Valioliigaennakko: Manchester Cityn ylivoima uhkaa viedä suurimman kiiman Valioliigan mestaruustaistosta

Viaplay LogoValioliigakausi 2018-19 starttaa perjantaina 11.8. Seuraa kaikki huippuottelut suorana Viaplay-palvelussa.

Jalkapalloilevan maailman parhaana valmentajana pidetty Pep Guardiola maksoi oppirahansa debyyttikaudellaan, jonka jälkeen City oli valmis dominoimaan. Tapa, jolla taivaansiniset pelasivat, hurmasi koko jalkapalloilevan maailman. Näköpiirissä ei ole minkäänlaisia viitteitä siitä, että Cityzensin ylivoima olisi tulossa päätökseensä. Valioliigaennakoiden viimeisenä joukkueena esiteltävä Man City löytyy rankingistamme sijalta 1.

Viime kausi

Guardiola otti opiksi avauskauden pettymyksistä ja sai vahvistaa Cityn ryhmää reilulla rahatukulla. Pahasti elähtänyt alakerta meni lähes kokonaan uusiksi, mikä näkyi nurmella Cityn päästettyä 12 maalia edelliskautta vähemmän. Vaativan katalaanin opit olivat iskostuneet pelaajien selkäytimiin ja viheriöillä nähtiin täysin ylivoimainen joukkue, joka varmisti mestaruuden käytännössä jo ennen joulua.

City näytti läpi kauden pysäyttämättömältä armadalta. Joukkueen huima syöttöralli avasi puolustuksen kuin puolustuksen, eivätkä vastustajat meinanneet millään löytää tietä mestarien prässin ohi. Pahimmillaan vastustajien peli näytti siltä, että he eivät edes yrittäneet haastaa Cityzensiä, vaan pyrkivät lähinnä välttämään nöyryytyksen. Esimerkiksi Newcastle pysyi joulun jälkeen tiukasti oman pään bussissa kotinurmellaan, vaikka oli tappiolla jo avausjakson puolivälissä. Paria viikkoa aiemmin ManU räiski kotinurmellaan joka neljännen syötön pitkänä.

Viime kauden Cityä voi perustellusti pitää Valioliigan 25-vuotisen historian parhaana yksittäisenä joukkueena. City rikkoi peräti 11 ennätystä. Se teki sarjan uuden piste-ennätyksen kerättyään huimat 100 pistettä, pistekeskiarvon ollessa posketon 2,63 pinnaa per ottelu. Myös voittomarginaali oli sarjan historian suurin, paikalliskilpailija Unitedin jäätyä 19 pisteen päähän. Plakkariin tarttui myös uusi maaliennätys (106), voittoennätys (32), paras maaliero (+79) sekä pisin voittoputki (18).

Aivan täydellinen täysosuma viime kausi ei kuitenkaan ollut. Vaikka Valioliigasta ei löytynyt vastusta, putosi City Mestarien liigassa puolivälierissä, kun Liverpool juoksi taivaansinisten yli yhteismaalein 5–1. FA Cupissa joukkue sai pettyä, kun Ykkösliigan cup-ihme Wigan lähetti Guardiolan suojatit lauluun viidennellä kierroksella. Vähemmän hekumallisen liigacupin City kuitenkin voitti, joten viime kaudesta palkintokaappiin tarttui kaksi pokaalia.

Siirrot

Sisään: Riyad Mahrez (Leicester), Philippe Sandler (PEC Zwolle), Daniel Arzani (Melbourne City)

Ulos: Yaya Toure (?), Joe Hart (Burnley), Agnus Gunn (Southampton), Olarenwaju Kayode (Shakhtar Donetsk)

Pep Guardiola valtasi Valioliigan toisella kaudellaan ja rikkoi tukun ennätyksiä siinä sivussa. (Michael Regan/Getty Images)

Lähtökohdat

Manchesterin itäisellä puolella on dynastia rakenteilla. Kentän 20:een alueeseen jakava Guardiola säätää, mitä pienimpiä nyansseja. Katalaani pitää kiinni periaatteistaan, mutta pystyy myös muutoksiin pelien sisällä. City haluaa voittaa pallon ylhäällä, mutta ei ryntää prässäämään, mikäli vastustaja pääsee avaamaan organisoidusti.

City pitää tunnetusti palloa, luo jatkuvasti kolmioita ja etsii murtopaikat kärsivällisesti. Joukkue piti viime kaudella palloa yli 66-prosenttisesti ja syötti huimat 743 kertaa ottelua kohden. Pallon pitäminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan City haluaa pelin virtausta säätelemällä liikuttaa vastustajaa ja avata sitä kautta tiloja. Se pystyy myös tarvittaessa etenemään suoraviivaisesti jos vastustajan linjojen väliin jää tiloja.

