Kausitodistus: HIFK – Ikimuistoisia elämyksiä tarjonnut kausi päättyi pronssimitaleihin

Ruutu LogoVoit katsoa Liigan finaalit tuttuun tapaan Ruutu+ -palvelun kautta

HIFK lähti kauteen mielenkiintoisista asetelmista, kun joukkueessa oli tapahtunut isoja muutoksia aina päävalmentajasta lähtien. Sesonki alkoi todella synkästi ja HIFK majaili aivan sarjataulukon hännillä, mutta Helsingissä ei painettu paniikkinappulaa. Kausi päättyi lopulta pronssimitaleihin, mikä oli laiha lohtu huiman välieräsarjan jälkeen. Tämä sesonki tullaan muistamaan Helsingissä ennen kaikkea Miro Heiskasesta.

Maalivahdit

HIFK:n maalivahtiosasto koki pahan kolauksen jo elokuussa, kun Kevin Lankinen loukkaantui harjoituksissa. Toipuminen piti miehen kaukaloista sivussa aina joulukuuhun asti, joten HIFK reagoi hankkimalla Atte Engrenin riveihinsä.

Edellisellä kaudella SHL:ssä pelannut Engren osoittautui erinomaiseksi värväykseksi HIFK:lta. 30-vuotias torjuja pelasi loistavan syksyn ja pelasti hyvillä otteillaan ison nipun pisteitä helsinkiläisille. Engren kantoi vastuun lähes ottelusta toiseen ja Niklas Bäckströmille kertyi minuutteja vain muutamassa ottelussa. HIFK palkitsi Engrenin mainiot otteet solmimalla Lukon kasvatin kanssa jatkosopimuksen joulukuun alkupuolella.

HIFK olikin tiukan paikan edessä joulukuun lopussa, kun Kevin Lankinen oli tervehtynyt pelikuntoon ja käynyt hakemassa tuntumaa Mestiksestä. 22-vuotias maalivahti oli käyttänyt toipumisjakson erinomaisesti hyödykseen ja palasi tolppien väliin todella vakuuttavasti. Pitkä loukkaantuminen ei näkynyt lainkaan, vaan Lankinen ryöväsi ykköstorjujan viitan välittömästi itselleen.

Kevin Lankinen oli kevätkauden paras maalivahti Liigassa. Kuva: AOP

Helsinkiläiset olivatkin tiukan paikan edessä, sillä joukkueella oli kolme hyvää maalivahtia. Tilanne tulehtui niin pahaksi, että seuran osaomistajiin lukeutuva Bäckström avautui HIFK:n johtamisesta medialle. 40-vuotias seuran oma kasvatti seurasikin kauden loput ottelut katsomosta käsin, vaikka pääsikin avaamaan luukkua pronssiottelussa.

Tammikuun episodi jätti ikävän tahran HIFK:n kauteen, sillä tilanne olisi pitänyt pystyä hoitamaan tyylikkäämmin. Muuten maalivahtien suhteen HIFK:n kausi maalivahtien suhteen sujui erinomaisesti. Lankinen ja Engren muodostivat kenties sarjan laadukkaimman duon. Varsinkin loukkaantumisensa jälkeen hämmentävän hyvin kaukaloon palannut Lankinen nousi viimeistään nyt sarjan kirkkaimpien tähtivahtien joukkoon.

Puolustus

Puolustuksen suhteen HIFK:ssa ei tapahtunut kesällä isoja muutoksia, sillä viime kauden joukkueesta maisemaa vaihtoivat vain Matt Generous sekä Daniel Grillfors. HIFK paikkasi lähtijät kahdella paluumuuttajalla, kun Ville Varakas ja Teemu Laakso palasivat kierroksiltaan Helsinkiin. Laakson taival HIFK:ssa päättyi tosin koeajan myötä jo marraskuun alussa. Valtavasti loukkaantumisista kärsinyt puolustaja pelasi helsinkiläisten riveissä vain viisi ottelua.

HIFK:n takalinjojen hahmo oli Miro Heiskanen. NHL:n harjoitusleirin, pienten loukkaantumisten ja maajoukkue-edustusten myötä nuorukaiselle kertyi vain 30 ottelua runkosarjassa, mutta 18-vuotias puolustaja voitti silti joukkueensa puolustajien pistepörssin. Heiskanen saalisti päättyneellä kaudella tehot 11+12 ja hänen vaikutuksensa joukkueensa otteisiin oli valtava. HIFK:n pistekeskiarvo oli Heiskasen aikana huomattavasti parempi kuin puolustajan ollessa sivussa kokoonpanosta. Dallas Starsin varaus pelasi huimalla itseluottamuksella läpi kauden ja pystyi erinomaisella liikkeellään luomaan maalipaikkoja kuin tyhjästä. Heiskanen haki myös ratkaisuja paljon aktiivisemmin kuin tulokaskaudellaan. Nuorukainen laukoi päättyneellä kaudella keskimäärin 4,9 kertaa ottelussa, kun taas vuotta aikaisemmin vastaava lukema oli 2,5. Heiskanen kellotti keskimäärin yli 25 minuuttia peliaikaa ottelua kohden, mikä oli koko sarjan isoin lukema. Tämä sesonki muistetaankin Helsingissä erityisesti Heiskasen läpimurrosta sarjan tähtipelaajien joukkoon.

