”Viihdyttävä. Nauttiva. Näyttää siltä, että tykkää pelata.” Tätä lupaa Classic-puolustaja Krister Savonen esittää tulevalla Salibandyliigakaudella. Pienikokoinen Savonen on eittämättä yksi salibandyliigan viihdyttävimpiä pelaajia, mutta juonikas puolustaja jää mediahuomiossa valitettavan usein pistelinkojen varjoon. Faneille.com kävi jututtamassa keskiviikkona kautensa avaavaa Savosta, joka on noussut Salibandyliigan eliittiin omalla tyylillään – stressaamatta, nautiskelemalla, oikeastaan sen kummempaa ajattelematta.
Jos tarkastelee Savosen salibandy-CV:tä ei uskoisi, että miehellä on ikää vasta 22 vuotta. Salibandyliigan runkosarjapelejä nuorukaisen vyöllä on jo 118. Tehoja runkosarjassa on kertynyt pääosin puolustajan paikalta 28+50=78, kun taas 39 pudotuspeliin taituri on summannut 5+13=18. Palkintokaappiin nuori puolustaja on kerännyt aikuisten mitaleiden suhteen jo värisuoran, joka täydentyi viime kevään mestaruusjuhliin. Vastaavasti maajoukkuepaitaa Savonen on kantanut 32 kertaa, 8 kertaa miehissä ja peräti 24 kertaa pojissa, joissa takana on myös kahdet MM-kisat. Nuorten kisareissuilta Savosen palkintokaappiin on tarttunut kultaa (2011) ja pronssia (2013). Niinpä ei voi väittää menevänsä kovinkaan pahasti metsään jos Savosta luonnehtii yhdeksi kovimmista talenteista, joita suomalaisessa salibandyssa on nähty.
Sahalahdelta maailmalle
Vajaan 40 kilometrin päässä Tampereelta sijaitsevalta Sahalahdelta maailmalle ponnistanut Krister Savonen aloitti salibandyuransa Roismalan Ponnistuksessa, josta tie vei Tampereella ja Classiciin jo 11-vuotiaana. Savonen on siitä asti edustanut Classicia, jossa vyölle on tarttunut myös jokunen juniorimitalikin. Ennen kuin keskustelu kääntyy Classicin historialliseen mestaruuteen ja sen puolustamiseen, puhutaan hetki Savosen pelaajaprofiilista. Kysyttäessä Savoselta miehen omia vahvuuksia, on vastaus varsin vaatimaton.
– Pallolla ne omat vahvuudet on. Taistelen kulmissa ja annan palloa hyökkääjille, Savonen linjaa.
Todellisuudessa Savosen kyky ymmärtää peliä on yksi parhaista mitä koko lajin historiassa on nähty. Vai miten on mahdollista, että nippanappa 170-senttinen, muutaman paunan ylipainoinen 19-vuotias puolustaja pystyy dominoimaan liigan pudotuspeleijä, kuten kaksi vuotta sitten nähtiin. Savonen tunnistaa poikkeuksellisen hyvin tilanteet milloin pallosta kannattaa luopua ja milloin sitä kannattaa pitää. Miehen peliälykkyys tosin ei rajoitu vain pallolliseen tekemiseen, vaan Classic-kasvatti pystyy lukemaan vastustajan liikkeitä ennakkoon, jonka ansiosta puolustaja ottaa jokaisessa pelissä tukun riistoja ja syöntönkatkoja. Yksi Savosen peliälykkyyttä hyvin ilmentävä ominaisuus on miehen ilmiömäinen kyky suojata palloa kovankin paineen alla, siitäkin huolimatta, että mittaa on vain 172 senttiä.
– Aikasemmin olin niin pyöreä, ettei päässyt karkuun, niin piti sitten jotain keksiä.
Muissa pelaajissa Savonen arvostaa erityisesti taitoa ja mainitsee venäläisen kiekkotähden Pavel Datsyukin yhdeksi esikuvakseen, jonka tekemistä nuori mies on seurannut tarkalla silmällä. Pienen pohdinnan jälkeen myös salibandyn saralta löytyy yksi esikuva, monivuotinen joukkuekaveri Mika Savolainen, jota Savonen ihaili jo ”Ison Pahan” Trackers-aikoina.
– Oli se hienoa pelata Savolaisen kanssa, se on hieno ihminen. Leppoisa kaveri muuten, mutta sitten kun pelit vähän koveni, niin huomas siitäkin että alko menemään vähän kovempaa ja pitämään puheita. Kyllä siinä silloin hiljaa oltiin, ei tarvinnut paljon mitään sanoa.