Jalkapalloa elävän ja hengittävän Guadiolan etenemismallit ovat usein automatisoituja ja viimeisen päälle hiottuja, mutta City kykenee muuttamaan pelin painopistettä vaivattomasti, jos vastustaja tukkii sen yleisimmän murtopaikan topparin ja laitapakin välistä. Jos vastustaja pelaa kapealla, venyttää City sen puolustusmuotoa viemällä pelin leveälle ja murtautumalla ulommilta laitakaistoilta. Joukkueen hyökkäyspelaaminen on kuin huippuunsa rasvattu kone, joka iskee monipuolisesti.

Vaarallisimmillaan City on, kun se saa riistettyä pallon vastustajan kenttäpuolella ja pääsee iskemään organisoimatonta puolustusta vastaan. Tästä syystä Cityä vastaan on jopa suotavaa roiskia riskittömästi, sillä vaaleansinisissä pelaava ryhmä uurastaa väsymättömästi, eikä anna hetkeäkään hengähdystilaa.

Cityn ylivoima perustuu paitsi viimeisen päälle hiottuun pelitapaan, myös Guardiolan kykyyn kehittää pelaajia. Siinä missä Jose Mourinho on onnistunut kehittämään Unitedin peliä lähinnä hankkimalla laadukkaampia pelaajia, on Guardiola vienyt käytännössä jokaista valmennettavaansa eteenpäin ja koulinut esimerkiksi Raheem Sterlingistä ja Leroy Sanesta sarjan A-kategorian tähtiä.

Katalaani piiskaa pelaajiaan äärirajoille ja vaatii pelin kokonaisvaltaista ymmärrystä – samaan tapaan kuin hänen oppi-isänsä Johan Cruyff aikanaan. Guardiolan on kuvailtu vaativan pelaajiltaan uudenlaista ymmärrystä kuningaspelistä, jossa tilanteiden havainnointi on keskiössä. Ei siis ole sattumaa, että David Silvan tai Kevin De Bruynen kaltaiset maailmanluokan pelaajat ovat kehittyneet entisestään Guardiolan alaisuudessa.

Tilanteiden havainnointi ja pelitavan vaativuus näkyvät myös puolustuspelaamisessa. City ei pelkästään pidä palloa, vaan on välittömästi menetyksen jälkeen valmis voittamaan takaisin. Jos vastustaja onnistuu ohittamaan Cityn ensimmäisen prässitason, on seuraava heti odottamassa. Cityn linja pysyy korkealla ja se pyrkii puolustamaan aggressiivisesti eteenpäin, sillä riisto halutaan viimeistään puolessa kentässä. Tästä syystä Citya vastaan ammuttiin vain reilut kuusi kertaa ottelussa, mikä oli sarjan selvästi pienin lukema. Joukkueen päästämät 27 maalia olivat jopa enemmän, mitä maaliodottama (xG) 24,5 kertoo. Vain yhden maalin enemmän päästäneen Unitedin päästettyjen maalien odottama oli peräti 20 maalia korkeampi, mikä kuvastaa ennen kaikkea sitä, kuinka vaikeaa Cityä vastaan on päästä maalipaikoille.

Vaikka Cityn puolustus oli viime kaudella numeroiden valossa rautaa, ovat sen suurimmat ongelmat juuri omassa päässä. Jos vastustaja onnistuu ohittamaan taivaansinisten ensimmäiset prässitasot ja saa pakotettua Cityn syvälle, on sitä mahdollista haavoittaa. Esimerkiksi innokkaasti taklaava Nicolas Otamendi puolustaa loistavasti eteenpäin, mutta on vaikeuksissa oman boksin lähettyvillä.

Cityn viime keväänä kolmesti kaatanut Liverpool osoitti, miten taivaansinisiä on mahdollisuus horjuttaa. Reds tukki syöttösuunnat keskikentällä, pakotti Guardiolan miehistön vetäytymään ja sitä kautta pois mukavuusalueeltaan. Valioliigassa ei kuitenkaan ole montaa joukkuetta, joka kykenisi Cityä prässipelillään horjuttamaan, joten joukkue saa pääsääntöisesti purkaa matalia puolustusmuureja – aivan kuten valtaosassa viime kauden peleistä.

