Olipa kerran – ei niin kauan aikaa sitten – jalkapalloseura nimeltä 1. FC Kaiserslautern, joka kykeni haastamaan kenet tahansa Bundesliigassa ja joka ylsi hyvään seitsemänteen sijaan Saksan pääsarjassa vielä kaudella 2010-2011. Aikaa tästä ei ole kulunut kuin seitsemän vuotta ja seurakin on yhä olemassa, mutta kun nyt katselee sen nykyvirettä, olisi helppo kuvitella menestyksen päivistä kuluneen vieläkin kauemmin.
Vuonna 1900 alkunsa saanut perinteikäs 1. FC Kaiserslautern pelaa nyt neljättä perättäistä kauttaan toiseksi ylimmällä sarjatasolla 2. Bundesliigassa, eikä sen tulevaisuuden näkymät näytä ruusuisilta. Toissakaudella seura ylsi kymmenenneksi, viime kaudella sijoitus oli 13:sta ja tällä kaudella Kaiserslautern on valahtanut jo sarjan viimeiseksi, eikä sitä todennäköisesti pelasta enää mikään putoamiselta ensi kaudeksi 3. Liigaan.
Keväällä 1998 Bundesliigan mestaruutta juhlineen Kaiserslauternin kannattajille vajoaminen on ollut rankka ja kuluttava taival, sillä seura on menettänyt matkan varrella monia lupaavia pelaajiaan omasta akatemiasta. Vaikka Kaiserslauternin kohdalla Bundesliiga on tällä hetkellä enää kaunis ja kaukainen muisto, on se ollut aiemmin vuosien saatossa todella iso tekijä saksalaisessa jalkapallossa.
Menestyksestä menetyksiin
Vaikka Punaisina paholaisina tunnettu Kaiserslautern ei enää viime vuosina olekaan kuulunut keskeisenä osana saksalaisen jalkapalloilun ytimeen, on se ollut sitä isosti historiansa aikana. Kaiserslautern oli yksi alkuperäisistä Bundesliigan joukkueista ja seura on tahkonnut pääsarjafutista suurimman osan ajan historiastaan.
Yksi seuran suurimmista hetkistä koettiin 1990-luvun alussa, kun FCK voitti keväällä 1990 ensin Saksan cup-mestaruuden ja seuraavalla kaudella ensimmäisen Bundesliigan mestaruutensa. Kannattajat saivat maistaa pienen hetken ajan menestystä ja kokea miltä tuntuu olla yksi suurista. Onni oli kuitenkin ohimenevää ja suoritustason notkahdettua muutaman vuoden päästä Kaiserslautern putosi 2. Bundesliigaan. Tuolloin elettiin vuotta 1996. Visiitti ”kakkosessa” jäi kuitenkin vain kauden mittaiseksi, seuran noustua jälleen pääsarjaan kaudelle 1997-1998.
Paluusesonki Bundesliigassa oli sanalla sanoen tarunhohtoinen, FCK:n tehtyä sen mitä kukaan ei hurjimmissa unelmissakaan osannut odottaa: voittamaan Bundesliigan. Nappikauden kruunannut Bundesliiga-mestaruus sekoitti täydellisesti koko kaupungin ja sitä juhlittiin näyttävästi ja suurieleisesti viikkokaupalla. Titteli oli massiivinen saavutus myös valmentaja Otto Rehhagelille, joka pääsi kepittämään entisen joukkueensa, suuren ja mahtavan FC Bayern Münchenin. Kaiserslauternin riveissä pelasi myös läpimurron kynnyksellä ollut nuori Michael Ballack, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen. Kaiserslauternin vireestä kertoo jotain se, että se pystyi voittamaan Bayernin kummassakin joukkueiden välisessä kohtaamisessa kauden aikana. Seuraavalla kaudella seura pääsi mukaan Mestarien liigaan, jossa se pääsi pelaamaan himoittuja europelejä muun muassa kolealla Olympiastadionilla Helsingissä HJK:ta vastaan.
Näiden huippuhetkien jälkeen tiputus huipulta on ollut kova ja tuskaisa. Seura, joka vielä ennen Bundesliigan perustamista oli voittanut Saksan mestaruuden kahteen otteeseen ja dominoinut maan pääsarjafutista toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa pitkät ajanjaksot, oli nyt tullut kauaksi parhaista vuosistaan.
Vuoden 1998 mestaruuden jälkeen Kaiserslautern pysyi kuitenkin vielä muutamien kausien ajan kilpailullisesti uskottavana. Viimeiset kaudet ennen vuosituhannen vaihtumista toivat pari viidettä sijaa Bundesliigassa. Seuralla oli riveissään laatua, kuten esimerkiksi tuleva suurpelaaja ja legenda Miroslav Klose sekä Youri Djorkaeff, jonka ansiosta punapaidat pystyivät edelleen haastamaan kilpakumppaneitaan.