Miro Heiskanen pelasi talvella myös muun muassa olympialaisissa sekä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Kuva: AOP

Loukkaantumiset olivat HIFK:n takalinjojen murheet läpi kauden. Joukkueen puolustajista vain Juuso Salmi ja Saku Salmela saivat kasaan vähintään 50 ottelua. Esimerkiksi Teemu Eroselle kertyi runkosarjassa vain 26 ottelua, mikä oli paha takaisku helsinkiläisille. 27-vuotiasta puolustajaa kohtaan oli isot odotukset kuluvalla kaudella ja EVU:n kasvatti olikin joukkueensa parhaimmistoa pudotuspeleissä.

Poissaolojen myötä monet pelaajat saivat odotettua enemmin vastuuta. Esimerkiksi Oliwer Kaski vastasi ennakkoluulottomasti huutoon ja Ässien kasvatti paransi valtavasti edellisestä kaudestaan. Erinomaisen laukauksen omaava puolustaja tykitti ylivoimalla kuusi osumaa, mikä oli HIFK:n toiseksi paras lukema. Paljon potentiaalia omaava 22-vuotias Kaski saalisti runkosarjan 49 ottelussa tehot 9+7, minkä lisäksi pudotuspeleissä 13 ottelussa pisteitä kertyi 3+4.

Joe Finley pelasi avauskaudellaan tiensä HIFK-fanien sydämiin, mutta puolustajajärkäle kärsi käytännössä koko päättyneen sesongin loukkaantumisista. Amerikkalainen pelasi lopulta yhteensä vain kymmenessä ottelussa, joten HIFK paikkasi takalinjojen fyysistä vajettaan vuokraamalla tammikuussa Markus Kankaanperän loppukaudeksi. 37-vuotias puolustaja täyttikin ruutunsa mainiosti ja toi joukkueeseen kaivattua fyysisyyttä.

Hyökkäys

Helsinkiläisten hyökkäyksessä tapahtui isoja muutoksia sitten edellisen kauden, kun muun muassa Juhamatti Aaltonen, Roope Hintz, Corey Elkins, Juuso Puustinen, Arttu Luttinen, Jasse Ikonen ja Mikael Johansson lähtivät uusien haasteiden perään. HIFK luotti uusissa hankinnoissaan määrän sijaan laatuun. Ari-Pekka Selin toi Turusta mukanaan Erik Thorellin ja Jerry Ahtolan, joiden lisäksi helsinkiläisten haaviin tarttuivat Juhani Tyrväinen, Patrik Carlsson ja Juha-Pekka Haataja. Lisäksi ilman seuraa ollut Vili Sopanen liittyi joukkueeseen lokakuun alussa.

Uudet hankinnat osuivat HIFK:n osalta varsin hyvin, sillä Thorell, Tyrväinen ja Sopanen miehittivät joukkueen sisäisen pistepörssin kärjen. Thorell teki kovaa jälkeä jo edellisellä kaudella TPS:ssa, mutta pystyi pelillisesti askeleen eteenpäin. 26-vuotias ruotsalainen oli HIFK-hyökkäyksen terävin syömähammas ja pelasi aiempaa monipuolisemmin. Tyrväinen ja Sopanen tekivät edellisellä kaudella tuhojaan vastaavasti Pelicansissa, mutta myös kilpipaita istui kaksikon päälle hyvin. Kiekollisesti äärimmäisen taitavalla Sopasella olisi tosin ollut potentiaalia vieläkin enempään eikä taiturille tuntunut löytyvän oikein sopivaa ketjua. Tämä konkretisoitui pudotuspeleissä, kun Sopanen seurasi osan otteluista katsomon puolelta.

Patrik Carlssonin hankinta sai syksyllä paljon kritiikkiä varsinkin sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla, mutta keväällä kannattajien äänensävy oli täysin toinen. 30-vuotias ruotsalainen on äärimmäisen vahva kahden suunnan pelaaja, mutta omaa myös mainion pelisilmän ja monet ketjukaverit saivatkin nauttia Carlssonin oivaltavista syötöistä. Ruotsalainen pääsi todelliseen elementtiinsä vasta pudotuspeleissä.

Kannattajien suosikkipelaajiin lukeutuvat Lennart Petrell ja Thomas Nykopp lukeutuivat myös HIFK:n onnistujien joukkoon. Kaksikon edelliset kaudet olivat erinäisistä syistä todella haastavia, mutta nyt luistin liikkui huomattavasti paremmin. Kaksikon arvoa joukkueelleen ei mitata vain tehopisteissä, mutta duo paransi tehojaan huomattavasti edellisestä kaudesta.

