Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Kohta se alkaa. Jääkiekon MM-kisat tai ”Skoda Cup” miksi tätä vuosittaista maajoukkueturnausta nyt haluaakaan kutsua. Kyseinen turnaus on kuitenkin monelle suomalaiselle urheiluvuoden kohokohta, johon suhtaudutaan suurella intohimolla. Valitettavasti intohimo kanavoituu välillä negatiivisella tavalla, kuten Suomi-kiekon kultapoika Patrik Laineen kisoista poisjäänti ja sitä seurannut someraivo osoittivat. MM-kisakiimassa monilta tuntuu unohtuvan, että myös jääkiekkoilijat ovat ihmisiä, eivät patrioottisia koneita.
Aloitetaan vyyhdin purkaminen Laineesta, joka väsymykseen vedoten jättäytyi pois kisakoneesta. Kultapojan poisjäänti oli monelle kiekkofanille karvas pettymys, sillä tottakai Laineen odotettiin tulevan Leijonien avuksi. Tamperelaisen poisjääntiä seurasi valtaisa someraivo, jossa muun muassa Laineen julkaisemaan Instagram-kuvaan monet rohkaistuivat kommentoimaan ikäviä heittoja nuoren tähden lomailusta ja poisjäännistä.
Kovinta ryöpytystä tarjoili kiekkolegenda Juhani Tamminen Lapin Kansassa, jota miehen omien sanojen mukaan hävettää ”tämän kaltainen toiminta”. Yhtään Aurinkokuninkaan komeaa uraa väheksymättä, on Tammiseen vaikea suhtautua vakavasti. Lähes aleksivalavuorimaisesti jokaisen asian itseensä kääntävä kiekkopersoona on kaikessa koomisuudessaan hauskaa seurattavaa, mutta oikeasti järkevät jutut loistavat poissaolollaan, kuten Laineen julkinen mollaaminen osoitti. Ehkä on kohtuutonta vaatia Tammista arvioimaan asiaa muustakin kuin omasta näkökulmasta. Ehkä.
Olennainen kysymys case Patrik Laineessa on: eikö nuori tähti saa tuntea itseään väsyneeksi? Laine on monella tapaa ääriesimerkki keskustelussa kisoihin lähtemisestä. Hiljattain 19 vuotta täyttäneen nuoren miehen pari viime kautta ovat olleet melkoista ryöpytystä, mutta toisaalta Laine on pelaaja, jonka monet kiekkofanit olisivat kipeimmin Suomi-paitaan halunneet.
Viime kaudella Laine pelasi Tapparan riveissä 64 Liiga-matsia ja 8 CHL-peliä. Siihen päälle maaotteluita merkattiin 27, joista yli puolet olivat intensiivisiä MM-kisapelejä. Nuoren supertähden kesäloma jäi lyhyeksi NHL:n varaustilaisuuden, sitä edeltäneen pöhinän ja varausta seuranneen tulokasleirin myötä. Tämän jälkeen nuori mies suuntasi World Cupiin, jonka jälkeen alkoi huima tulokaskausi taalakaukaloissa. 73 matsia maailman kovimmassa sarjassa ilman kunnollisia kesälomia ja yhden aivotärähdyksen saattelemana ovat hurjia lukuja nuorelle pelaajalle.
Näin ollen Laine on tahkonnut reilun puolentoista vuoden aikana harjoituspelit mukaan lukien reippaat 150 matsia ja muuttanut kotoa Tampereen Tesomalta toiselle puolelle maailmaa. Jetsin kultakimpale ei saanut hengähtää edes tähdistöviikonloppuna, sillä Laine viiletti kiekkomaailman kirkkaimpien tähtien joukossa Los Angelesissa. Suomen wannabe-doncherry toki saa olla asiasta mitä mieltä haluaa, mutta henkilökohtaisesti minua kuvottaa lukea sitä raivoa, mitä Laineen varsin inhimillinen päätös synnytti.
