Salibandykausi lähestyy hyvää vauhtia kohti puoliväliä, joten Faneille.comin reikäpalloexpertit, Janne Kainulainen ja Jaakko Tiira päättivät kokoontua puimaan lajin kuumimpia aiheita. Tällä kertaa raadin keskusteluun nousi muun muassa Suomen naisten mahdollisuudet kotikisoissa, alkukauden läpimurtopelaajat ja lajilegenda Mika Kohonen.
Alkuun komplimentit TPS:lle ja uudelle hienolle runkosarjan katsojaennätykselle?
Kainu: Oli kyllä huikea temppu! 5280 katsojaa ei tule pelkällä lehti- ja Facebook-mainostamisella. TPS:n markkinointijohtava Janne Kytölä vastasi prosessista, vaikka seuran sisällä oli vielä epäilyksiä tapahtumaa kohtaan elokuussa. Kytölä osoitti, että tekemällä rohkeita vetoja, voidaan saavuttaa jotain suurta. Tätä ennätystä tuskin rikotaan hetkeen, ellei Kytölä vie ensi kaudellakin ottelua nakkikattilaan ja yritä pistää numeroita vielä korkeammaksi. Nyt saattaisi olla myös Passo Peltolan paikka iskeä ja viedä ensi kaudella yksi runkosarjan ottelu Hakametsään ja ottaa ennätys Classicin nimiin.
Jalmu: Ehdottomasti samaa mieltä! Loistava tapahtuma ja yleisömäärä. Mitä näin koosteelta, niin tapahtuma oli toteutettu ensiluokkaisesti kaikkine valoineen ja visuaaleineen. Siispä iso hatunnosto Tepsille ja toivotaan, että Turussa ihmiset innostuivat tapahtumasta sen verran, että tulevat jatkossakin lauteille, varsinkin kun joukkue pelaa hienoa kautta.
Naisten MM-kisat alkavat ensi viikolla. Voittaako Suomi maailmanmestaruuden?
Kainu: Suomen tulisi olla finaalissa, ja se on minimitavoite. Voiko Suomi lyödä Ruotsin Hakametsän jäähallissa pelattavassa finaalissa? Tuskin, vaikka Suomi löikin Ruotsin syyskuussa peräti 7–0. Finaali on jälleen yksittäinen peli ja mitä vain voi tapahtua. Suomi on pelannut viimeisissä kohtaamisissa ajoittain hyviä jaksoja Ruotsia vastaan. Finaalissa tarvitaan syyskuun tapainen ehjä 60 minuuttinen. 20 tai edes hyvä 50 minuuttia ei Ruotsia vastaan tule riittämään.
Jalmu: Samoilla linjoilla, Suomi lähtee kotiyleisön tuesta huolimatta selkeänä altavastaajan Ruotsia vastaan. Jos paikka finaalin ei aukea, voidaan puhua totaalifarssista. Suomen menestymisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää löytää hyvät ja tasapainoiset ketjukoostumukset ja roolittaa kentälliset Ruotsia vastaan. Ketjujen löytymiseen Suomella on hyvät aihiot, kun ryhmässä on niin monta seurajoukkueista toisilleen tuttua pelaajaa, tämä on voimavara, jota valmennuksen tulee ehdottomasti hyödyntää. Erittäin isoon rooliin Ruotsia vastaan nousee luonnollisesti oma pää ja maalivahtipeli, joiden pitää olla iskussa 60 minuuttia, jotta kirkkain mitali on otettavissa.
Sarjaa pelattu hieman vajaat puolet. Miltä näyttävät voimasuhteet?
Jalmu: Tässä vaiheessa voidaan nostaa oma asiantuntemuksemme jalustalle, kun ennakoimme kärkikolmikoksi Classicin, Happeen ja Oilersin! Mutta mitä tulee oikeasti voimasuhteisiin niin uskon, että mestaruus on edelleen kuuden kauppa, eikä runkosarjan ensimmäinen puolikas ole tuonut käsitykseen muutoksia.
Tällä hetkellä vahvimmalta näyttää juuri edellä mainittu kolmikko, mutta kaikki on vielä auki. Uskoisin, että runkosarja antaa lähinnä osviittaa, mutta tänä vuonna sijoitus kahden joukkoon antaa huomattavasti helpomman vastustajan puolivälieriin ja kotiedun välieriin, joten panosta runkosarjassa riittää. Classicia pidän edelleen mestarisuosikkina #1.