Lennart Petrell kipparoi joukkojaan esimerkillisesti. 57 ottelun saldona oli tehot 12+12. Kuva: AOP

HIFK vahvisti hyökkäystään vielä tammikuun lopussa Teemu Tallbergilla, joka palasi Helsinkiin kuuden vuoden kierroksen jälkeen. Runkosarjan loppu oli vielä vähän hakemista 26-vuotiaalta hyökkääjältä, mutta Tallberg osoitti arvonsa pudotuspeleissä. Valtavasti töitä illasta toiseen tekevä hyökkääjä oli tehoilla 3+6 joukkueensa viidenneksi paras pistemies pudotuspeleissä.

HIFK:lla oli tasainen hyökkäyskalusto, jossa ei ollut juurikaan alisuorittajia, mutta vastaavasti todelliset läpimurrot ja huippukaudet olivat niin ikään harvassa. Helsinkiläisten hyökkäyksen laajuutta ja tasaisuutta kuvaa se, että yhdeksän pelaajaa saalisti vähintään 20 tehopistettä. Seitsemän pelaajaa viimeisteli myös vähintään 12 maalia.

Kokonaisuus

HIFK:ssa lähdettiin kauteen hieman sekavista lähtökohdista, kun Antti Törmäsen taival joukkueen päävalmentajana tuli sekavan saagan myötä päätökseen toukokuussa. Samalla ovenavauksella helsinkiläisten käskijäksi saapui Ari-Pekka Selin.

HIFK:n kausi alkoi todella synkästi, sillä helsinkiläiset voittivat vain yhden ensimmäisestä kahdeksasta ottelustaan. Varsinkin maalinteko tuotti tuskaa: HIFK teki näissä peleissä vain 14 maalia. Kovaäänisimmät kannattajat vaativat jo Selinin potkuja keskustelupalstoilla sekä sosiaalisessa mediassa.

Voittoja alkoi kuitenkin tulla parempaan tahtiin, mutta mitään ilotulitusta HIFK:n peli ei kuitenkaan syksyllä ollut. Iso kiitos kurssin kääntymisestä kuuluu Atte Engrenille, joka oli syyskaudella häikäisevässä vireessä.

Palaset loksahtivat kohdalleen kauden edetessä ja HIFK pelasi lopulta varsin vahvan runkosarjan. Heikko alku söi käytännössä jo mahdollisuudet kamppailla runkosarjan voitosta ja helsinkiläiset sijoittuivat lopulta viidenneksi. HIFK oli runkosarjan vähiten maaleja päästänyt joukkue, mikä korostaa entisestään Engrenin ja Lankisen huippusesonkeja.

Pudotuspelit tarjosivat paljon ikimuistoisia elämyksiä HIFK:n kannattajille. Esimerkiksi nousu viiden maalin takaa voittoon Jyväskylässä on varmasti asia, mitä muistellaan Nordenskiöldinkadulla vielä pitkään. Välieräsarja Kärppiä vastaan oli niin ikään loistavaa aikaa kiekkofaneille. Kaukalossa kohtasi kaksi äärimmäisen tasaista joukkuetta, ja vaikka oululaiset etenivät lopulta finaaleihin, niin HIFK:lla ei ole mitään syytä painaa leukaa rintaan. Ottelusarjan tasaisuutta kuvaa se, että kolme viimeistä kamppailua olivat maalin pelejä.

Arvosana: 8,5

HIFK palasi mitalikantaan hakemalla pronssimitalit Turusta. Ari-Pekka Selinin debyyttikausi helsinkiläisten peräsimessä painuu positiivisen puolelle, vaikkakin seitsemännen ottelun tappio Kärpille varmasti kirveleekin. Syksyn alkukankeuksien jälkeen HIFK esiintyi kaukalossa mallikkaasti eikä joukkueesta juurikaan alisuorittajia löytynyt.

Tulevaisuus

HIFK on pelannut kolmena kautena putkeen mitalipeleissä. Joukkue on onnistunut sementoimaan asemansa sinne, minne se resurssien puolesta kuuluukin. Ensi kautta voidaankin odotella Helsingissä luottavaisin mielin.

Mielenkiintoisin seikka kohdistuu luonnollisesti joukkueen kasaamiseen. Aiemmin päävastuu siitä oli valmennuksen ohella Tom Nybondaksella. Nybondas astui pestistään talvella sivuun ja uudeksi urheilujohtajaksi valittiin Tobias Salmelainen. 33-vuotias Salmelainen on nyt tiukan paikan edessä, koska helsinkiläiskannattajat janoavat jälleen menestystä.

Pelaajien suhteen HIFK:lla on tulossa maltillisesti muutoksia. Maalivahtien suhteen tilanne on loistava, sillä Engrenillä ja Lankisella on sopimukset myös ensi kaudesta. Ei tosin olisi järin suuri yllätys, mikäli Lankinen lähtisi koittamaan siipiään kirkkaamissa valoissa. Myös hyökkääjien suhteen tilanne on varsin hyvä, sillä Thorellin, Raskin, Tyrväisen, Petrellin ja Jarkko Malisen myötä runko on kohdillaan. Isoimmat pakistot kohdistunevat puolustukseen, jossa on tulossa isoja aukkoja täytettäväksi, kun esimerkiksi Miro Heiskanen suunnannee rapakon taakse.

Kausitodistukset 2017-18:

Kansikuva: All Over Press 

Aiheeseen liittyvät jutut