Veikkausliiga-kauden 2017 yksi mielenkiintoisimmista pelaajista on Timo Furuholm, joka palasi FC Interiin viiden Saksassa pelatun vuoden jälkeen. Mies kertoo Faneille.comin haastattelussa, että seuran fanit saavat takaisin saman ”Furkan”, joka aikoinaan lähti maailmanvalloitukseen.
– Olen muutaman kerran todistanut siellä kentällä, että haluan voittaa joka kerta kun sinne mennään. En ole edelleenkään kauheasti huonompi tai parempi jalkapalloilija kuin lähtiessäni, mutta sama palo ja maalinjano on edelleen, ja fanit tietävät, että puolustan seuran värejä aina.
Kun Furkka lähti Saksaan tammikussa 2012 Fortuna Düsseldorfin paitaan, hänellä oli alla 22 maalin kausi Veikkausliigassa. Tällä kaudella vastikään kapteeniksi valitun hyökkääjän ei omien sanojensa mukaan tarvitse tehdä enää niin huimaa maalisaldoa.
– Se on se juttu, minkä osaan tai ainakin yritän aina tehdä. Vaihdan sen 22 maalia vaikka 12:een, kunhan tulee menestystä. Vanha Furkka kyttäsi maaleja ja tiesi, että se on ainoa ikkuna onneen, eli ulkomaille. Nyt olen kuitenkin menestyksen perässä ja maaleja tulee usein silloin, kun on menestystä.
Vuodet Saksassa olivat huipentuma sille, minkä vuoksi maalitykki oli taistellut urallaan läpi vaikeiden loukkaantumisten ja takaiskujen.
– Onni on ehkä väärä sana käyttää, mutta se oli jotain, mistä olin aina haaveillut kun taistelin loukkaantumisten sun muiden asioiden kanssa. Kun joskus laitan kengät naulaan, tiedän että yritin kaikkeni ja kävin katsomassa sen kortin. Olisihan sitä varmasti mukava ollut olla vain kotona ja pelata varman päälle, mutta minun mielestä pitää antaa ärsykkeitä ja tähdätä korkealle. Siinä mielessä se oli kaikin puolin hyvä reissu.
Furkka ei ole kokenut hirveää kulttuurishokkia, vaikka täpötäydet saksalaiset stadionit ovat vaihtuneet puolityhjiin kuplahalleihin ja tekonurmiin, joissa Inter pre-seasoninsa pelasi.
– Se on fakta, että katsojat vaikuttavat pelin kulkuun ja tunnelmaan. Saksassa sai kotiotteluissa jumalattoman buustin, kun fanit työnsivät kannatuksellaan eteenpäin. Toisaalta, kun meni huonosti, he vihelsivät sulle jo 20 minuutin jälkeen. Silloin tiesi, että tulee huono päivä, jos en kaiva jostain maalia. Tiesin tänne palatessani, että katsojia ei ole niin paljoa, mutta nyt pelaan sellaisessa seurassa, jolle koen olevani velkaa.
Veikkausliigaan on tullut hyökkääjän Saksan vuosien aikana jälleen pari tekonurmikenttää lisää, joka ei ole miehen mieleen.
– Ei se napostele, mutta kai se on pakon sanelema juttu. Eniten on harmittanut pre-season, joka on vedetty kokonaan tekonurmella. Se on ollut minulle haaste, vaikka kaikki muu on mennyt hyvin. Olen jättänyt silti vain yhdet treenit väliin, jota pidän jonkinlaisena saavutuksena. Jos kroppa kestää kauden yhtä hyvin, olen todella tyytyväinen.
FC Interin kopissa on ollut viime aikoina Furuholmin mukaan hyvä meininki, ja uusi joukkue on hitsaantunut yhteen. Se on kiistatta yksi tärkeimpiä avaimia menestykseen joukkuelajeissa. Turussa kaivataankin isosti menestystä, sillä viime kausi oli sanalla sanoen Interille farssi, kun se joutui taistelemaan sarjapaikastaan paikallisvastustaja TPS:aa vastaan.
– Viime kaudella varmaan suurin ongelma oli juuri se kopin epätasapaino. Siellä on aina ollut vahva turkulaisporilainen-ryhmittymä, joka on opettanut seuran arvoja uusille pelaajille. Nyt tuli muun muassa Mäkitalon Mika takaisin ja meillä on kopissa nyt oikeita interiläisiä, jonka lisäksi saimme hyviä vahvistuksia kylkeen. Se on yleensä ollut toimiva resepti.
Furuholm ei lähde arvioimaan sitä, oliko viime vuoden joukkue liian ”muukalaislegioona”, kun välillä avauskokoonpanoon ei mahtunut kuin muutama suomalainen.
– Olen kosmopoliitti äijä, enkä katsele toisten passeja. Kysymys on lähinnä siitä, ettei pelaaja pelaa sellaisella asenteella, että pelaanpas nyt tämän kauden ja taas lähden. Jokaisen pelaajan pitää tietää se, että tuloksella on väliä, olit sitten suomalainen tai ulkomaalainen. Ehkä kaikille pitäisi kertoa heti alkuun Stefanin (Håkans) tarina, jotta he ymmärtäisivät, mistä seurassa pelaamisessa on kyse. Nyt ryhmädynamiikka vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja sitä voi aina hioa.
Kansikuva: All Over Press/ Jarno Kuusinen