Patrik Laineen huimasta tulokaskaudesta kertoo valinta tähdistöotteluun. (Bruce Bennett/Getty Images)
Suomalaisten kiekkofanien närkästyminen MM-jäiltä poisjäänneistä ei tietenkään ole uusi asia. Uskaltaisin väittää sen juontavan juurensa patrioottiseen sotaretoriikkaan, joka MM-kiekkoon liittyy. Tämän retoriikan ylipappi on luonnollisesti Antero Mertaranta, jonka sinivalkoiset lasit päässä huudetut hölinät ”talvisodan hengestä” ja vastaavista luovat voimakasta me vastaan ne -asetelmaa. Ikään kuin Suomen kisajoukkue olisi puolustamassa maamme kunniaa. Jos kunniavelkaa kisoihin osallistumalla ei makseta, ei kiekkoilija kunnioita sotiemme veteraaneja. Kontekstista irrotettuna saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta tätä se pahimmillaan on.
Lätkän MM-kisoista voi tietysti olla montaa mieltä. Edes kiihkeimmät kisojen puolustajat eivät pääse karkuun sitä tosiasiaa, ettei MM-kisoissa nähdä kaikkia maailman parhaita pelureita, puhumattakaan että sen voittamista arvostettaisiin kiekkomaailman himoitumpana saavutuksena. Tässäkin valossa on varsin inhimillistä, ettei raskaan kauden jälkeen välttämättä ole paukkuja lähteä B-luokan maajoukkueturnaukseen – olkoonkin, että siellä jaetaan mitaleita.
Iltasanomien Juha Hiitelä kirjoittikin varsin osuvan kommentin, jossa todettiin, etteivät kiekkosankarimme ole maajoukkueelle tai jääkiekkoliitolle mitään velkaa. Liitto on olemassa pelaajia ja toimijoita varten, ei päin vastoin. Hiitelän ajatusta, siitä miten tehdä Leijonista pelaajille kiinnostavampi, en sen sijaan osta. Nähdäkseni poisjäännit kertovat enemmänkin kisojen arvostuksesta pelaajien keskuudessa, kuin Tammisenkin ylikorostaman Leijonat-brändin kunnioituksen ehtymisestä. Otetaan nyt esimerkiksi Yhdysvaltojen viime vuosien kisajoukkueet, jotka sisältävät vuosi vuodelta enemmän yliopistopelaajia.
Kisojen arvostus on toinen keskustelu, mutta yleisesti ottaen onko kisoihin alun perinkään mitään järkeä lähteä, jos on henkisesti loppu seurajoukkueen kanssa koetusta kaudesta? Esimerkiksi Laineen ja Winnipegin NHL-kausi loppui 8.4. ja MM-finaali pelataan 21.5. Näin ollen ihmepojan kausi olisi venynyt kuusi viikkoa, jonka jälkeen Laine olisi suht pian saanut aloittaa kesäharjoittelun tulevaa NHL-kautta varten. Jokainen taalaliigaa seuraava luultavasti ymmärtää, ettei epäinhimillistä otteluohjelmaa laadita urheilullisuuden, vaan viihteen ehdoilla. Pelaajien tasolla tämä tarkoittaa sitä, että heidän on oltava hyvässä kunnossa kun kausi alkaa – niin fyysisesti kuin henkisesti.
Vaikka MM-lätkä ei henkilökohtaisesti juurikaan hetkauta, yritän ymmärtää kiekkofania, jota kismittää kun kansakunnan ykköstähdet eivät lähde oman urheiluvuoden päätapahtumaan. Ärsyttäähän se, mutta kisoista kieltäytyvän kiekkoilijan julkiseen demonisointiin se ei oikeuta. On kuitenkin hyvä muistaa, että pelipaidan alta löytyy ihminen, joka tuntee yhtälailla fyysistä ja henkistä väsymystä, siinä missä seiskastakolmeen painava duunarikin.
Myös jääkiekkoilijat ovat ihmisiä. Se on hyvä muistaa ennen kuin vetää herneet nenään ja lähtee raivoamaan sosiaaliseen mediaan näiden maanpetturuudesta.
Kansikuva: Anna Sergeeva/Getty Images