Nousijajoukkueille voi luonnollisesti povata vaikeaa kautta, mutta myös muutamat muut Valioliigaseurat ovat kokeneet kovia kesän aikana. Tästä syystä Valioliigan peräpää on tulevalla kaudella äärimmäisen tasainen, niinpä myös putoamiskamppailusta voidaan odottaa todella tiukkaa aina viimeisille kierroksille saakka. Asetelmat sarjan tyvipäässä saattavat kuitenkin muuttua nopeasti esimerkiksi managerivaihdoksen seurauksena. Tämän osoitti viime kaudella Crystal Palace, joka ei vaikean syksyn jälkeen ollut lopulta lähelläkään putoamiskamppailua.
16. (17.) Aston Villa
Prinssi Williamin kannattama Aston Villa lähtee kauteen haastavista asetelmista, se on nimittäin menettänyt kesän aikana kolme tärkeintä pelaajaansa kun Fabian Delph suuntasi Manchester Cityyn, Christian Benteke Liverpooliin eikä Ron Vlaar tehnyt seuran kanssa uutta jatkosopimusta. Täysin toivottomasta tilanteesta birminghamilaisseura ei alkavaan kauteen kuitenkaan lähde. Kesken kauden seuraan tullut entinen Spurs-manageri Tim Sherwood nosti Villan suosta ja vei seuran jopa FA Cupin finaalin, jossa Arsenal osoittautui lopulta liian vahvaksi.
Benteken myynnistä seura nettosi kiitettävät 32 miljoonaa puntaa, jonka turvin Villa Parkille on tullut useita uusia kasvoja, etupäässä Ranskan liigasta. Uusista miehistä nimekkäin lienee kuitenkin takavuosien huippulupaus Micah Richards, jonka ura on ottanut pahasti takapakkia viime vuosina. Ilmaisella siirrolla tulleelle puolustajalle on kuitenkin kovat odotukset, sillä miehen käsivarteen lätkäistiin saman tien kapteenin nauha. Uusien hankintojen myötä Villan iskukyky onkin vielä toistaiseksi täysi mysteeri, varsinkin kun maalinteko lepäsi pitkälti järkälemäisen Benteken hartioilla ja uudet hyökkääjät ovat vielä katsomattomia kortteja Valioliigatasolla. Hyökkääjäosastolle saattaa kuitenkin tulla helpotusta, sillä seuraan on viime aikoina yhdistetty takavuosien Valioliigatähdet Emmanuel Adebayor sekä Dimitar Berbatov.
Pahasti kärsineen Villan pelaajistosta joitain valopilkkuja, kuten nuori ja taitava Jack Grealish, jonka nimi kannattaa pistää muistiin. Myös viime kauden loukkaantumissuman keskellä esiin noussut fyysinen norjalaistoppari Jores Okore on seurattavan arvoinen nuorukainen. Joka tapauksessa Villanssilla ottaa aikansa ajaa uudet hankinnat sisään Valioliigaan, eikä materiaali ainakaan lähtökohtaisesti ole kovin laadukas, joten sijoitus kymmenen parhaan joukkoon on täyttä utopiaa. Todennäköisesti Sherwoodin miehistö saa taistella aina viimeisille kierroksille saakka säilyttääkseen sarjapaikan.
Tärkein pelaaja:
Brad Guzan, joukkueen tasaisin suorittaja löytyy tolppien välistä. Kokenut jenkkiveskari Brad Guzan on Valioliigatasolle mukiinmenevä maalivahti, joka tulee torjumaan Villalle tärkeitä pisteitä kauden aikana. Guzanin arvo joukkueelle korostuu entisestään kun puolustuksen selkeä ykköshahmo, Vlaar jätti seuran.
Todennäköinen kokoonpano (4-3-3):
Uhkakuvat:
Jos seuran uudet hankinnat, erityisesti keskikentän keskustassa ja hyökkäyksessä osoittautuvat flopeiksi tulee Villa olemaan suurissa vaikeuksissa. Joukkueelta poistui kesällä myös selkeät pelilliset johtajat ja jos uusia ei ilmaannu voi Villansin huonoista jaksoista muodostua todella raskaita.
