeliä Ratinassa tuottivat neljä pistettä ja pistetili on kahden Tammelassa pelatun kotimatsin jälkeen avaamatta. Jarkko Wissin ryhmä on nyt hävinnyt yhtä monesti Tammelassa, kuin se hävisi legendaarisessa pyhätössä koko viime kauden aikana.
Erikoisia kokoonpanovalintoja
Yksi viime kaudella hurmanneen Ilveksen aseista oli Wissin kyky valmistaa joukkue ja pelisuunnitelma vastustajan mukaan. Viime viikkoina nappiin mennyt täsmävalmennus on ollut kaunis muisto ja syyttävä sormi osoittaa entisen keskikenttämiehen suuntaan, jonka kokoonpanovalinnat ovat olleet vähintäänkin erikoisia.
Inter-tappiossa Wiss heitti avauksen laitureiksi Jaakko Juutin ja Antto Hilskan, jotka ollaan rajallisten pallollisten kykyjen ansiosta nähty rotaatiomiehinä, jotka yleensä turvaavat johtoa. Turkulaisvieraat hallitsivat peliä, eikä Ilves saanut oikeastaan minkäänlaista hyökkäyspeliä, ennen Iiro Järvisen ja Youness Rahimin tuloa sisään puoli tuntia ennen päätösvihellystä. Ongelma oli etenkin se, ettei Hilska tai Juuti kykene haastamaan vastapuolen laitapakkeja, mikä taas ei riko organisoitunutta puolustusmuotoa.
PS Kemi peliin Wiss vaihtoi ryhmityksen 4–4–2-muotoon, jossa toiseksi kärjeksi nousi SJK:sta tullut nuori Aleksis Lehtonen, jolla ei alkukauden perusteella riitä kannukset Veikkausliiga-tason hyökkääjäksi. Kemin heikkoa puolustusta vastaan Ilves sai luotua tilanteita, mutta oli muutaman aiemman tappiopelin tapaan käsittämättömän haavoittuvainen alaspäin.
Kokoonpanovalintoihin vaikuttaa luonnollisesti terveystilanne, mutta esimerkiksi Kemi pelissä penkillä istunut Rahimi pääsi toisella puoliajalla sisään ja näytti olevan hyvässä kunnossa. Yleisesti ottaen Wissin tarve työntää Hilskaa ja Lehtosta avaukseen tuntuu hämmentävältä. Kumpikin nuorista hyökkääjistä tekee tunnollisesti hommia, mutta teknisten ominaisuuksien rajallisuus näkyy karulla tavalla, joka taas vaikeuttaa keltapaitojen hyökkäyspeliä merkittävästi. Samoista minuuteista taisteleva Rahimi ei ole parhaimmillaan alaspäin, mutta vikkelä laituri kykenee luomaan tilanteita kanssapelaajilleen ja itselleen.
Toisaalta Wissiä ei sovi soimata liikaa. Veikkausliigan armoton otteluohjelma huomioiden rotaatiota on pakko pyörittää, mikäli haluaa saada joukkueesta jotakin irti syksyn ratkaisupeleissä. Se, mikä Wissin rotaatiossa kuitenkin hämmentää on valmentajan tarve heittää niin sanotut ”penkkiäijät” samaan aikaan kentälle. Tämä maksoi pinnat Interiä vastaan, sillä turkulaiset eivät ihmeitä pisteiden eteen esittäneet.
Liikaa alisuorittajia
Viime kaudella puskista tulleilla keltapaidoilla oli monia onnistujia. Tällä kaudella monien taso on valitettavasti laskenut, mikä on heijastunut karulla tavalla joukkueen tuloksissa. Pahin floppi on ollut koko Veikkausliigan parhaisiin pelaajiin kauden alla luettu Emile Paul Tendeng, jonka peli ei vaan lähde rullaamaan. Senegalilainen kyllä yrittää, mutta ratkaisut ovat heikkoja ja viime kesänä niin sulavan Tendengin peli näyttää lähinnä pakottamiselta.
Toinen alakanttiin pelannut kulmakivi on Mika Hilander, jonka selän taakse upposi jokainen maalia kohti ammuttu kemiläislaukaus. Tamperelainen ei ole ollut varsinainen floppi, mutta muutaman maalin Hilander olisi voinut torjunnoillaan estää. Yleisesti ottaen Hilander ei ole pystynyt kannattelemaan joukkuetta, eikä olisi suuri vääryys heittää hyvin kokenutta vahtia alkukaudesta paikannutta Johannes Luukkasta takaisin tolppien väliin.
Myös Ilveksen puolustuksessa on tapahtunut se skenaario, mitä monet pelkäsivät. Viime kaudella Veikkausliigan topparieliittiin noussut Tatu Miettunen on ollut varjo entisestä. Jalalla erinomaisen Miettusen loistokkuus perustui pitkälti saumattomaan yhteispeliin fyysisen Pavle Milosavljevicin kanssa. Jämäkkä serbitoppari hoiti kaksinkamppailut sekä vastustajan kärkien kanssa painimisen ja nuori suomalainen sai näin ollen keskittyä pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Enemmän Miettusen pelaajatyyppiä kuin Milosavljevicia muistuttavan Jani Tanskan kanssa yhteistyö ei ole toiminut läheskään yhtä hyvin ja puutteet heiveröisen Miettusen kaksinkamppailupelaamisessa ovat tulleet karusti esiin.
Yleisesti ottaen Ilves-pelaajat ovat lähes poikkeuksetta esiintyneet enemmän tai vähemmän alle tasonsa viime peleissä. Kertautuessaan tämä on näkynyt juuri PS Kemin -pelin kaltaisina konttauksina.
Maajoukkuetauko tulee kreivin aikaan
Jos joku joukkue on tyytyväinen kesäkuun maaottelutauosta, niin Ilves. Joukkue pääsee hiomaan pahasti sekaisin ollutta peliään sunnuntaina pelattavan HIFK-ottelun jälkeen. Etenkin tilanteenvaihtoihin Wissin täytyy keksiä lääkkeitä, sillä Kemi ja JJK -otteluissa Ilves oli todella haavoittuvainen pallonmenetysten jälkeen.
Toinen asia, mihin Wissin on saatava järkeä, on joukkueen kokoonpanovalinnat. Inter ja PS Kemi -ottelut osoittivat, ettei joukkueen hyökkäyspeli kestä liian montaa teknisesti rajallista pelaajaa yhtä aikaa.
Myös surkeaan kotipelaamiseen olisi saatava puhtia. Tappiot Kemille, RoPSille ja Interille kotiyleisön edessä eivät käy laatuun, mikäli Ilves mielii taistella mitalista. Varsinkaan, kun vastapainona on ryöstöretket Vaasasta tai Kuopiosta.
Ilveksen onneksi Veikkausliiga on kuitenkin äärimmäisen tasainen. Seitsemäntenä 13 pisteellä majaileva ryhmä on toisena olevaa KuPSia perässä vain viisi pistettä. Toisaalta karsijan paikalla oleva HIFK vaanii neljän pisteen päässä. Ilveksellä olisi kuitenkin materiaalinsa puolesta potentiaalia nousta HJK:n kärkihaastajaksi, mitä se vielä muutama viikko sitten oli.
Tätä menoa kaudesta tulee kuitenkin tuskainen, varsinkin jos joukkue ei kykene voittamaan kotipelejään.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press