Kainu: Nostetaan vain! Runkosarjalla on kyllä aika iso merkitys pudotuspelejä silmällä pitäen. Kukaan kärkijengeistä ei halua jäädä sijoille 3–6. Itse alan tiputtamaan Erää tuosta kuuden joukkueen mestaruustaistosta. Syy siihen on se, ettei joukkueesta löydy tällä hetkellä tarpeeksi pallollisia hyökkääjiä, jotka voisivat rakentaa maalitykeille tarpeeksi maalintekotilanteita verrattuna muihin kärkinippuihin. Tuomas Iiskola, Perttu Puska, Lauri Kapanen ja Mikko Jolma tarvitsevat enemmän ruokaa.
Sentteriosasto on auttamatta liian kapea verrattuna muihin kärkiporukoihin. Tommi Rosendahlin loukkaantuminen antoi tästä jo viitteitä, kun ykkössentterin poissaollessa Erä tippui kärkitaistosta. Rosendahl on loistava sentteri, mutta hän ei mahtuisi esimerkiksi Classicin, Happeen tai Oilersin kahteen ensimmäiseen pelaavaan kenttään. Täten julistan, että mestari tulee joko Tampereelta, Jyväskylästä, Seinäjoelta, Espoosta tai Pasilasta (Itä-Helsingistä).
Mika Kohosen ympärillä on ollut paljon puhetta alkukaudesta. Vieläkö legenda nousee odotetulle tasolleen?
Jalmu: Rehellisesti sanottuna lajilegenda on ollut omasta mielestäni juuri sellainen kuin itse odotinkin. Kohosen liike on kaukana keskiverto liigapelaajan tasosta, joten en mitään sateentekijää ei miehestä kannattanut edes odottaa, varsinkin kun ikää on jo lähemmäs 40-vuotta.
Liikkuvaan vastahyökkäyspeliin uskovassa SPV:ssä Kohosen parhaat avut, eli peliäly ja pelin rytmittämiskyky eivät tule täysin ulosmitatuksi. Toisaalta ”Mihu” on saanut mielestäni aivan liikaa kritiikkiä, sillä kun katsoo miehen peliä, ei hän missään nimessä huono ole ollut. Mailatekniikka on lähes omaa luokkaansa ja Kohosen pallollisista ratkaisuista jokainen juniori voi imeä runsaasti oppia. En väitä etteikö Kohonen pystyisi nähtyä parantamaan, mutta mitään #reppuselkä-pelaajaa ei lajilegendasta kannata odottaa.
Kainu: Olennaista ei ole se, mitkä ovat olleet yleisön odotukset vaan se, mitkä ovat olleet odotukset hänen kohdallaan Seinäjoella ja miten näihin odotuksin on vastattu. Onko hänen varaan laskettu juuri tuo #reppuselkä-pelaajan rooli vai mikä on ollut odotusarvo, kun mies isolla rahalla Seinäjoelle hommattiin?
Itse uskon, että odotukset Mihun kohdalla – myös SPV:ssä – olivat liian korkealla. Mies tuli Suomeen Storvretan alemmista ketjuista, eikä upsalalaiset selvinneet viime kaudella edes pudotuspeleihin – joka tosin oli sillä materiaalilla farssi. Toisaalta mies on edelleen maajoukkueen listoilla, joten ovatko odotukset sittenkään liian korkeat? Onko vai eikö onko?
Legendaa peluutetaan väkisin velipoika Mikon kanssa, joka ei ole ollut alkukaudesta optimaalinen ratkaisu. Yhden kaikkien aikojen tutkaparin, Sami Kosken ja Kohonen jr.:n yhteispeli on kärsinyt Mihun tulosta ja tämä kaksikko on jopa erotettu joihinkin peleihin.
Mihu on pelannut koko uransa keskellä niin, että vasemmalla on viilettänyt rightin hyökkääjä. Vaajakoskelainen on saalistanut varmaan urallaan 80 % syöttöpisteistään siten, että on tarjoillut uskomattomia passeja vasemmalle kaistalla, josta Öhman, Välimaa, Häkkinen, Riitesuo ja kumppanit ovat lapioineet palloa pussiin. SPV:stä löytyy käytännössä vain yksi rightin hyökkääjä, Tommi Hakala. Löisin heidät yhteen samantien.