Keskeisimmät siirrot:
Sisään: Rudy Gestede (Blackburn), Jordan Ayew (FC Lorient), Micah Richards (Aston Villa), Jordan Amavi (Nice), Idrissa Gueye (Lille), Scott Sinclair (Manchester City), Jose Angel Crespo (Cordoba), Mark Bunn (Norwich), Jordan Veretout (Nantes)
Ulos: Fabian Delph (Manchester City), Christian Benteke (Liverpool), Ron Vlaar (Avoin), Darren Bent (Derby), Andreas Weimann (Derby), Matthew Lowton (Burnley), Antonio Luna (Eibar), Shay Given (Stoke), Aly Cissokho (Porto, laina), Yacouba Sylla (Rennes), Tom Cleverley (Everton, lainan päättyminen)
17. (N) Watford
Sir Elton Johnin kannattama Watford tekee paluun Valioliigan reilun kahdeksan vuoden poissaolon jälkeen. Lontoon kupeessa majaileva seura ei ole lähdössä ylemmälle sarjaportaalle nöyristelemään, vaan se on ollut erittäin aktiivinen kesän siirtomarkkinoilla. Vicarage Roadille on saapunut muun muassa Etienne Capoue, Valon Behrami, Miguel Britos sekä Jose Holebas. Mitään sateentekijöitä kyseiset hankinnat eivät lähtökohtaisesti ole, mutta oivia vahvistuksia sarjanousijalle, jonka päätavoite on sarjapaikan säilyttäminen.
Watfordin osalta mielenkiinto kohdistuu uusien miesten ohella pelisysteemiin. Aikanaan esimerkiksi Valenciaa ja Atletico Madridia luotsannut espanjalainen Quique Flores vaihteli viime kaudella joukkueensa formaatiota 4-2-3-1, 3-5-2 ja 4-3-1-2 –muodostelmien välillä. Viime kauden lopun perusteelle Flores kuitenkin todennäköisesti luottaa viimeksi mainittuun, mutta 3-5-2 –muodostelma voi tulla nopeasti käyttöön, mikäli peli yskähtelee alkusyksystä. Joka tapauksessa Watfordilla on jopa yllättävänkin laadukas materiaali nousijajoukkueeksi ja uudet hankinnat ovat etupäässä kokeneita pelaajia, joilla löytyy kokemusta niin kansainvälisistä arvoturnauksista kuin Mestarien liigastakin. Näin ollen Watfordia voikin pitää nousijoista vahvimpana säilyjäehdokkaana, sillä se on vahvistunut kesän aikana eniten.
Tärkein pelaaja:
Troy Deeney on paljon vartiana Watfordin hyökkäyksessä. Kuva: Getty
Troy Deeney, vaikka joukkue onkin hankkinut nimekkäitä pelaajia, löytyy The Hornetsin tulevan kauden tärkein pelaaja omasta takaa. 27-vuotias hyökkääjä takoi viime kaudella Championshipissä 21 maalia ja tarjoili 10 maalisyöttöä. Deeneyn viimeisen kolmen kauden kokonaismaalimääräkin on varsin komea, 64 täysosumaa. Vuodesta 2010 lähtien seuraa edustaneen hyökkääjän arvosta kertoo myös se ettei Watford ole ainakaan toistaiseksi nähnyt tarvetta hyökkääjäosaston vahvistamiseksi. Niinpä Deeney kantaa kapteenin nauhan ohella joukkueensa suurinta maalintekovastuuta ja tulee näyttelemään keskeistä roolia tulevalla kaudella.
Todennäköinen kokoonpano (4-3-1-2):
Uhkakuvat:
Hyppy Championshipistä sarjaporrasta ylemmäs on aina suuri, tämän osoitti myös viime kausi kun kaksi kolmesta nousijasta tippui ja Leicesterkin uusi sarjapaikkansa hyvin täpärästi. Watfordin miehistö on suhteellisen tasapainoinen ja laadukas, joten materiaalin puolesta joukkueen pitäisi välttää putoaminen, mutta suuri vaihtuvuus asettaa omat haasteensa, varsinkin kun uudet pelaajat Capoueta lukuun ottamatta tulivat Englannin ulkopuolelta. Uusien hankintojen myötä Watfordin avauksesta vaihtuu tulevalle kaudelle karkeasti puolet, joten joukkueen yhteispelin toimivuus on suuri kysymysmerkki ainakin kauden alussa.