Ryhmityksen suhteen Guardiola suosii epäsymmetristä 4–3–3-muotoa. Osittain epäsymmetriä johtui Benjamin Mendyn polvivammasta, jonka jälkeen luotsi istutti keskikenttäpelaajan koulutuksen saaneen Fabian Delphin vasemmaksi pakiksi. Rakennusvaiheessa Delph nosti keskikentälle, kun taas Sane piti leveyden vasemmalla. Oikealla Kyle Walker tikkasi ulompaa laitakaistaa ja upean kauden pelannut Sterling operoi enemmän sisähyökkääjänä.

Mendyn kuntoutuminen avaa Guardiolalle uusia variaatioita. Alkusyksystä City nähtiin usein 3–5–2-ryhmityksessä, mutta juoksuvoimaisen Mendyn polvivamma pakotti Guardiolan säätämään ryhmitystään. Kolmen alakertaa City tulee käyttämään jonkin verran tulevalla kaudella, sillä alas jäävät topparit tarjoavat paremman puolustusvalmiuden negatiivisissa tilanteenvaihdoissa.

Siirtomarkkinoilla Cityzens on ollut odotetun rauhallinen, sillä huippulaadukasta ryhmää on vaikea vahvistaa. Abudhabilaisomistus tarjoaa Guardiolalle lähes pohjattoman kassan, mutta Cityn tapoihin ei ole ikinä kuulunut absoluuttisten supertähtien naaraaminen poskettomilla siirtosummilla. Sellainen Cityn täytyisi eittämättä hankkia, mikäli se mielisi vahvistaa nykyistä avauskokoonpanoaan.

Toistaiseksi ainoa huomiota herättänyt tulija on Leicesteristä hankittu Riyad Mahrez, joka istuu teknisenä pelaajana loistavasti Guardiolan pelitapaan. Algerialaistaituri tarjoaa Citylle paitsi vaihtoehtoja hyökkäykseen, myös uuden ulottuvuuden vastaiskupelaamiseen. Mahrezin hankinta oli siinäkin mielessä perusteltu, että City oli viime talvena ongelmissa, kun Leroy Sane joutui pariksi kuukaudeksi sairastuvalle. Hyökkäävän laitapelaajan hankinta vapauttaa samalla Bernardo Silvan keskustaan tekemään peliä.

City kuitenkin suuntaa vielä kaupoille, sillä Guardiolan mukaan joukkue etsii varamiestä Fernandinholle, jolle ei löydy suoraa korvaajaa. City-managerin mukaan muita hankintoja ei kuitenkaan ole odotettavissa. Seura piiritti pitkään Jorginhoa, mutta Napolin keskikenttäpelaaja valitsi Chelsean. City ei kuitenkaan etsi rouhijaa, vaan syvältä peliä rytmittävää pohjapelaajaa. Jos haaviin ei tartu sopivaa ehdokasta, saa viime kauden Gironassa lainalla pelannut brassilupaus Douglas Luiz vastuuta, sikäli kun parikymppisen keskikenttäpelaajan työlupa-asiat saadaan kuntoon.

Pelottavinta Cityn nykyryhmässä on paitsi sen laatu, myös joukkueen nuori rakenne. Sane, Sterling, Bernardo Silva, Mendy Gabriel Jesus, Ederson, Aymeric Laporte sekä John Stones ovat kaikki alle 25-vuotiaita, joten Cityn tilanne näyttää vahvalta myös vuosiksi eteenpäin.

Vaivattomasti ohittava Leroy Sane kuvastaa Guardiolan vallankumousta osuvasti. 22-vuotias saksalainen on kehittynyt lupaavasta nuoresta Valioliigatähdeksi. (Shaun Botterill/Getty Images)

Avainpelaajat

Cityn pelaaminen rullaa keskikentän superkaksikko De Bruyne-Silva kautta. Maailman parhaiden pelaajien joukkoon viime kaudella kiilannut De Bruyne vetäytyy syvemmälle, josta belgialainen määrittää Cityn pelaamisen rytmiä mestarillisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tehojen putoamista, vaan hän vei liigan syöttöpörssin nimiinsä 16 alustuksen turvin, luotuaan yli sata maalipaikkaa. Silva taas operoi linjojen väleissä, joissa espanjalaismaestro avaa tiloja pienillä siirroillaan. Kaksikon takana Fernandinho on niin ikään tärkeä pelaaja tasapainottavassa roolissa.

Hyökkäyspäässä Cityn tehot jakautuvat tasaisesti. Sane, Sterling, Gabriel Jesus ja ykköstykki Sergio Agüero iskivät kaikki yli kymmenen sarjamaalia mieheen, joten tilanteiden päättäminen ei ole yksittäisen talismaanin varassa. Sane ja Sterling myös alustivat yli kymmenen maalia kumpainenkin. Koripallotermein doubledouble-tehoihin ylsi myös Leicesteristä hankittu Mahrez.

