Tilanne 2–2, Oilersilla tasoittava vuoro rangaistuslaukauskilpailun viimeisellä kierroksella. Pallon taakse asettuu kokenut Markus Bollström. Asetelma on harvinaisen selvä – maalilla Oilers finaaliin, pummilla kisa jatkuu. Kuten kaikki hyvin tietävät Bollström upotti rankkarinsa, valitettavasti vain sääntöjen vastaisesti. Tästä alkoi lähes absurdeja piirteitä saanut tapahtumasarja, joka osoitti kuinka puuhasteluasteella salibandy noin liittotasolla on.
Aloitetaan juttu Bollströmin rankkarista. Sääntö rangaistuslaukauksessa on hyvin yksiselitteinen, pallo ei saa mennä taaksepäin. Jokainen rankkarin nähnyt näki, että Bollströmin viimeinen vienti kämmenelle meni selkeästi taaksepäin. Arviot twitterissä vaihtelivat aina viidestä sentistä puoleen metriin – joka tapauksessa pallo liikkui selkeästi taaksepäin ja maali olisi pitänyt hylätä.
Pientä porua herätti myös ennen Bollströmiä oman yrityksensä upottaneen Jonne Junkkarisen rankkari, jossa pallo näytti menevän hitusen taaksepäin. Todellisuudessa Happee-puolustajan laukaus lähti kaukaa, eikä Junkkarinen saanut pienellä taakseviennillä mitään hyötyä yrityksessään, toki sääntöjen puitteissa tämäkin yritys olisi pitänyt hylätä. Vastaavasti Bollström vei yrityksensä lähelle Happee-vahti Tuomas Turusta ja sai selvää hyötyä vietyään palloa taaksepäin.
Pallon mentyä maaliin ja Oilersin voitonjuhlien alettua ensimmäisenä tuli mieleen kysymys – miten tämä on mahdollista? Kuten lajia seuraavat tietävät on salibandyssä kaksi tuomaria ja rankkarissa toinen tarkkailee maalia ja toinen palloa. Toisin sanoen toisen tuomarin ainoa tehtävä on seurata meneekö pallo taaksepäin. Juurikin sen takia on täysin käsittämätöntä, että nähdyn kaltainen tuomarivirhe tapahtuu tällä tasolla. Tuomaritkin ovat ihmisiä, mutta taiston tauottua voidaan todeta, että maalin hyväksynyt tuomari oli väärässä paikassa.
Oilersin juhliessa kentällä Happeen pelaajien tunteet kuumenivat varsin ymmärrettävästi, varsinkin kun Tapiolan urheiluhallin screenillä näytettiin Bollströmin rankkaria hidastuksena. Pahiten päreensä poltti Happeen tehohyökkääjä, voimakkaasti tunteella peleissä elävä Peter Kotilainen, joka palkittiin purkauksestaan punaisella kortilla. Mailaansa heitelleen Kotilaisen kommenteista ottelun tuomariparille ei ole tietoa, mutta mitä luultavammin punainen kortti oli täysin ansaittu. Toisaalta Kotilaisen turhautumisen ymmärtää varsin hyvin – tuomarit veivät omalla virheellään Happeelta mahdollisuuden taistella vielä finaalipaikasta.
Kotilaisen saaman punaisen kortin jälkeen kenelläkään ei tuntunut olevan tietoa oliko kyseessä pelikieltoon johtava rangaistus (PR3) vai oliko tähtihyökkääjä oikeutettu pelaamaan kaksi päivää ratkaisevan välierän jälkeen pelatussa pronssipelissä. Salibandyliigan sivuille ei tullut kurinpitopäätöstä ja Kotilainen oli merkitty pronssipelissä pelaavaan kokoonpanoon. Asia ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsössä, vaan alkulämmöt vetäneelle tähtihyökkääjälle kerrottiin noin 10 minuuttia ennen pelin alkua, ettei mies ollut pelikelpoinen.
Kotilaisen pelikielto oli varmasti Tapiolan tapahtumat huomioiden ansaittu, mutta tässä tapauksessa liitto ja kurinpitoelin olisivat voineet käyttää sitä kuuluisaa pelisilmää. Mitä luultavammin toissa kaudella mestaruutta juhlineen Happeen ainoa tavoite liigan suhteen oli nostella kannua superfinaalin päätteeksi, koska mahdollisuus tähän vietiin räikeän tuomarivirheen johdosta oli Kotilaisen turhautuminen jossain määrin inhimillinen – 10 kuukauden harjoittelu ja kova työ valui hukkaan tuomarifarssin johdosta. Vaikkei Kotilaisen käytöstä voi lakaista maton alle tuomarifarssin siivellä, olisi liitto voinut osoittaa pelisilmää antamalla miehen pelata vielä pronssipelissä.
Peter Kotilainen (oik) ei pelannut pronssipelissä. Kuva: Anssi Koskinen
Pelisilmän käyttämisen sijaan liitto tunaroi asian pahemman kerran ja sai itsensä näyttämään vielä naurettavammalta. Asian teki vielä surkuhupaisammaksi Salibandyliiton viestintäpäällikön Juhani Henrikssonin sekoilu twitterissä. Hämmennystä herätti Oilers–Happee ottelun pöytäkirja, johon Kotilaiselle ei ollut merkitty pelikieltoon johtavaa rangaistusta. Henriksson kuitenkin päätti julistaa Twitterissä, että häneltä löytyy ”miehen sana” siitä, että Happee-valmennuksella oli tieto pelikiellosta jo perjantai-iltana. Tiedotuspäällikön twiittiin otti kantaa, muun muassa Happee-puolustajat Otto Tikka ja Kaapo Savinainen, jotka kumosivat Henrikssonin väitteen. Tämän jälkeen Henriksson veti uhriutumis-moodin päälle twiittaamalla muun muassa, että nahkarotsin selässä on tilaa uusille puukoille ja, että parhaansa hän yrittää. Koko keskustelun voit käydä lukemassa Henrikssonin Twitter-seinältä.
@ojalajus @IivoPantzar @PiLiljelund saanut vahvistuksen PR3:sta ottelun dumareilta. Sitä aitoa pöytäkirjaa en nyt tähän hätään taida saada.
— Juhani Henriksson (@SuperMac38) April 10, 2016
Ensinnäkin ihmetystä herättää se, että miksi Salibandyliiton tiedotuspäällikkö lähtee Twitterissä julistamaan jotakin vedoten ”miehen sanaan”. Toisin sanoen Henrikssonilla ei ollut tässä tilanteessa mitään voitettavaa, varsinkaan inttäessä muiden keskusteluun osallistuneiden kanssa. Tätä seurannut uhriutuminen ei tosin ollut ensimmäinen kerta, sillä tiedotuspäällikkö veti vahvasti herneet nenään myös tammikuussa 2014, kun kaikkien aikojen salibandypommiksi paljastui kahden ruotsalaisjuniorin siirrot Classiciin. Ennakkoon liiton toimesta hehkutetun uutisen paljastumisen jälkeen Henriksson sai arvatenkin rapaa niskaansa sosiaalisessa mediassa. Näiden kahden tapauksen ohella löytyy myös muita esimerkkejä tiedotuspäällikön noususta barrikaadeille sosiaalisessa mediassa liiton kokiessa arvostelua. Viimeisimpänä Jarkko Niemisen Classic-siirrosta aiheutunut kriittissävytteinen keskustelu.
Henrikssonin käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa voi päätellä, ettei Salibandyliittoa saisi kukaan kritisoida – mutta kun kaikki menee hyvin, niin asiat ovat KAMA-BOOM -luokkaa! Tässä vaiheessa herääkin kysymyksiä: miksi liiton tiedostuspäällikkö lähtee mukaan kilpahuutoon Twitterissä? Eikö liiton tiedotuspäällikkö ymmärrä, että aina salibandyä kommentoidessaan hän edustaa myös liittoa? On toki hienoa, että Henrikssonin kaltainen tunnettu media-ammattilainen keskustelee lajista julkisesti ja yleensä positiiviseen sävyyn, valitettavasti tämä käyttäytyminen ei ole aina ollut lajia palvelevaa.
Kaiken kaikkiaan vahvoja farssin piirteitä saanut tapahtumasarja osoitti suomalaisen salibandyn ylimmän kattojärjestön pienuuden. Bollströmin rankkarin hyväksyminen olisi ollut liitolle jo tarpeeksi ruma farssi sulatettavaksi, mutta pelikieltosekoilu ja tiedotuspäällikön itsensä nolaaminen twitterissä nostivat asian potenssiin kymmenen.
Jottei juttu mene täysin mollaamiseksi, on liitolle ja Henrikssonille nostettava hattua superfinaalin rummutuksesta. Se on ollut yllättävän laajaa ja kattavaa, varsinkin huomioiden 2010 kotikisojen maailmanmestaruuden, joka meni liitolta lajin buustaamisen kannalta täysin ohitse.
Bollströmin rankkarista alkaneen tapahtuman sarjan osalta liitolle täytyy antaa pyyhkeitä myös toisesta isosta asiasta – EräViikinkien fuusion myötä jäävästä liigapaikasta, sillä asiaa ei ole tähänkään päivään mennessä mitenkään kommentoitu. Täytetäänkö liigapaikka vai ei? Päätös vaikutta todella paljon seurojen tulevan kauden valmistatumiseen ja tämä päätös olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten – on se sitten liigan täyttäminen yhdellä divarijengillä tai täyttämättä jättäminen.
Joka tapauksessa asiat pitäisi hoitaa kunnialla ennen Superfinaalia – liekkö se sitten unohtunut kaiken mainostamisen sivussa, sillä nähty tapahtumasarja sai salibandyliiton näyttämään jälleen kerran joukolta puuhastelijoita.
Kansikuva: Anssi Koskinen