Keskeisimmät siirrot:
Sisään: Jose Holebas (AS Roma), Valon Behrami (HSV), Etienne Capoue (Tottenham), Steven Berguin (AZ), Jose Manuel Jurado (Spartak Moscow), Allan Nyom (Udinese), Sebastian Prödl (Werder Bremen), Miguel Britos (Napoli), Giedrius Arlauskis (Steaua Bucharest)
Ulos: Lewis McGugan (Sheffield Wednsday), Marco Motta (Avoin)
18. (N) Bournemouth
Seurahistoriansa ensimmäiseen pääsarjakauteen lähtevä Bournemouth on yksi brittifutiksen suurista tuhkimotarinoista. Vielä kaudella 2009-10 joukkue palloili League Two:ssa, josta seura on päätynyt kolmen League One:ssa ja kahden Championshipissa vietetyn kauden jälkeen aina Valioliigaan saakka. 170 000 asukkaan rannikkokaupungissa tulevaan kauteen on lähdetty huomattavasti edellä esiteltyä Watfordia maltillisemmin ja Bournemouth luottaakin pääosin viime keväänä Championshipin voiton tuoneisiin pelaajiin. Uusista hankinnoista kovimmat lienevät Ipswichistä tullut Tyrone Mings sekä St. Etiennestä saapunut Max Gradel.
Championshipissä Bournemouth tuli tunnetuksi hyökkäävästä pelityylistään. Myös Valioliigakauden alla joukkueen manageri Eddie Howe on vannonut hyökkäävän pelitavan nimeen. 37-vuotiaan Howen nimi kannattaa muutenkin painaa mieleen, sillä mies on tullut Cherriesin peräsimeen jo syksyllä 2012 ja häntä pidetäänkin yhtenä saarivaltakunnan lupaavimmista managereista. Peleissä Howe suosii 4-4-2 –ryhmitystä, jossa keskikentän keskustasta löytyy kaksi selkeää 6-paikan pelaajaa, mutta laiturit ovat selkeästi hyökkäävämpiä.
Tärkein pelaaja:
Matt Ritchie, oikealla laidalla viihtyvä skotlantilainen pelasi huikean viime kauden, miehen tehotilastoon kertyi 15 maalia ja 17 maalisyöttöä. Näin ollen Ritchien voi väittää olevan todella tärkeä osa Bournemouthin hyökkäyspeliä. Joukkueen kärkipari Callum Wilson sekä Max Gradel on sen verran laadukas, että katseet maalipaikkojen luomisessa kääntyvät juuri Ritchieen.
Todennäköinen kokoonpano (4-4-2):
Uhkakuvat:
Howe on tehnyt selväksi ettei pääideologiasta, eli hyökkäävästä pelityylistä luovuta vaikka vastustajat kovenevat. Tässä piileekin Bournemouthin suurin uhkakuva. Joukkue ei ole hirveästi vahvistunut, joten hyökkäävä pelityyli voi maksaa sille isoja pisteitä, erityisesti muita putoajakandidaatteja vastaan. Tulevalla kaudella Cherriesin kollektiivinen pelityyli joutuu muutenkin suureen testiin, kun vastustajat ovat pykälää taktisempia, fyysisempiä ja taitavampia.
Keskeisimmät siirrot:
Sisään: Max Gradel (St. Etienne), Tyrone Mings (Ipswich), Christian Atsu (Chelsea, laina), Artur Boruc (Southampton), Adam Federici (Reading), Sylvain Distin (Everton), Lee Tomlin (Middlesbrough), Joshua King (Blackburn)
Ulos: –
19. (14.) Leicester City
Miten vanha kettu pärjää kettujen peräsimessä? Kuva: Getty
Käytännössä koko viime syksyn Valioliigan pohjalla majaillut Leicester teki huikean nousun kevätkaudella ja vältti lopulta putoamisen 14. sijallaan. King Power Stadiumilla on kuitenkin tapahtunut kesän aikana, kun Kettujen seurajohto erotti manageri Nigel Pearsonin vedoten keskinäisiin erimielisyyksiin. Jos Pearsonin potkut olivat oudot niin Claudio Ranierin pestaaminen uudeksi manageriksi oli vähintäänkin kummallinen ratkaisu. Twitterin puolella Leicesterin ratkaisua ihmetteli muun muassa veteraanimanageri Harry Redknapp. Ranierin edellinen valmentajapesti Kreikan maajoukkueessa osoittautui totaaliseksi farssiksi, kun mies sai kenkää alle puolen vuoden jälkeen. Toisaalta Ranieri on hyvin kokenut ja häneltä löytyy kokemusta huippujoukkueiden, kuten Chelsean ja Juventuksen peräsimestä. Joka tapauksessa kokenut italialainen tulee kovaan paikkaan, varsinkin kun miehen valinta on kyseenalaistettu jo ennen yhtäkään sarjapeliä.