Loppuun on vielä todettava, että Kohonen sr. on edelleen kova pelimies, mutta onko hänestä tuomaan neljäs mestaruus Seinäjoelle? Sen aika näyttää.
Suomen mestari SPV on ollut alkukaudesta pahoissa vaikeuksissa, eikä kolmen pystin tavoitteesta ole otettavissa enää kuin liigamestaruus. Mistä Seinäjoella kiikastaa?
Kainu: Viime kaudella mestaruuden voittanut joukkue kärsi myös viime vuoden syksy-talvella pienestä alamäestä, mutta kausi oli nousujohteinen. Marraskuussa ei vielä mestaruuksia voiteta, joten suurta hätää Peliveljillä ei vielä ole. Toisaalta pieni kriisi Seinäjoella on menossa, mutta kokenut joukkue osaa kyllä tarvittaessa kääntää kurssinsa taas kohti mestaruustaistoa. Puolustuspelaamisen on parannuttava niin pallollisessa kuin pallottomassakin pelissä. Avaimet Tommy Koposella tähän on, nyt vaan odotetaan kääntyykö kelkka jossain vaiheessa. Kova paine Seinäjoella ja Koposella tällä hetkellä on.
SPV:n alkukausi ei ole sujunut suunnitelmien mukaan. Kuva: IFF
Jalmu: On totta ettei mestaruutta jaeta marraskuussa ja että SPV:llä on runsaasti aikaa laittaa peli uomiinsa. En kuitenkaan usko, että Seinäjoella järjestetään tänä vuonna torijuhlia. Ensinnäkin SPV:n puolustus ei vakuuta, joukkue kalpenee pallollisen osaamisen suhteen todella rajusta muun muassa Classicille tai Viikingeille, eikä myöskään oman maalin tukkiminen ole ollut vaaditulla tasolla.
Toinen Speveä vaivannut ongelma on ollut kakkos- ja kolmosketjujen tehottomuus. Kohosten johtama ykkösnyrkki on vastannut reilusti yli puolista seinäjokisten maaleista ja on sanomattakin selvää, ettei SPV tule keväällä pärjäämään, jos kaksi muuta ketjua ei pysty maalintekoon. Kolmas pointti, minkä nostaisin esiin on se, että Koposen pelikirja on ollut vuosia sama ja tällä kaudella vastustajat ovat löytäneet lääkkeet Peliveljien kaatamiseen.
Uusia maalivahteja on noussut tähtitaivaalle. Mitä mieltä miehistä Kaltiainen, Turunen ja Luukkonen?
Jalmu: Noh, noussut ja noussut. Luukkonen on ollut jo vuosia liigan kärkipään veskari, mutta nyt kun TPS on pelannut ennakko-odotuksiin nähden yläkanttiin saa Luukkonen ansaitsemaansa huomiota, ehdottomasti maajoukkuetason torjuja. Mitä tulee Kaltiaiseen, niin mielestäni mies meni jo viime kaudella heittämällä ohi Tomi Ikosen, joka on taantunut todella pahasti. Kaltiainen kuuluu mielestäni maajoukkuerinkiin ja on huomattavasti kovempi torjuja tällä hetkellä, kuin esimerkiksi Viikinkien Strandberg tai Erän veskarit, jotka ovat maajoukkueen tarkkailussa.
Vastaavasti Turusen huippuotteet ovat tulleet hieman puskista. Osasin odottaa, että Turunen pystyy torjumaan huippujoukkueen ykkösenä, mutta että nähdyn kaltaisia otteita ja heti alkukaudesta, niin ei voi kuin hattua nostaa, kun ottaa huomioon että ennen kauden alkua puhuttiin lähinnä Eero Kososen poislähdöstä.
Kolmikon ulkopuolelta nostaisin esiin vielä Classicin Joni Järviön, joka on ollut alkukaudesta fantastinen ja noussut takaisin liigavahtien eliittiin, vaikean viime kauden jälkeen. Erinomaisesti sijoittuvalla Järviöllä on kaikki eväät nousta Suomen tulevaksi ykkösmaalivahdiksi, ja miehen tuntien motivaatiosta se ei ainakaan jää kiinni.
