Voit katsoa kaikki HJK:n ottelut Ruutu+ -palvelun kauttaVeikkausliigaa on takana vasta muutama kierros, mutta HJK on jo pienoisissa ongelmissa. Helsinkiläisillä on ollut haasteita laitapelaamisen suhteen, mihin olisi olemassa eräs varsin radikaali ratkaisu.
HJK jäi keskiviikkona maalittomaan tasapeliin Turussa Interiä vastaan. Kotijoukkue lähti kamppailuun puolustuksen kautta, eikä helsinkiläisillä ollut yhtään ylimääräistä senttiä hyökkäysalueella. Klubi ei onnistunut löytämään tarvittavia aukkoja Interin puolustuksesta, vaan hyökkäykset tyrehtyivät kerta toisensa jälkeen hyvissä ajoin ennen kunnollisia maalintekosektoreita. Inter sumputti erityisen tiiviisti keskeltä, mikä jätti laidoille tilaa. Klubi ei kuitenkaan pystynyt leveyttä hyödyntämään.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kuluvalla kaudella, vaan HJK:n laitapelaaminen on ollut pääosin todella heikkoa. Ongelma korostui keskiviikkona, kun Rafinha tai Juha Pirinen ei ollut avauskokoonpanossa. Tämän kaksikon vastuu HJK:n laitapelaamisen suhteen on tällä kaudella poikkeuksellisen suuri.
Mika Lehkosuolla on käytettävissään laadukas hyökkäyskalusto, mutta puhtaita laitapelaajia ei ole liiaksi. João Klauss, Akseli Pelvas ja keskiviikkona ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa ollut Amr Gamal ovat puhtaita hyökkääjiä. Pelvas on tosin saanut tällä kaudella vastuuta lähinnä laiturina, mikä ei ole viime kauden sisäisen maalipörssin voittajalle se ominaisin pelipaikka. Laitureista Evans Mensah ei vastaavasti ole ottanut erityisen isoja kehitysaskeleita viime kaudesta, vaan taso ailahtelee edelleen todella paljon. Paluumuuttaja Nikolai Alho on vastaavasti ollut kaukana parhaista päivistään. Enoch Banza on vielä katsomaton kortti, sillä harjoituskaudella väläytellyt nuorukainen ei ole saanut kuluvalla kaudella vastuuta Veikkausliigassa. Myös hyökkäyspään monitoimimiehet Riku Riski ja Filip Valencic ovat saaneet minuutteja laidalla, vaikka kaksikosta saa enemmän irti kymppipaikalla.
Kontrasti edellisiin kausiin on suuri. Viime kaudella Atom dominoi vasemmalla laidalla, minkä lisäksi Demba Savagekin hoiti tonttinsa alkukankeuksien jälkeen moitteettomasti. 2016 helsinkiläisten laidalla viiletti Nnamdi Oduamadi, kun taas 2015 oli Savagen ja Erfan Zenelin kulta-aikaa. Zeneli ja Savage viimeistelivät vuosina 2013-15 yhteensä peräti 52 maalia Klubille.
Demba Savagen viimeisin kausi Klubissa ei ollut erityisen lennokas, mutta vuosina 2012-15 gambialainen viimeisteli HJK:lle 42 maalia 107 ottelussa. Kuva: AOP
HJK:lla on ollut useimmiten vahvat laitapelaajat ja Mika Lehkosuon alaisuudessa laitureiden rooli on erittäin merkittävä, koska joukkue pelaa useimmiten vain yhdellä hyökkääjällä. Tällä hetkellä laitureiden tuki jää erittäin vähäiseksi, mikä näkyy erityisesti alhaalla makaavia joukkueita vastaan.
Kausi on toki nuori. HJK:n joukkue uudistui paljon vielä kuluvan vuoden puolella, minkä lisäksi kokoonpano on elänyt otteluruuhkan myötä pelistä toiseen. Nämä vaativat varmasti veronsa. Lisäksi esimerkiksi Mensah voi ottaa lyhyessäkin ajassa isoja kehitysaskeleita, joten paniikkinappulan kanssa kannattaa olla varovainen Töölössä.
HJK:lla ei tosin ole liikaa aikaa odoteltavaksi. Vaikka RoPS onkin aloittanut kauden erinomaisesti ja KuPS on saamassa juonenpäästä kiinni, niin Veikkausliigan mestaruus HJK:n pitäisi pystyä hoitamaan nykyisellä kokoonpanolla. Europelit ovat yksi HJK:n kauden suurimmista mittareista ja ne tulevat nopeasti vastaan. Klubi aloittaa eurotaipaleensa Mestarien liigan ensimmäiseltä karsintakierrokselta, mikä on edessä heinäkuun puolivälissä.
Klubin on saatava hyökkäyspelaaminen parempaan muottiin siihen mennessä. Vaikka Klubi pelaakin astetta puolustavammin eurokentillä – varsinkin myöhemmillä karsintakierroksilla – korostuu hyökkäyksen rooli. HJK:n on hyödynnettävä vähäisemmät maalipaikkansa tehokkaammin kuin Veikkausliigassa.
Klubin hyökkäyksessä on jo nyt määrällisesti riittävästi pelaajia, mutta pelaajien vahvuudet eivät pääse tällä hetkellä oikeuksiinsa. On käsittämätöntä, että miten vähälle vastuulle Filip Valencic on jäänyt. Slovenialainen on kolmella osumallaan HJK:n maalipörssin kärjessä, vaikka peliaikaa on tullut viidessä ottelussa vain alle 200 minuuttia. Avauskokoonpanossa Valencic on ollut kahdesti.