Cityn parantunut puolustuspeli oli paitsi parempien pakkien, myös brassivahti Edersonin ansiota. Ulkona pelaava brassi on jalalla etevämpi kuin monien häntäpään joukkueiden keskikenttäpelaajat ja mahdollistaa rohkeilla ulostuloillaan linjan korkealla pelaamisen. Myös veskarin tärkeimmässä tehtävässä, torjumisessa sähäkkä Ederson näytti vahvuutensa viime kaudella.

Joukkueen puolustuslinja taas on mielenkiintoisempi kokonaisuus. Aiemmilla Cityn kausillaan lähinnä koheltamisestaan tunnettu Otamendi oli viime kaudella joukkueen paras toppari ja hänen vahvuutensa sopivat Pepin aivoituksiin mainiosti. Kannattajien suursuosikki Vincent Kompany ei pysty urakoimaan täyttä kautta, mutta on aina kentällä ollessaan vakuuttava. Suurin mielenkiinto kohdistuu John Stonesin roolitukseen. Aikanaan maailman kallein puolustaja paransi vaikeasta debyyttikaudesta, mutta missasi kevään loukkaantumisten takia. MM-kisoissa Stones oli loistava ja omaa kaikki edellytykset nousta Cityn linjan johtavaksi pallolliseksi toppariksi.

Ennakoitu avauskokoonpano (4–3–3)

Uhkakuvat

Taivas Man Cityn yllä näyttää yhtä siniseltä kuin joukkueen pelipaita. Jos uhkakuvia alkaa kaivamaan, olisi De Bruynen ja Silvan yhtäaikainen loukkaantuminen ainoa isku, joka voisi pelillisesti horjuttaa manchesterilaisia. Viime kausi kuitenkin osoitti, että De Bruyne pärjää ilman tutkapariaan, joka missasi talvella pelejä ennen aikojaan syntyneen ja sitä kautta elämästään taistelleen lapsensa takia. Guardiolalla ei ole tapana polttaa siltoja ja oikeastaan koko seura on valjastettu katalaanin ympärille, joten esimerkiksi Chelseassa mestaruuskausien jälkeistä sisällissotaa on turha odottaa. Jos ja kun City preferoi keväällä Mestarien liigaa, saattaa kilpailijoilla olla ohut sauma iskeä.

Ota seurantaan

Phil Foden. Manchester City on tehnyt Sheikh Mansourin rahoilla kovia satsauksia edustusjoukkueeseensa, mutta myös seuran junioripuoleen on panostettu. Yksi Cityn kirkkaimmista helmistä on keskikenttäpelaaja Phil Foden, joka säväytti Cityn voittoon päättyneessä Community Shieldissä. Vuonna 2000 syntynyt keskikenttäpelaaja sai viime kaudella vastuuta yhdessä Valioliigapelissä ja kolmessa Mestarien liigan ottelussa. Pienikokoinen pallotaituri on Guardiolan ajatusmaailman sopiva pelaaja, joka voittaa tiloja kuljetuksillaan ja liikuttaa palloa taidokkaasti. Peliaika Cityn kivikovassa ryhmässä on kortilla, mutta Foden tulee takuulla saamaan viime kautta enemmän vastuuta. Ja silloin, kun Cityn numero 47 kirmaa nurmella, kannattaa nuorukaista pitää silmällä.

Arvio

Valioliigamestaruuden uusiminen on temppu, johon kukaan ei ole pystynyt 2010-luvulla. Edellinen mestaruusputki nähtiin vuosina 2006-2009, kun ManU nappasi kolme mestaruutta putkeen. Nyt tuplamestari on enemmän kuin lähellä, sillä Cityn suvereenille dominoinnille ei näy päätepistettä – ainakaan niin kauan kun Guardiola johtaa orkesteria. Vaatimustaso ja kova kilpailu pelipaikoista estävät mukavoitumisen. Haastajat ovat vahvistuneet, mutta City on pelillisesti niin paljon muita edellä, että sen horjuttaminen ykköspaikalta vaatisi muilta nappikautta ja manchesterilaisilta romahdusta. Hallitsevan mestarin ylivoima uhkaa viedä jälleen suurimman kiiman odotetulta Valioliigakaudelta. Mestari.

Faneille.comin Valioliigaranking 2018-19:

Kansikuva: Michael Regan/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut