Bournemouth nousi sensaatiomaisesti Valioliigaan keväällä 2015. Kirsikoiden Valioliigavisiitin piti jäädä vain yhteen kauteen, mutta toisin on käynyt. Englannin kanaalin rannalla majaansa pitävä piskuinen seura on näyttänyt epäilijöilleen ja on tällä hetkellä komeasti yhdeksäntenä. Eivätkä kriitikoiden suut ole menneet tukkoon pelkästään sarjasijoitusten johdosta vaan myös tapa, jolla Bournemouth pelaa on hurmannut suuren yleisön.
Bournemouthin menestys kulminoituu yhteen mieheen, joukkuetta manageroivaan Eddie Hoween. Rannikkokaupungissa tuskin haaveiltiin Valioliigan kirkkaista valoista, kun Burnleystä takaisin Cherriesiin palannut Howe otti tuolloin Ykkösliigan häntäpäässä roikkuneen joukkueen komentoonsa.
Kurssin kääntymistä ei tarvinnut kauaa odottaa, vaan Bournemouth kipusi kevään aikana sarjataulukon kärkeen ja nousi Championshipiin. Ensimmäistä nousua olivat juhlimassa muun muassa Charlie Daniels, Steve Cook ja kippari Simon Francis, jotka ovat kaikki edelleen Bournemouthin avauksen vakiokasvoja.
Seuraavalla kaudellaan Championshipissa Cherries sijoittui komeasti yhdeksänneksi, mikä oli kelpo suoritus ottaen huomioon seuran kapean materiaalin ja niukat resurssit. Kaudella 2014-15 kaikki osui kuitenkin nappiin. Hieman vaikeampaa alkua seurasi lokakuussa alkanut 14 pelin tappioton putki, jonka aikana Kirsikat voittivat peräti 11 peliä ja nousivat sarjan kärkeen. Lähes vastaavanlainen putki nähtiin myös loppukaudesta, kun Howen miehistö pelasi 13 peliä tappioitta ja juhli ansaitusti Championshipin mestaruutta.
Cherries murskaa lasikattoja
Bournemouthin tarinassa hienointa on sen omintakeisuus. Toisin kuin esimerkiksi Howen ex-seura Burnley, joka pelaa pelkistettyä ja korutonta brittipalloa, ovat Kirsikat hurmanneet lyhytsyöttöpelillään. On täysin poikkeuksellista, että käytännössä alemman keskikastin materiaalilla Championshipissa pelannut joukkue juhli sarjanousua pelaamalla palloa maata pitkin.
Vaikka Englannin toiseksi korkein sarjataso on ”eurooppalaistunut” – eikä pallo lennä enää niin helposti keskikentän yli kuin porrasta alempana Ykkösliigassa – on sarja edelleen hyvin brittiläinen. Championshipistä toki löytyy myös modernia futista pelaavia joukkueita, mutta kova tempo ja fyysisyys ovat edelleen leimallisia piirteitä. Siinäkin mielessä Kirsikoiden voi kuvailla murskanneen tietynlaisen lasikaton, kun joukkue eteni omalla pelityylillään Valioliigaan.
Kippari Simon Francis on ollut mukana jo Ykkösliigakaudesta lähtien. Kuva: Getty
Bournemouthin tarinan hienoin luku ollaan kuitenkin nähty Valioliigassa. Howe luotti suurelta osin nousun tuoneisiin pelaajiin ja ennen kaikkea nousun tuoneeseen lyhytsyöttöpeliin myös englantilaisen futispyramidin huipulla. Sympaattisen nousijan alku ei ollut ruusuilla tanssimista ja Bournemouthia uumoiltiin lähes varmaksi putoajaksi, kun ykköstähti Callum Wilson loukkasi polvensa syyskuussa.
Palkinto omaan ideologiaan uskomisesta tuli sarjapaikan muodossa, jonka 16. sijoittunut joukkue varmisti hyvissä ajoin. Lyhytsyöttöpeliä Valioliigassa ollaan toki nähty runsaasti, mutta Bournemouth todisti, ettei modernia futista pelatakseen tarvita satoja miljoonia maksanutta joukkuetta. Toki kaikkea kunniaa ei voi antaa Kirsikoille, sillä totaalisessa kaaoksessa tällä hetkellä oleva Swansea hurmasi 2010-luvun alkupuolikkaalla lyhytsyöttöpelaamisellaan ja pallohallinnalla.
Howen ryhmä on yksi koko Valioliigan brittiläisimmistä, eikä materiaali varsinaisesti vieläkään päätä huimaa, mutta pelillisesti Bournemouth on yksi koko sarjan viihdyttävimmistä joukkueista. Siinäkin mielessä Cherries on upea tarina. Joukkue pelaa kollektiivisesti niin eheää jalkapalloa, että joukkueesta on vaikea yksilöidä ketään ylitse muiden.
Howe on luonut punamustaraidoissa pelaavalle ryhmälleen pelitavan, jossa kollektiivinen tekeminen nousee keskiöön. Esimerkiksi Dan Goslingin tai Junior Stanislasin on vaikea kuvitella loistavan muissa joukkueissa, mutta Bournemouthissa kaksikko on noussut tärkeisiin rooleihin. Samaa voi sanoa lainamies Jack Wilsherestä, joka on monen loukkaantumisten sävyttämän kauden jälkeen pysynyt ehjänä. Arsenalista lainalla oleva ex-superlupaus on kerännyt Howelta kehuja ja näyttää saavan uransa jälleen raiteilleen.
Mikä Bournemouthista sitten tekee niin viihdyttävän?
Omaan filosofiaan uskominen ei tietenkään tarkoita sokeaa luottoa lyhytsyöttöpeliin. 4–4–2-ryhmityksellä tullut nousu vaihtui viime keväänä enemmänkin 4–4–1–1-muodostelmaan, kun taas tällä kaudella Wilsheren lainapesti on ruukannut Kirsikoiden formaatiota enemmänkin muotoon 4–3–3. Oli ryhmitys mikä tahansa, pyrkii Bournemouth pelaamaan maata pitkin.
Kirsikoiden viehätys ei kuitenkaan perustu pelkkään lyhytsyöttöpeliin. Siinä missä esimerkiksi Watford tai jopa Everton menevät top6-joukkueita vastaan kuoreen pyrkii Bournemouth pelaamaan myös isoja vastaan. Esimerkiksi Emiratesilla vierailla oli lukuisia selkeitä pallonhallintajaksoja. Tämä ei tietenkään tarkoita yltiöpäistä hyökkäämistä tai väkipakolla kierrättämistä, vaan fiksua pallonliikuttelua ja pallottomia liikkeitä, jotta pelivälinettä pystyttäisiin liikuttamaan maata pitkin.
Bournemouthin tapauksessa lyhytsyöttöpelaaminen ei tarkoita myöskään yliromantisoitua tikitakaa, jossa pallo syötellään maaliin. Ei. Vitality Stadiumilla kotijoukkue liikuttaa pelivälinettä nopeasti ja tehokkaasti, mieluiten eteenpäin. Käytännön tasolla tämän kaltainen pelaaminen on mahdollista, kun kaikki pelaajat ovat samalla sivulla. Esimerkiksi pohjalla uurastava Harry Arter ei ole maailman teknisin pelaaja tai syöttövirtuoosi, mutta irlantilainen tekee itseään aktiivisesti pelattavaksi ja jakaa palloa mahdollisimman vähillä kosketuksilla eteenpäin.
Bournemouthin saumattomuus näkyy hyvin siinä, ettei pelin taso tipahda vaikka joku pelaaja avauksessa vaihtuisikin. Esimerkiksi viime kauden tärkein pelaaja, kolmanneksi eniten koko sarjassa syöttänyt Andrew Surman oli lähes koko syksyn loukkaantuneena, mutta joukkue ei syöksynyt pelillisesti vaikka kyvykäs pelinrytmittäjä oli sivussa.
Kauanko rakkaustarina jatkuu?
Varsinaisia pelillisiä uhkakuvia nyky-Bournemouthissa ei ole. Myöskään pelaajistossa ei ole yhtäkään korvaamatonta pelaajaa, kuten viimeiset puolitoista kautta ovat osoittaneet. Yksi korvaamaton palanen eteläenglantilaisten palapelistä kuitenkin löytyy, koko palapelin rakentanut Eddie Howe.
Eddie Howea ollaan huhuttu Arsene Wengerin seuraajaksi. Kuva: Getty
Howen kyvykkyydestä kertoo paljon se, että mies palkittiin toissa vuoden Football League (Championship, League One, League Two) -palkintogaalassa vuosikymmenen managerina. Samaiseen Team of the Decadeen valittiin muun muassa Leicesterin Valioliigamestarit Kasper Schmeichel ja Wes Morgan, Walesin maajoukkuekapteeni Ashley Williams, Liverpoolin Adam Lallana sekä yksi koko futismaailman kirkkaimmista tähdistä Gareth Bale.
Howe on tällä hetkellä äärimmäisen kovassa nosteessa, sillä miestä ollaan viety niin Arsenalin kuin Englannin maajoukkueenkin peräsimeen. Eikä ihme, nuoresta iästään huolimatta lähes 400 sarjamatsia valmentanut Howe on varsin kokenut ja taktisesti pätevä. Jossain vaiheessa Howe luultavasti siirtyy suurempaan seuraan, mutta mikään kiire luotsilla tuskin on.
Howella ja Bournemouthilla on nimittäin erityinen suhde. Amershamissa, muutama kymmenen kilometriä Lontoosta luoteeseen, vuonna 1977 syntynyt Howe on Cherriesin kasvatti. Ensimmäinen vuonna 2008 alkanut manageripesti päättyi 2011, kun Burnley osti luotsin Turf Moorelle. Howe kuitenkin palasi Etelä-Englantiin vuotta myöhemmin. Lahjakas manageri kertoi The Telegraphin haastattelussa halunneensa palata Bournemouthiin alkuvuodesta 2012 kuolleen äitinsä vuoksi. Jälkikäteen tuo päätös on osoittaunut fantastiseksi niin Howen kuin Bournemouthinkin kannalta.
Se kauanko Vitality Stadiumilla saadaan nautti verkkarit päällä viihtyvän luotsin palveluksista nähdään tulevaisuudessa. Brendan Rodgersin tai David Moyesin kohtalot varmasti mietityttävät Howea, jos Arsenalin tarjous tulee pöydälle.
Tällä hetkellä Bournemouthin peli kuitenkin kulkee ja siitä kannattaa nauttia. Vain 12 000 katsojan edessä kotipelinsä pelaava ryhmä on yhtä aikaa sekoitus peribrittiläistä työn eetosta ja modernimpaa eteläeurooppalaista lyhytsyöttöpeliä. Se jos joku on hieno tapa pelata Valioliigajalkapalloa.
Kansikuva: Getty
Seuraa Bournemouthin otteita koko kauden ajan Viasatin kanavilta ja ViaPlay-palvelusta ja turvaa Valioliiga-vetosi Unibetin lisäaikavakuutuksen turvin!