Leicesterin sekavaa tilannetta ei helpottanut kaiken nähneen Esteban Cambiasson päätös jättää seura vain yhden kauden jälkeen. Cambiasso oli keväällä joukkueen tärkeimpiä pelaajia, eikä Ranieri ole ainakaan toistaiseksi pystynyt paikkaamaan argentiinalaisen jättämää aukkoa keskikentällä, joten Kettujen konehuone näyttää tällä hetkellä todella heikolta. Tilanteeseen voi tulla merkittävää parannusta, jos Leicester onnistuu hankkimaan Chilen paidassa kesän Copa Americassa loistaneen Charles Aranguizin.
Loppukaudesta Pearson suosi 3-5-2 pelisysteemiä, mihin Leicesterin pelaajamateriaali sopii loistavasti. Myös Ranieri on suosinut kyseistä ryhmitystä kesän harjoituspeleissä. Vaikka pelisysteemi pysyisikin samana, tulee Leicester Ranierin johdolla pelaamaan todennäköisesti hyvin puolustusvoittoista peliä. Toisaalta suureksi kysymysmerkiksi nousee kuinka nopeasti Leicesterin pelaajat omaksuvat italialaisen taktiikat. Uusi valmentaja ja pelaajamateriaali huomioiden, olisi pienoinen ihme jos Leicester välttäisi tulevalla kaudella putoamiskamppailun.
Tärkein pelaaja:
Leonardo Ulloa, argentiinalaiskärki tuli seuraan viime kaudeksi ja teki debyyttikaudellaan Valioliigassa kiitettävät 11 osumaa. Ulloa oli tärkeä palanen Pearsonin miehistön välttäessä putoamisen ja miehen maalit loppukeväästä olivat seuralle kultaakin kalliimpia. Vaikka seura pestasi japanilaisen Shinji Okazakin, on Ulloa Kettujen ykköshyökkääjä myös tulevalla kaudella ja maalijyvän täytyykin olla kohdillaan mikäli Leicester meinaa uusia sarjapaikkansa.
Todennäköinen kokoonpano (3-5-2):
Uhkakuvat:
Leicesterin miehistö on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa, mutta jos seura epäonnistuu Cambiasson paikkaamisessa, voi kaudesta tulla tuskainen. Cambiasso oli viime kaudella joukkueen tärkein pelaaja ja selkeä keskikentän johtaja. Jos uutta keskikentän kenraalia ei ilmaannu voi joukkueen heikko puolustuslinja olla keskikentän ohella suurissa vaikeuksissa.
Keskeiset siirrot:
Sisään: Shinji Okazaki (Mainz), N’Golo Kante (Caen), Christian Fuchs (Schalke), Yohan Benalouane (Atalanta), Roberth Huth (Stoke)
Ulos: Esteban Cambiasson (Avoin), Paul Konchesky (QPR, Laina), Matthew Upson (MK Dons), Anthony Knockaert (Standard Liege)
20. (N) Norwich City
Nousukarsintojen kautta Valioliigaan palannut Norwich lähtee kauteen haastavista asemista. Championshipissa kolmanneksi viime kaudella sijoittunut seura on ollut todella passiivinen siirtomarkkinoilla. Kanarianlintujen haaviin on tarttunut Hullissa pelannut irlantilaislaituri Robbie Brady, West Bromwichin vapauttama Youssuf Mulumbu sekä Liverpoolista lainattu Andre Wisdom. Kolmikko kyllä omaa Valioliigakokemusta, mutta mitään profiilipelaajia he eivät ole. Vaikka Norwichin materiaali näyttää ennakkoon heikolta, on sillä runsaasti Valioliigakokemusta, sillä joukkue ei ole hirveästi muuttunut kaudesta 2013-14, jonka päätteksi Norwich tippui sarjaporrasta alemmas. Toisaalta jos joukkue tippui toissa kaudella lähes samalla squadilla, eivät ennusmerkit tulevalle kaudelle ole loistokkaita.
