Washington Capitalsin kovaotteinen laitahyökkääjä Tom Wilson on ehtinyt kivuta jo monet kerrat otsikoihin neljän NHL:ssä pelaamansa kauden aikana. Viimeisin myrsky saatiin aikaan maanantain ja tiistain välisenä yönä, kun kanadalaispelaaja tööttäsi ensimmäisessä Stanley Cup-finaalissa keskialueella Vegas Golden Knightsin tähtipelaaja Jonathan Marchessaultin kumoon. Taklaus ei itsessään ollut kova ja se osui keskivartaloon. Sääntöjenvastaisen siitä tosin teki se, että Wilson tuli tilanteeseen kuolleesta kulmasta eikä kiekko ollut lähimaillakaan Marchessaultia.
Niinpä niin, puun takaa ja odottamatta. Kaikin puolin hyvin tyypillinen tilanne Wilsonille. Vaikka hän on vasta 24-vuotias, on laituri noussut nopeassa ajassa koko liigan vihatuimmaksi pelaajaksi. Hän ei ole Boston Bruinsin Brad Marchandin tai Dallas Starsin Antoine Rousselin kaltainen ärsyttäjä tai rotta, vaan yksinkertaisesti äärimmäisen vaarallinen pelaaja joka kykenee tekemään pahaa jälkeä kentällä, kirjaimellisesti. Sen sai kokea muun muassa Pittsburgh Penguinsin tulokaspelaaja Zach Aston-Reese, jonka leuan Wilson mursi kovalla taklauksellaan pudotuspelien toisella kierroksella.
Tällä kaudella laitojen lisäksi ovat paukkuneet myös piste-ennätykset
Kaikkien kohuotsikoiden taakse on silti hautautunut se tosiasia, että Wilson pelaa tällä hetkellä uransa parasta lätkää. Ykköskentän laidalla Alexander Ovechkinin ja Jevgeni Kuznetsovin kanssa viilettävä hyökkääjä on parantanut tehotilastojaan tällä kaudella. Hän teki runkosarjassa ennätystehot 14 maalia ja yhteensä 35 tehopistettä. Siinä sivussa kanadalainen paransi myös jäähyennätyksekseen 187 minuuttia.
Tom Wilson taitaa myös maalinteon. Tämän kevään pudotuspeleissä hän on tehnyt jo 13 pistettä 18 ottelussa. (Bruce Bennett/Getty Images)
Capitals varasi Wilsonin kesällä 2012 varaustilaisuuden 16. pelaajana. Hänet tiedettiin jo tuolloin luisteluvoimaiseksi sekä kovaksi taklaajaksi ja nuorukaista yritettiin sovittaa debyyttikaudella heti kärkiketjuihin. Se tontti osoittautui Washingtonissa alkuun kuitenkin liian suureksi – kunnes viimein tämä kausi muutti kaiken. Wilson on istunut täydellisesti taiturimaisten Ovechkinin ja Kuznetsovin viereen. Hän on pystynyt tuomaan pehmeäkätisten venäläisten ketjuun aimo annoksen energiaa ja fyysisyyttä. Samalla hän on hoitanut kurinalalaisesti puolustusvelvoitteet ja osunut tasaisesti myös maalitolppien väliin.
Vaarallinen pelaaja
Wilsonilla on vain yksi vaihde päällä ollessaan kentällä. Hän pelaa sata lasissa jokaisen vaihtonsa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hyökkää ahnaasti, puolustaa tunnollisesti ja tappaa jäähyjä. Sen lisäksi hän taklaa painavasti aina kun on paikka – ja usein, vaikka kunnon paikkaa ei edes olisi. Juuri sen takia hänen olonsa jäällä pelottaa vastustajia.
Wilson tekee muiden olon levottomaksi ja voimahyökkääjä on hankala vastustaja myös sen takia, että hän on NHL:n nykymittapuulla mitattuna yksi kovimpia pelaajia. Liigassa ei ole enää puhtaita gooneja, joten Wilsonia ei pysty nyrkein ojentamaan. Hän osaa puolustaa itseään ja on yhtenä liigan ahkerimpina tappelijan aina valmis vastaamaan huutoon jos kutsu ”tanssimaan” esitetään.
Kovista ja kyseenalaisista otteistaan huolimatta Wilson on tärkeä pelaaja Barry Trotzin Capitalsille. Tämä tuli esiin varsinkin ottelusarjassa Penguinsia vastaan. Caps ja Pens olivat pelanneet vuodesta 1991 lähtien kaikkiaan kymmenen playoff-sarjaa, joista pittsburghilaiset olivat vieneet yhtä vaille jokaisen. Tänä vuonna Sidney Crosbyn pingviinilaumaa vastaan Wilson onnistui tuomaan kipinää pääkaupunkilaisten peliin. Hän taklasi toisessa pelissä Penguins-puolustaja Brian Dumoulinia kyseenalaisesti jääden ilman rangaistusta. Pehmeälle Stanley Cup-tuplamestarille jäi sarjassa vain vastaanottajan osa, Capsin dominoidessa pelejä fyysisesti. Yleensä keväällä sulanut Washington sai nyt vihdoin toisen päänahkansa Pittsburghista 27 vuoteen. Wilsonin panos oli neljä pistettä kolmeen otteluun. Sarjan kolme viimeistä ottelua kanadalainen katseli aitiosta käsin Aston-Reesen telomisesta tulleen pelikiellon johdosta.
Wilsonin sopimus Capitalsin kanssa on katkolla kesällä ja 2,25 miljoonan vuosipalkkaan on näillä näytöillä odotettavissa korotusta. Etenkin, jos Capitals nostelee kannua finaalisarjan päätteeksi. Hyvän runkosarjan lisäksi Wilson on osoittanut, että pystyy suoriutumaan myös panosten kasvaessa. Hän toi Washingtonin takaisin elävien kirjoihin Columbus Blue Jacketsia vastaan ensimmäisellä kierroksella, pelien lähdettyä luisumaan väärään suuntaan. Blue Jackets oli yllättäen hakenut Washingtonista kaksi isoa vierasvoittoa, Wilsonin otettua pari turhaa jäähyä jotka sitten kostautuivat. Puntit kuitenkin tasoittuivat kolmannessa ja neljännessä pelissä. Wilsonin paikattua hölmöilynsä ja iskettyä itse avausmaalit kummassakin pelissä Columbuksessa.
Valmentaja Trotz on luottanut kovaluiseen hyökkääjään läpi kauden ja se näyttää kantavan nyt ratkaisevilla hetkillä hedelmää. Wilson viihtyy kulmaväännöissä ja on aina siellä missä tapahtuu. Nykyään San Jose Sharksia edustava Joel Ward ehti toimia Wilsonin mentorina ja isähahmona kahden kauden ajan ennen siirtymistään länsirannikolle. Wilson on kertonut ihailevansa ja arvostavansa Wardia ja pyrkineensä ottamaan tältä vaikutteita omaan peliinsä ensimmäisinä vuosinaan NHL:ssä.
Annos kurinalaisuutta ja rauhallisuutta Wardilta voisi tehdä Wilsonin pelille hyvää, sillä tällä hetkellä kaksikolla ei ole juuri muuta yhteistä kuin sama kansallisuus sekä sukunimen alkukirjain. Wilson on silti paljosta velkaa liki 700 NHL-ottelun veteraanille, joka näytti omalla esimerkillään kuinka tullaan laitakahinoista kiekon kanssa ulos ja kuinka tehdään isoja maaleja pudotuspeleissä.
Näitä oppeja Wilson toteuttaa tänä elämänsä keväänä.
Artikkelikuva: Mike Ehrmann/Getty Images