Todellisuudessa yli 20 senttiä Savosta pidempi ja 16 vuotta vanhempi Savolainen on hyvin erityyppinen pelaaja kuin 22-vuotias sahalahtelainen. Itseasiassa Savosta on vaikea edes verrata keneenkään muuhun pelaajaan, sen verran uniikin pelityylin mies omistaa.
– Aikalailla vaistoilla pelataan. Oikeana pakkina on kohtalaisen helppoa kun voi seurata mitä muut tekee ja menee sinne missä ne ei ole. En ihan hirveästi taktiikoista tiedä tai mitä vaikka pallolla kannattaisi yleensä tehdä. Kyllä se pelaaminen enemmänkin selkärangasta tulee.
Salibandyn pelaaminen on Savoselle luontevaa, toisin sanoen Savosta voisi luonnehtia moderniksi salibandyn pelaajaksi. Puolustajan ei tarvitse sen kummemmin miettiä mitä kentällä tekee, vaan kuten mies itsekin sanoi, pelaaminen tulee selkärangasta. Tämä on myös merkki murroksesta, jota niin sanottu ”salibandysukupolvi”, eli pelaajat, jotka ovat pelanneet lajia pikkupojasta asti, tuovat liigakentille. Savosen kaltaista salibandytietokonetta on kuitenkin mahdotonta hankkia, aivan sama kuinka paljon harjoittelisi. Se jos jokin tekee Classic-tähdestä poikkeuksellisen pelaajan.
Pallon riistäminen Savoselta on käytännön mahdotonta. Kuva: Classic / Esa Takalo
Pari vuotta sitten maajoukkueeseen noussut taituri nähtiin toissa kaudella myös sentterin paikalla. Classicin keskikaistalla Savonen suorastaan dominoi pelejä, sillä juuri sentterinä miehen huikea peliälykkyys pääsi loistamaan. Savonen kuitenkin mieltää itsensä enemmän puolustajaksi, mutta sanoo sentterinä pelatun kauden olleen erittäin hyödyllinen.
– Kunto ainakin kasvoi, kun piti juosta niin paljon. On se kuitenkin ihan erillaista pelata sentterinä. Saa esimerkiksi olla pallolla enemmän. Sen jälkeen aloin pakkinakin vähän enemmän hyökkäämään. Että kyllä se ihan mukava kausi oli, mutta tässä viime kauden aikana oon lyönyt itseäni enemmän pakin paikalle.
Savosen itsensäkin mainitsema kunto tai laajemmin fysiikka on ominaisuus, joka nousee aina esiin miehestä puhuttaessa. Vaikka Savonen myöntää, ettei treenaaminen ole aina maistunut yhtä hyvin kuin herkuttelu, löytyy lapsen pyöreyden taustalta ikävä tarina.
– Lihoin silloin kun olin varmaan seiskaluokalla. Mulla oli sillon jokaisessa nivelessä tulehdus ja jouduin sairaalaan. Kaikki tulehdusarvot oli jossain 180:ssa ja olin siinä sitten kaksi viikkoa sairaalassa, sen jälkeen vielä pyörätuolissa pari viikkoa ja kävelin kepeillä varmaan pari kuukautta. Sitä lähdettiin sitten parantamaan kortisonilla ja lihoin siinä puolessa vuodessa semmoiset 10 kiloa ja ne sitten vähän jäi. Ei tullut hirveesti tehtyä sen eteen, että ne lähtis mutta nyt ne on lähteny.
Lapsen pyöreys ja liikakilot ovat todentotta lähteneet ja Savosesta on kuoriutunut urheilullinen nuori mies. Muun muassa maajoukkueessa juostavan 20 minuutin testin tulos on parantunut parissa vuodessa yli 500 metriä. Mitään taikatemppuja Classic-kasvatti ei ole tehnyt, vaan muutoksen taustalla on ennen kaikkea henkistä kypsymistä.
– Fysiikka treenaamisen suhteen oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Aika samalla lailla on aina menty ja aikaisemminkin on menty kovaa. Ehkä oon ymmärtänyt ettei syö niin paljon kaikkea kuraa ja herkkua. Ruokavalio on laitettu kuntoon ja kasvanut ihmisenä, se on se suurin juttu.
Vaikka Savosen suurimmat vahvuudet liittyvät pelin ymmärtämiseen ja vaistoilla pelaamiseen, jakaa taituri kunniaa myös valmentajille, jotka ovat ohjanneet nuoren miehen uraa. Yli 15 vuotta kestäneelle salibandyuralle mahtuu lukuisia luotseja, muun muassa Savosen oma isä, jonka johdolla Classicin 93-syntyneiden ikäluokka voitti taannoin nuoremman C:n Suomenmestaruuden. Nimeltä Savonen mainitsee myös entisen liigapeluri Jukka Laurilan ja Sami Vatasen, jotka ovat olleet osaltaan vaikuttamassa puolustajan kehitykseen. Yksi valmentaja nousee kuitenkin ylitse muiden, entinen Classic-luotsi Jarkko Rantala, jonka alaisuudessa Savonen teki lopullisen läpimurtonsa liigakentillä kaudella 2012–2013.
– Rantalan kautta pääsin aikanaan koittaan nuorten maajoukkueessa yhteen Finnkampeniin ja sitä kautta pääsin kisoihin. Oon aina ollut vähän semmonen, ettei ihan hirveesti napannut mikään treenaaminen pienempänä, niin tosta nuorten maajoukkueesta sai silloin hyvän lisäbuustiin omaan tekemiseen. Sitten Jakke tuli meille Classiciin vuosi sen jälkeen. Se oli itelle ihminen joka sopi, ei ihan hirveästi kahlinnut.
Taisteleva taitojoukkue
Savosen omasta pelaajaprofiilista keskustelu kääntyy nuorukaiselle kovin rakkaaseen Classiciin tai tuttavallisemmin Familyyn, kuten seura tunnetaan. Kauan Classicia kiertänyt mestaruus tuli vihdoin Tampereelle, joukkueen nöyryytettyä Oilersia viime keväisessä superfinaalissa peräti 7–2.
– No kyllähän sitä aika kauan on haettu. Ainahan se on hienoa voittaa, mutta kyllä sen juhlissa huomas, että vähän isompi juttu tämä mestaruus kuitenkin oli. Hienointa siinä oli nähdä vierestä, kun vanhemmat pelaajat vihdoin sai sen mestaruuden. (Veli-Matti) Luukko, (Janne) Lamminen ja nämä itki siinä vaihtopenkillä kun summeri soi. Siinä sen tajus, että tää on oikeesti iso juttu ja varsinkin Passolle (Pasi Peltola) se oli erittäin, erittäin hieno juttu.
Suomalaisesta salibandyväestä tuskin löytyy yhtäkään ihmistä, joka ei soisi mestaruusjuhlia juuri Savosen esiin nostamalle Peltolalle. Kuten niin monet muutkin Classic-pelaajat, pitää myös seuran toimistolla aiemmin työskennellyt Savonen Peltolaa todella suuressa arvossa.
– Huikee on kaveri. Ite, kun on päässyt lähempääkin näkemään mitä se tekee, niin oikeasti ymmärtää että se tekee todella paljon hommia, varsinkin meidän pelaajien eteen. Jos pelaajat kysyy jotain niin aina Passo sen hoitaa. Muutenkin kaikki Classicin tapahtumat sun muut on ihan viimeisen päälle tehtyjä. Eikä Passo aja pelkästään meidän seuraa vaan ihan koko lajin etua. Kyllä se oli hienoa seurata kaveria siellä toimistolla.
Peltolan ohella Savosen kanssa keskustellaan myös joukkuetta valmentavasta Petteri Nykystä. Ei varmasti ole sattumaa, että pitkään mestaruutta jahdannut seura nosti kannua heti kaiken nähneen ja voittaneen Nykyn ensimmäisellä Tampereen kaudella. Savosen mukaan Nykky onkin täydellinen valmentaja taiteilijasieluja vilisevälle joukkueelle.
– Nykky antaa pelaajille paljon vastuuta. Itse peliin ei juurikaan käskyjä tule, vaan antaa pelaajien puhua ja sitten jos ei kulje niin tulee sanomaan mikä mättää. Oikeastaan pelaajat saa suunnitella kentittäin miten pelataan. Mutta varsinkin mentaalipuolella Nykky on erittäin hyvä. Esimerkiksi finaalipäivä, sitä on vaikea selittää, mutta kyllä se sai semmosen iskun siihen, että nyt muuten sitten mennään ja voitetaan. Sopii meidän joukkueelle omasta mielestä tosi hyvin.
Tulevalla kaudella mestaruuden uusiminen tulee olemaan entistä kovempi haaste. Sen takaa täksi kaudeksi salibandykartalle sulautunut EräViikingit, joka on lastannut joukkueensa täyteen huippumiehiä, maajoukkueen ykkössentteri Jani Kukkolasta lähtien. Monien papereissa Classic on silti suurin mestarisuosikki. Tulevan kauden Classicia tähtipuolustaja luonnehtii seuraavanlaisesti:
– Koitetaan pelata kovaa, puolustaa hyvin ja pelata pallolla sillä lailla miten osataan. Taitoa pitäis ainakin olla mutta kyllä se kaikki kuitenkin ryynäämisestä lähtee. Pyritään olemaan taisteleva taitojoukkue.
Oikeastaan on ihan sama minkälainen Classic tulevalla kaudella nähdään, on hallitseva mestari tulevan kauden eniten valtamediaa kiinnostava joukkue. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että tamperelaisten riveissä nähdään mielenkiintoisin Salibandyliigan siniselle matolle astellut peluri, kun entinen tennisammattilainen Jarkko Nieminen vetää Classicin sinisen pelipaidan päälleen. Niemisen mahdollista menestymistä Salibandyliigassa on spekuloitu paljon, mutta joukkuekaverina Savonen näkee, että Classic saa Niemisestä paljon muutakin kun vain uuden pelaajan ja hyvän markkinakasvon.
– Kuitenkin kun on suomalaisessa urheiluhistoriassa noin iso nimi, niin kyllä sitä mielellään ottaa vinkkejä vastaan ja kyselee vähän jos on jotain mikä kiinnostaa. Kyllä se on hauska nähdä kuinka kovaa mies painaa treeneissä. Välillä kun menee hallilla ja tuntuu ettei jaksa treenata, niin Nieminen painaa joka treeneissä ihan täysillä. Tulee siinä sitten itellekin buusti tehdä hommia. Kyllä kaveri on omiin odotuksiin nähden yllättänyt ja sanotaan että kyllä se maalin tekee ens kaudella.
Oikeastaan on aavistuksen hauskaa, kuinka vahvasti Nieminen-hype on vienyt huomion Classicin muusta ryhmästä. Viime kaudella mestaruutta juhlinut ryhmä on nimittäin vahvistunut myös salibandykentillä näyttöjä antaneilla pelaajille. Kotoisen liigan ohella Classicin yhtenä koetinkivenä nähdään syys-lokakuun vaihteessa pelattava Champions Cup. Savosen mukaan tuleva turnaus on vaikuttanut kesäharjoitteluun, mutta mitenkään erityisen suurta numeroa Champions Cupista ei olla joukkueen leirissä tehty.
– Vaikuttaa se totta kai kauteen valmistautumiseen. Lajia me ollaan oikeastaan koko kesä vedetty. Ei sitä kuitenkaan tapetille olla nostettu, treenataan vaan kovaa ja ollaan siellä iskussa. Mutta ei sinne nyt lähdetä häviämäänkään. Ei mietitä, että nyt voitetaan mestaruus vaan ollaan treenattu silleen, että tiedetään että pystytään se voittamaan. Vähän on porukka vaihtunut ja katotaan mihin tällä porukalla riittää.
Ainakin ennusmerkit Ruotsin Boråsissa pelattavaan turnaukseen ovat Classicin osalta hyvät, sillä joukkue kaatoi harjoituspelissä hallitsevan Ruotsin mestari Strovretan ja vieläpä uppsalalaisten upouudessa kotihallissa. Toisaalta Suomalaiset eivät ole liiemmin länsinaapurin dominoimassa turneessa juhlineet, sillä 2010-luvulla maailman parhaan seurajoukkueen titteli on mennyt yhtä SSV:n voittamaa mestaruutta lukuun ottamatta Ruotsiin.
Joulukuun MM-kisat kiiltävät mielessä
Savonen nähtiin maajoukkueen mukana jo kaksi ja puoli vuotta sitten Classicin edettyä liigan finaaleihin keväällä 2014. Seuraavaa maajoukkuekutsua puolustaja sai tovin odotella, mutta viimeisen vuoden aikana Savonen on ollut vahvasti mukana maajoukkueessa. Taituri tavoitteleekin paikkaa joulukuussa Riikassa pelattaviin MM-kisoihin, muttei tyylilleen uskollisena ota sen suurempia paineita kisalipusta.
– Tottakai sinne kisoihin haluan ja olishan se hienoa sinne päästä. Sen Suomi-paidan, kun painaa kliseisesti päälle, niin tulee semmoinen fiilis, että tässä on kiva olla. Mutta en ota siitä stressiä. Ei mun pakko oo sinne päästä, vaan koitan ennemminkin elää tätä elämää vaan mahdollisimman hyvin, jotta kisoihin pääsisi. Tottakai se harmittaa jos jää rannalle, mutta ei sitä auta miettiä.
Myös raastaminen sujuu pienikokoiselta puolustajalta. Kuva: Classic / Topi Naskali
Ainakaan edellisviikonlopun Finnkampen ei tehnyt Savosen mahdolliselle kisapaikalle hallaa. Kapteeni Tatu Väänäsen parina pelannut Savonen valittiin Suomen parhaaksi Ruotsin Umeåssa pelatussa ensimmäisessä kohtaamisessa, joka päättyi Suomen komean nousun jälkeen tasan 6–6. Vastaavasti Vantaalla pelatussa ottelussa Suomelle tuli lunta tupaan, kun Ruotsi rynnisti vahvan kolmannen erän turvin 4–2-voittoon.
Vasta 22-vuotiaana Savosesta onkin helppo ennustaa maajoukkueeseen pitkäaikaista luottopelaajaa. MM-kisakokemusta nuorten peleistä omaava puolustaja olisi varmasti käyttökelpoinen työkalu Suomea luotsaavalle Petri Kettuselle, sillä Suomelta ei löydy montaa Savosen kaltaista puolustajaa, joka pystyy kovankin paineen alla tekemään peliä edistäviä ratkaisuja alakerrasta. Mikään pakkomielle maajoukkue ei Savoselle ole tulevaisuudenkaan suhteen, vaan nuori mies uskoo päivittäisen tekemisen vievän pitkälle myös maajoukkueessa.
– Tottakai maajoukkueessa haluaa olla ja sinne pyrkii, mutta ei siitä siltikään kannata mitään paineita ottaa. Ei se maajoukkue sitten kuitenkaan arjessa muuta mitään. Jos tekee hommat sillä lailla hyvin, että pääsee maajoukkueeseen, niin pitäisi tavallaan pärjätä missä vaan.
Ulkomailla pelaaminen kiinnostaa tulevaisuudessa
– Passon helmoissa on ollut niin hyvä olla, etten ole aiemmin edes miettinyt, mutta nyt on alkanut tulemaan semmonen fiilis, että jossain kohtaa lähden ulkomaille. En osaa sanoa onko se ensi vuonna, kahden vuoden päästä vai koska, mutta kyllä haluaisin katsoa sen kortin jossain kohtaa. Sitä en tosin tiedä onko se sitten Ruotsi vai Sveitsi.
Näin vastaa Savonen uteluihin mahdollisen ulkomailla pelaamisen suhteen. Vaikka tuleva liigakausi on Savosen 2010 alkaneella liigauralla jo seitsemäs, on nuorella miehellä vielä niin sanotusti elämä edessään. Kysyttäessä koko uransa Classicia edustaneelta pelurilta onko Suomessa muita vaihtoehtoja kuin Family, tulee vastaus ilman nanosekunninkaan pohdintaa.
– Ei! Ei pysty edes miettimään.
Savonen kuitenkin korostaa, että urallaan hän haluaa edetä kausi kerrallaan. Joidenkin mielestä tämä voi kuulostaa epäammattimaiselta, mutta todellisuudessa peleissä ja harjoituksissa on oltava läsnä tässä ja nyt, on kyettävä reagoimaan muutoksiin. Hetkessä elämisen ja niistä nauttimisen Savonen kyllä osaa.
Yksi Savosen tavaramerkeistä on miehen jäätävän viileät suoritukset rangaistuslaukauksissa. Viimeisin huikeista rankkarihöpötyksistä nähtiin kevään Euro Floorball Tournamentissa, kun puolustaja hassutti Ruotsin maalivahdin täysin kahville ja niittasi ensimmäisellä miesten maajoukkueosumallaan Suomen voittoon aivan ottelun lopussa. Myöskään arvokisoissa Savosta ei ole kylmännyt rankkari kovassa paikassa, sillä vielä mopoauto-ikäinen nuorukainen veivasi näyttävän pilkun sisään nuorten MM-finaalissa keväällä 2011. Kenties juuri rankkarit ovat asiat, jotka loppuviimein ilmentävät Savosta parhaiten salibandyn pelaajana.
– Ikinä en oikeastaan päätä mitä teen kun lähden vetämään rankkaria, mutta tarkoituksena ei ikinä ole laukoa suoraan. Se riippuu aina myös maalivahdista. Vie vaan rystylle ja kämmenelle mahdollisimman paljon ja mitä varmemmin pääsee tekemään maalin, niin sitä parempi se on.
Niin, kaikkea ei kannata miettiä turhan pitkälle tulevaan. Savosen kohdalla voidaankin todeta, että mies on noussut huipulle omalla tyylillään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Savosen taival olisi ollut pelkkää nautiskelua – pyöreä poskisesta huippulupauksesta on kasvanut urheilija, yksi Suomen parhaista puolustajista ja Salibandyliigan peliälykkäin yksilö.
Kansikuva: Classic / Esa Takalo