Kainu: Näinpä. Vuonna 2010 Turkuun suunnannut iso veskari, Luukkonen, on ollut jo useamman vuoden TPS:n puolustuksen kulmakivi. Kehitys on jatkunut tasaisena TPS:n laadukkaassa maalivahtivalmennuksessa ja on vain ajankysymys milloin Petri Kettunen nostaa miehen maajoukkuerinkiin.
Kaltiaisesta myös samaa mieltä. Mies osoitti jo viime kaudella nousevan Ikosen ohitse. Ikosen kuntoutuessa on Oilersilla todella positiivinen ongelma, samoin kuin Classicilla, jolla on käytössä Järviön lisäksi loistava Lassi Toriseva.
Tuomas Turusta on tullut jostain syystä seurattua Jyväskylässä juniorivuosista asti, enkä ole yllättynyt miehen otteista. FCV:n ja Ahjon kasvatti on U19 MM-kisojen All star -molke ja Suomen vuoden poikajuniori muutaman vuoden takaa. Ikä on tuonut miehelle lisää urheilullisuutta ja nyt nuoresta huippulupauksesta on tullut huikea maalivahti miesten sarjoihin kovan työn teon kautta, ja päästessään pois Kososen varjosta.
Kaiken kaikkiaan Suomessa tehdään huikeaa duunia maalivahtivalmennuksessa ja tulevaisuudessa maajoukkueeseen on tyrkyllä useampi loistava maalivahti.
Entä kenttäpelaajien suhteen. Ketkä ovat nousseet perinteisen tähtikaartin takaa esiin?
Jalmu: Ihan ensimmäisenä mieleen tulee TPS:n tuplapelaaja Jaakko Hautamäki. Tepsin ykkössentterin paikan napanneen Hautamäen oivallukset ovat fantastisia ja miehen kikkarepertuaarista löytyy kikka jos toinenkin. Ehdottomasti yksi alkukauden komeetoista! Toisena nostan esiin M-Teamin Riku Reunamäen, jonka arvelin jo ennen kauden alkua pärjäävän liigakentillä, mutta tehot 13+6=19, ovat olleet yli omien odotusten. Reunamäki on ehdottomasti M-Teamin paras ja tärkein pelaaja.
Sitten vielä komplimentit Rauman Salban ykköskentän kaksikolle Jasse Kuusisto–Miikka Sokka. Loukkaantumisista kärsinyt Sokka on ollut aiemminkin hyvä liigakentillä, mutta sentteri on ollut Salballe, jopa parempi vahvistus kuin ennakkoon odotettiin, varsinkin kun takana oli vaikea polvivamma. Kuusisto taas on klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun nuori ja lahjakas pelaaja saa vastuuta. Kuusistolla on kaikki eväät olla tulevaisuudessa yli 20 maalin hyökkääjä, mutta nuori mies on myös erinomainen karvaaja ja soveltuu hyvin myös kolmoskentän rooliin, joten jos kehitys jatkuu samanlaisena voi Kuusisto nousta tulevaisuudessa aina maajoukkueeseen asti.
Kainu: Hautamäelle ja Reunamäelle isot komplimentit! ”Heikommat” joukkueet tarvitsevat hyökkäyspäässä ykköstykin ja molemmat sankarit ovat ottaneet vastuunkantajanviitan kannettavakseen. Ikä on tuonut kypsyyttä molempien pelaajien otteisiin ja se näkyy nyt positiivisena tuloksena pörsseissä sekä joukkueiden sarjasijoituksina.
Lisäksi Oilersin nuoret Olli Alanen ja Teemu Suomalainen ovat olleet pirteitä tulokkaita miesten sarjaan.
Alkukauden all star -kentällinen?
Kainu:
MAALIVAHTI: Joonas Kaltiainen (Oilers)
PUOLUSTUS: Jonne Junkkarinen (Happee), Ilari Talvitie (Oilers)
HYÖKKÄYS: Peter Kotilainen (Happee), Eemeli Salin (Classic), Johannes Jokinen (Happee)
Jalmu: Ei juurikaan lisättävää, paitsi että vaihtaisin Erän Tommi Aron Talvitien tilalle.
Kansikuva: IFF