Filip Valencic on pelannut HJK:ssa yhteensä 20 ottelua. Näiden saldona on kymmenen täysosumaa sekä kahdeksan maaliin johtanutta syöttöä. Kuva: AOP
Riski on esiintynyt mainiosti myös laidalla ja 28-vuotias peluri on sinetöinyt otteillaan paikkansa avauskokoonpanosta. Käytännössä ideaaliavauksen toisesta laiturin paikasta kamppailevat Mensah ja Alho, joiden on parannettava reilusti nykyisistä tasoistaan, jotta Klubi voi haaveilla menestyksestä eurokentillä.
Ei olisikaan yllätys, mikäli HJK vahvistaisi joukkuettaan ennen europelejä. Tämä tosin vaatisi liikennettä myös toiseen suuntaan, sillä määrällisesti hyökkäyspäässä on jo nyt reilusti pelaajia. Yksi potentiaalinen lähtijä voisi olla Amr Gamal, joka ei ole istunut Klubiin ja on väläyttelyistä huolimatta ollut pääosin pelin ulkopuolella.
Radikaalimpi vaihtoehto olisi muovata kokonaan pelitapaa. Klubi on pelannut Lehkosuon alaisuudessa pääosin muodostelmalla 4–2–3–1, ja tämän muuttaminen kauden ollessa käynnissä olisi todella yllättävää.
HJK:lla olisi kuitenkin mahdollisuus pelata kolmen puolustajan linjalla. Kansainvälisiltä pelikentiltä tuttu muodostelma on äärimmäisen haastava ja vaatii joiltakin pelaajilta erittäin paljon. Faneille.comin Jaakko Tiira pureutui muodostelman etuihin ja haittoihin tarkemmin jutussaan.
Kolmen pelaajan puolustuslinjassa varsinaisia laitapuolustajia ei ole, vaan niin sanotut wingbackit eli laitapelaajat hoitavat sekä puolustamisen että hyökkäämisen laidalla. Rooli on erittäin haastava, mutta HJK:lla löytyisi tähän sopivia pelaajia. Esimerkiksi valtavasti ottelusta toiseen vasemmalla laidalla raatava Juha Pirinen on kuin tehty tähän rooliin. Huuhkaja-puolustaja pääsisi wingbackina hyödyntämään hyökkäysosaamistaan ja juoksuvoimaansa vielä nykyistä paremmin.
Oikealla laidalla vastuu olisi Rafinhalla, joka on pelannut urallaan myös laiturina, mutta riittäisikö 35-vuotiaan pelurin jalkanopeus enää haastavaan tehtävään? Kipparia Lehkosuo voisi tosin käyttää myös ulompana topparina. Kyseinen pelipaikka tuli brassille tutuksi hänen pelatessaan Gentissä.
Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi kokeilla roolissa Nikolai Alhoa, joka voisi hakea nostetta uuden pelipaikan myötä. Alhosta kaavailtiin aikanaan laitapuolustajaa maajoukkueeseen, joten ja isompi puolustusvelvollisuus ei olisi täysin uusi asia.
Laaja toppariosasto tukisi myös siirtymistä kolmen puolustajan alakertaan. Klubilla on lisäksi riveissään muun muassa Ville Jalasto ja Daniel O’Shaughnessy, joiden historia laitapuolustajan tontilta auttaisi kapeammalla linjalla pelattaessa. Helsinkiläisten laadukas keskikenttä sekä monipuolinen hyökkäyskalusto soveltuisivat myös varmasti uuteen muodostelmaan.
Wingbackien peluuttaminen tosin korostaisi Pirisen ja Rafinhan merkitystä entisestään, mikä ei oikein istu Klubin nykymuottiin, jossa pelaajia kierrätetään todella runsaasti. Kukaan HJK:n pelaajista ei ole pelannut täysiä minuutteja kauden kaikissa viidessä ottelussa. Peräti 20 pelaajaa on kellottanut vähintään 90 minuuttia peliaikaa alkukauden otteluissa. HJK olisi myös haavoittuvaisempi esimerkiksi mahdollisten loukkaantumisten suhteen, mikäli kahden pelaajan merkitys joukkueelle olisi poikkeuksellisen iso.
Viime kaudella HJK muutti pelitapaansa aggressiivisemmaksi etenkin prässipelaamisen suhteen. Kolmen alakerralla pelatessa yksi hyökkävä pelaaja putoaa puolustuslinjaan, joka vaikeuttaa ylhäältä prässäämistä. Ryhmityksessä keskusta on kuitenkin niin vaikea murtaa, että Lehkosuon kannattaisi harkita sitä jo europelien kannalta.
Lehkosuo tuskin lähtee muovaamaan muodostelmaa, johon HJK:ssa on luotettu jo pidemmän aikaa. Todennäköisempää onkin, että Töölössä viritellään verkot vesille mahdollisten uusien vahvistusten suhteen. Näin ei kuitenkaan voi jatkua. Vaikka HJK operoi ylivoimaisella materiaalilla, on sitä vastaan huomattavasti helpompi puolustaa, jos joukkue ei osaa hyödyntää leveyttä.
Kansikuva: All Over Press