Mutta jo muutamia vuosia myöhemmin FCK alkoi olla tutumpi näky Bundesliigan alemmassa keskikastissa, jonka seurauksena loppuivat myös pelit Euroopan kentillä. Tämä johti ensin siihen, että joukkueen suurimmat tähdet vaihtoivat pian maisemaa ja lopulta keväällä 2006 oli edessä Bundesliigasta putoaminen. Kaiken kentällä tapahtuneen surkeuden lisäksi seura oli ajautunut myös taloudelliseen sekasortoon.
Vuoden 2006 jalkapallon MM-kotikisat lähestyivät ja monien muiden seurojen tavoin myös Kaiserslauternilla oli menossa merkittävä stadionremontti, jotta sen kotikentästä saatiin edustuskelpoinen näyttämö. Seuran legenda Fritz Walterin mukaan nimetyn kotiareenan kasvojenkohotuksen hinnaksi tuli lopulta yli 60 miljoonaa euroa ja se syöksi nopeasti perinneseuran kurimukseen. Myös rahakkaiden europelien puuttuminen jätti ison loven kirstuun, jonka seurauksena seura oli pian jättiveloissa. Vuonna 2002 Kaiserslautern oli konkurssin partaalla, mutta kuin ihmeen kaupalla seura sai myytyä kotistadioninsa helmikuussa 2003 konsortiolle, johon kuuluivat Kaiserslauternin kaupunki, Reininmaan osavaltio, sekä paikallisia pankkeja. Tuo kauppa pelasti seuran ja sen jälkeen pahimmat rahavaikeudet helpottivat.
Edellämainituista syistä johtuen putoaminen 2. Bundesliigaan oli lopulta väistämätöntä ja K´lautern pelasi neljä kautta ”Zweitessa”, ennen kuin sen onnistui nousta takaisin ylös 2010-2011 kaudeksi. Aika Bundesliigassa jäi kahden kauden mittaiseksi, jonka jälkeen koitti uusi putoaminen. Vaikka jokunen vuosi sitten näytti vielä siltä, että paluu pääsarjaan voisi olla realisimia, on ne toiveet jouduttu hautaamaan syvälle, FCK:n vajotessa vuosi vuodelta yhä alemmas 2. Bundesliigassa. Yksi suurimmista syistä tasonlaskuun on nuorien lupauksien menettäminen.
Omat kasvatit vaihtoivat maisemaa
Kuten niin monesti putoamisen yhteydessä tapahtuu, myös Kaiserslautern menetti useita kasvattamiaan lupauksia muualle. Klose ja Ballack olivat ensimmäisten joukossa pois lähteneitä akatemiapelaajia, mutta myös viime vuosien aikana on useita laatupelaajia vaihtanut maisemaa. Näitä ovat muun muassa maajoukkuetason maalivahti Kevin Trapp, RB Leipzigin tähti Willi Orban, 1. FC Kölnin Dominique Heintz, Hertha Berlinin Alexander Esswein ja Stuttgartin Jean Zimmer. Kaikki heistä ovat ehtineet tehdä nimeä muualla. Pisimmälle lienee päässyt Trapp, joka koppaa palloja Pariisissa uusrikkaan PSG:n maalin suulla. Myös Orbanin nousu suurempaan tietoisuuteen on tapahtunut nopeasti. Hän on ollut yksi kiistattomia avainpelaajia RB Leipzigin takalinjoilla seuran lyhyellä Bundesliiga-taipaleella.
Kaikki näistä akatemiapelaajista ovat alle 28-vuotiaita ja vasta tulossa parhaaseen ikäänsä, mikä kertoo kasvatustyön laadusta Kaiserslauternissa. Seuran epäonneksi moni akatemiapelaaja on vaihtanut maisemaa heti uransa alkutaipaleella, mikä on jättänyt ennen niin elinvoimaisen seuran tyhjän päälle. Voitettujen mestaruuksien ja lukuisten suurpelaajien tuottamisen ansiosta Kaiserslautern on todellakin polttomerkinnyt itsensä saksalaiseen futikseen. Jos se vain saisi tulevaisuudessa pidettyä omat talenttinsa riveissään – edes vähän pidempään – seura ehkä voisi vielä jonain vuonna unelmoida Bundesliigasta ihan konkreettisestikin.
Ensi kaudella sitä odottanee kuitenkin uusi aallonpohja, 3. Liigan muodossa. Jalkapalloromanttisessa mielessä kyseessä on mitä surullisin tragedia. Mutta niinhän sitä sanotaan, että on käytävä ensin pohjalla voidakseen nousta takaisin ylös.
Artikkelikuva: Simon Hofmann/Bongarts/Getty Images