Vikkelä Nathan Redmon on joukkueensa tärkeimpiä palasia. Kuva: Getty
Norwichin pelaajistosta katseet kannattaa kiinnittää 21-vuotiaaseen Nathan Redmondiin. Nopeajalkainen laituri viihtyy oikealla laidalla, jota pitkin mies tulee vauhdilla ylös ja pyrkii sitä kautta ruokkimaan kärkimiehiä. Jo 17-vuotiaana kasvattajaseurassaan Birmingham Cityssä pelaamaan murtautunut Redmond oli vielä muutama vuosi sitten yksi Englannin lupaavimpia nuoria, mutta sen jälkeen kehitys on ollut hitaampaa. Redmond on toki vielä nuori, mutta tulevalla kaudella niin mies itse kuin Carrow Roadin yleisökin odottaa laiturin alkavan lunastaa häneen ladattuja kovia odotuksia.
Norwichin peräsimestä löytyy kenties joukkueen mielenkiintoisin nimi, tulevan Valioliigakauden nuorin manageri, Alex Neil. 34-vuotias skotti otti joukkueen komentoonsa tämän vuoden tammikuussa, joten pesti kanarianlintujen peräsimessä on ollut menestyksekäs. Ennen Norwichia Neil on luotsannut ainoastaan Skotlannin liigan Hamiltonia, joten mies on todellinen keltanokka Valioliigatasolla. Neilin kokemattomuuden voikin nostaa yhdeksi Norwichia varjostavista kysymysmerkeistä. Neilin komennossa joukkue pelasi suurimmaksi osaksi modernilla 4-2-3-1 ryhmityksellä. Neilin tulon jälkeen Norwich hävisi kevään aikana ainoastaan kolme ottelua, joten muodostelma pysynee samana. Neil kuitenkin tietää että Valioliigassa Norwich tulee pelaamaan huomattavasti kovempia vastustajia vastaan, joten Kanarianlintujen voi odottaa pelaavan tiivistä puolustuspeliä ja hyökkäävän terävästi vastaan. Tätä pelityyliä Neil suosi ollessaan Hamiltonin peräsimessä.
Tärkein pelaaja:
John Ruddy, maajoukkuekokemustakin omaava veskari oli koko Norwichin aiemman Valioliiga-visiitin ajan joukkueen selvä ykköstorjuja. Ruddy onkin Norwichin selkeitä profiilipelaajia ja todella hyvä maalivahti putoamista vastaan taistelevalle joukkueelle. Norwichin materiaalin ollessa Valioliigan heikoimpia Ruddyn asema joukkueen viimeisenä lukkona korostuu. Miehen onkin pelattava loistava kausi, mikäli Carrow Roadilla halutaan valmistautua Valioliigakauteen myös vuoden päästä.
Todennäköinen kokoonpano (4-2-3-1):
Uhkakuvat:
Norwichin hyökkääjäosasto on eittämättä Valioliigan heikoin. Yksinäisenä piikkinä aloittanee Ricky Van Wolfswinkel, joka osui viime kauden lainapestillään St. Etiennessä maalipuiden väliin ainoastaan viisi kertaa. Toinen ykköskärjen paikkaa kärkkyvä mies on Gary Hooper, jonka maalisarakkeeseen kertyi viime kaudella Championshipissä 12 osumaa. Niinpä Norwichilta puuttuu selkeä maalinsylkijä ja vaikka joukkue onnistuisikin hyvällä puolustuspelillä pitämään oman pään kuosissa, voivat maalinteko-ongelmat syödä säilymishaaveet.
Keskeiset siirrot:
Sisään: Youssuf Mulumbu (WBA), Robbie Brady (Hull), Andre Wisdom (Liverpool, laina), Graham Dorrans (WBA)
Ulos: Mark Bunn (Aston Villa), Carlos Cuellar (Avoin), Javier Garrido (Avoin)
Tästä kaikki Valioliigaennakot: