Syyskuu on edennyt siihen pisteeseen, että kotoinen Salibandyliiga on jälleen valmiina alkamaan. Keväällä häämöttävä Salibandyliigan historian toinen Superfinaali on luonnollisesti monen joukkueen tavoite, mutta povaamme sarjasta hieman epätasaisempaa kuin mitä aiemmilla kausilla on totuttu näkemään.
Tulevalla kaudella liiga jakautuu melko selkeästi neljään eri kastiin. Kärjestä erottuu selkeä nelikko, jossa keihäänkärkenä ovat erityisesti Classic ja fuusioseura EräViikingit, Happeen ja Oilersin ollessa selkeitä haastajia.
Kärkinelikon takaa hahmottuu lähes yhtä selkeä ylempi keskikasti, johon kuuluvat TPS, SPV ja OLS. Kolmikon takana onkin sitten huomattavasti tasaisempaa ja sijojen 8-12. lopullista järjestystä on todella vaikea ennustaa. Häntäpäässä taas erottuu huomattavasti muita heikompi kaksikko, jonka muodostavat kauden heittopussit Salba ja Steelers.
Faneille.comin kausiennakko ei keskity niinkään joukkueiden yksilöihin tai pelaajalistoihin, vaan pyrkii avaamaan kunkin ryhmän pelitapaa ja valaisemaan minkälaista salibandya kultakin joukkueelta sopii odottaa. Ota siis kattava ennakkopakettimme lukuun päästäksesi kärryille siitä, mitä kukin joukkue tulee esittämään ja mihin suuntaan voimasuhteet ovat heilahdelleet.
1. Classic, Tampere
Viime kausi oli tamperelaisten näytöstä alusta loppuun ja seura nappasikin ansaitun ensimmäisen mestaruutensa kauden huipentaneessa Superfinaalissa. Ainoastaan kaksi runkosarjan ottelua hävinnyt Classic pyyhki Oilersilla Hartwall Arenan lattiaa peräti luvuin 7–2.
Tamperelaiset ovat tutussa komennossa myös tulevalla kaudella mestariluotsi Petteri Nykyn jatkaessa joukkueen peräsimessä. Vaikka Classicin pelaajaryhmä oli jo viime kaudella laadukas, ei Nykyn merkitystä voi vähätellä. Mikään taktinen velho Nykky ei ole, mutta jotain mestarivalmentajan kyvyistä kertoo se, että tamperelaisia kiertänyt himoittu mestaruuspytty nousi heti ”alkemistin” avauskaudella. Toisin sanoen Suomen kahteen maailmanmestaruuteen luotsannut valmentajavelho on tuonut voittamisen kulttuurin Tampereelle. Tämä näkyi jo viime kaudella, kun Classic kykeni raapimaan niukkoja voittoja keskikertaisellakin pelillä.
Nykky sopii siis loistavasti tamperelaisten peräsimeen. Viime kaudella luotsi ei kahlinnut Classicin taiteilijasieluja, vaan löysi toimivat viisikot hyvissä ajoin ja antoi näiden toteuttaa itseään viisikon omien vahvuuksien kautta. Käytännössä Classicilla oli kaksi todella kovaa tuloskenttää ja kolmonen koostui lähinnä nuorista pelureista. Ainakin viime kaudella roolitus toimi loistavasti, eikä joukkueesta varmastikaan löytynyt yhtäkään pelaajaa, joka ei olisi sopeutunut roolitukseen. Tulevalle kaudelle roolitusten löytäminen tulee olemaan viime kautta haastavampaa, sillä etenkin hyökkäys vahvistui Miro Lehtisen, Riku Reunamäen ja Joonas Pylsyn tulojen myötä. Tulevalla kaudella Classicilla onkin kasassa kolme todella kovaa kentällistä, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa tyytymättömyyttä pelaajistossa, kuten aikana ennen Nykkyä on nähty.
Viime kaudella Eemeli Salinin (vas.) ja Nico Salon tähdittämä ykkösnyrkki oli murhaava. Kuva: All Over Press
Kuten todettua, päävalmentaja antaa pelaajilleen reilusti vapauksia ja Classicin pallollinen peli rakentuu pitkälti pelaavien viisikoiden näköisiksi. Jos Nykky on tuonut jotain Classicin pelaamiseen, on joukkueen puolustaminen kohentunut aiemmista kausista. Viime kaudella Classic oli huomattavasti aggressiivisempi pallottomana, eikä kulmahyrrän pyörittäminen tamperelaisten päädyssä ole enää niin helppoa kuin aiemmilla kausilla. Familyn oman pään puolustuspeli perustuukin nykyään alueelliseen miesvartiointiin. Vaikka aiempien vuosien Classiciin verrattuna tamperelaisten pelaamiseen on tullut ripaus lisää vauhtia, on Familylle ominaiset pitkät pallorallit edelleen yksi joukkueen tavaramerkeistä.
Uudet pelaajat: Joonas Pylsy (Tigers Lagnaus, Sveitsi), Miro Lehtinen (Koovee), Asser Jääskeläinen (FC Helsingborg, Ruotsi), Riku Reunamäki (M-Team), Jarkko Nieminen
Lähteneet: Niko Juhola (GC Zürich, Sveitsi), Mika Savolainen (Lopetti), Veli-Matti Luukko (Lopetti), Juho Syvänen (LASB)
Tärkein pelaaja: Nico Salo. Viime kaudella pakista sentteriksi noussut Nico Salo johtaa jälleen Classicin ykköskenttää. Jo 16-vuotiaana Classicin pelaavaan kokoonpanoon murtautunut Salo on tällä hetkellä kenties maailman kokonaisvaltaisin salibandyn pelaaja, sen verran laadukkaasti Classic-kasvatti kaiken kentällä tekee. Loistavan liikkeen turvin Salo on joka puolella, eikä kentälle yleensä jää neliösenttejä, joita Classicin numero 20 ei tallaisi.
Ota seurantaan: Tino Salminen. Aikanaan Suomen kovimpiin puolustajalupauksiin kuulunut TPS-kasvatti on polkenut viime kaudet paikallaan. Kolmatta kauttaan Tampereella aloittelevalta Salmiselta odotetaan niin seuran kuin miehen itsensäkin toimesta vahvempaa panosta tamperelaisten alakerrassa. Classicin puolustus on kokenut muutamia muutoksia ja Salmiselle olisi nyt tonttia tarjolla, pystyykö iloinen turkulainen vastaamaan huutoon?
Arvio: Classicin pullat ovat todella hyvin uunissa ja joukkue näytti hauistaan jo harjoituspeleissä kaatamalla Ruotsin mestari Storvretan uppsalalaisten kotikentällä. Joukkueesta löytyy laatua jokaiselle paikalle, ja kun valmennus on huippuluokkaa, on Classic jälleen mestarisuosikki numero 1. Hallitsevan mestarin festareille kannattaa siis mennä tulevallakin kaudella.
2. EräViikingit, Helsinki
Tulevan Salibandyliigakauden ehdottomasti mielenkiintoisin joukkue löytyy Helsingistä, tai tarkemmin ottaen Vantaalta, jossa fuusiojoukkue EräViikingit pelaa kotipelinsä. Kahden helsinkiläisen suurseuran, Tapanilan Erän ja Viikinkien rakenteiden päälle kasattu jättiläisseura on luonnollisesti yksi liigan kovimpia nippuja ja suurimpia mestarisuosikkeja.
Tarkastellessa EräViikinkien pelaajalistaa, voi materiaalin todeta olevan hyvin kaksijakoinen. Muun muassa Twitterissä liikkunut ”Never Skip a Legday” -meemi sopii lähes täydellisesti kuvaamaan EräViikinkien tämän hetkistä joukkuetta. Helsinkiläisten hyökkäys on sarjan kovin ja joukkueella on heittää kolmoskenttään lähes maajoukkuetason pelureita. Fuusiojoukkueen puolustus taas ei ole lähelläkään samaa tasoa. Tommi Aro on käytännössä ainoa EräViikinkien riveistä löytyvä huippupuolustaja, muuten joukkueen alakerta rakentuu käytännössä nuorista, tällä hetkellä liigatasolle keskiverroista pakeista. Tosin joukkueen mukana olevan Tero Tiitun todennäköinen sopimus nostaa puolustuksen tasoa pykälän verran.
Joukkueen peräsimeen nimitetty Jyri Korsman on oiva valinta pääkäskijäksi. Korsman on yksi salibandyn pätevimpiä lajitietäjiä ja jyväskyläläislähtöinen luotsi saa varmasti ruukattua juuri oikeanlaisen pelitavan EräViikinkien tähtisikermälle. Se, pysyvätkö kaikki tyytyväisinä onkin sitten toinen kysymys. EräViikinkien pelitapa tulee todennäköisesti elämään kauden aikana ja sitä tullaan Korsman tuntien päivittämään myös vastustajan mukaan. Odotusarvona on, että ensikaudella nähtäisiin aktiivinen ja reagoiva EräViikingit, joka pelaa huikean tulivoimansa ansiosta rohkeaa hyökkäyspelaamista.
Uudet pelaajat: Jani Kukkola (FC Helsingborg, Ruotsi), Mika Moilanen (FC Helsingborg, Ruotsi). Viikingit: Miko Kailiala, Janne Hyvönen, Marko Juselius, Tapio Kinnunen, Santtu Strandberg, Jukka Soini, Kevin Söderling, Roni Laasonen, Tero Tiitu? Erä: Tommi Aro, Lauri Kapanen, Perttu Puska, Tuomas Iiskola, Janne Salonen, Tommi Rosendahl, Markus Laakso, Ilkka Koski, Eero Nuutinen, Ossi Jalonen, Joonatan Surakka, Tuure Ailio, Tom Strömsten?
Lähteneet: Viikingit: Mikael Järvi (LASB), Lauri Stenfors (TPS), Mikko Sipilä (Chur, Sveitsi), Mikael Lax (Thurgau, Sveitsin Divari), Erik Storgårds (Oilers), Niclas Meyer (Oilers), Jere Oksanen (Nokian KrP), Jani Hyytiäinen (TPS), Kristian Krogius (Red Devils Wernigerode, Saksa). Erä: Miska Mäkinen (Indians), Mikko Pasanen (M-Team), Riku Holopainen (M-Team), Iiro Lankinen (SB Welhot, Divari), Mikko Jolma (Thurgau, Sveitsin Divari), Sami Lehtinen (Lopetti), Teemu Kortelainen (Salba)
Yli sadan maaottelun Jani Kukkola johtaa EräViikinkejä. Kuva: All Over Press
Tärkein pelaaja: Jani Kukkola. Viiden Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen paluun Salibandyliigaan tekevä Kukkola on EräViikinkien ykköstähti ja pelillinen johtaja. Maajoukkueen ykkössentteri johtaa EräViikinkien vaarallista ykkösketjua, jonka laidoilla hyökkäävät Kukkolan vanha tutkapari Lauri Kapanen ja kovaa ampuva Miko Kailiala. Kukkola oli liigan kiintotähtiä jo Ruotsiin lähtiessään ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä kuinka vahvasti kokenut sentteri pystyy liigakenttiä dominoimaan.
Ota seurantaan: Tuure Ailio. Pitkän huiskea nuorukainen on tehnyt vahvaa tulemista kohti Salibandyliigan huippua. Vuonna 1997 syntynyt Ailio on nähty niin pakkina kuin hyökkääjänäkin, mutta nuoren miehen paras paikka on sentteri. Ison kokonsa johdosta Ailio on erittäin ulottuva, mutta miehen suurin vahvuus on loistava peliäly. Jääkö huippulupaus niin sanotusti pieneen EräViikinkien kovassa ryhmässä vai murtautuuko Ailio joukkueen pelaavaan kokoonpanoon?
Arvio: Kaiken järjen mukaan EräViikinkien pitäisi taistella runkosarjan voitosta ja myöhemmin mestaruudesta, sen verran kova nippu joukkueella on kasassa. Kovatasoisen Czech Openin voitto oli osoitus EräViikinkien vaarallisuudesta, joten eiköhän fuusioseura tule ottamaan heti paikkansa valtakunnan kärkijoukkueiden joukossa.
3. Happee, Jyväskylä
Viime kausi Jyväskylässä päättyi pronssisista mitaleista huolimatta karvaaseen pettymykseen, kun Oilers eteni Superfinaaliin karmean tuomarifarssin avustuksella. Sen suurempia korjausliikkeitä Jyväskylässä ei kuitenkaan nähdä, sillä hirviryhmä lähtee tulevaan kauteen tutuin menoin. Happeen päävalmentajana jatkaa kaiken kokenut Seppo Pulkkinen yhdessä tuttujen kavereiden kanssa. Valmennusryhmä vahvistui kesän aikana Aleksi Tossavaisella, joka vastaa henkisestä valmennuksesta. Jyväskyläläisten salibandynpelaajien sielunmaisema huomioiden on Tossavainen varmasti erittäin tervetullut lisä Hirvien valmennukseen.
Pelaajapuolella vaihtuvuus on ollut totutun vähäistä. Johannes Jokinen kävi jälleen ranskalaisella visiitillä Jyväskylässä ja poistui Nokian KrP:n rahapinojen sijasta Sveitsiin. Paluupostina käkikellomaasta tullut Panu Kotilainen korvaa Jokisen ja Seinäjoelta takaisin tuleva Jalo Kouvonen hakee jälleen uutta nostetta uralleen Jyväskylän toiselta visiitiltään.
Peter Kotilainen rytkii jälleen tutussa hirvinutussa. Kuva: Anssi Koskinen
Pelaamisen Happee perustaa edelleen epäorganisoituun ”hirvirytkeeseen”, joka on yhtäältä joukkueen suurin vahvuus ja heikkous. Vastustajat käyttävät armotta hirvien epäorganisoitumisen pallottomana, ja valmennuksen olisi tullut valmentaa joukkuetta enemmän organisoidumpaan suuntaan, niin keskialueen kuin puolustusalueen puolustuspelin osalta. Rytkeen toimiessa saa joukkue valtavasti voimaa pelaamiseen, eikä Happeelle ole tällöin löytynyt pysäyttäjää. Viime kausi osoitti homman toimivan edelleen runkosarjassa, mutta keväällä Hirvien kone alkoi yskähdellä.
Parhaimmillaan Happee on liigan viihdyttävin joukkue, varsinkin kotoisessa Hirviteatterissa, jossa rytkitään kovalla intensiteetillä. Loistavan kotiyleisön lisäksi joukkueen suurimpiin vahvuuksiin kuuluu hyvä roolitus. Petri Kaukon johtama ykkönen jatkaa tutussa formissa ja kakkoskentässä liigan parhaisiin pelaajiin lukeutuva Peter Kotilainen iskee tehtaantakuulla kasan pinnoja. Joukkueen kolmas linja taas koostuu rehellisistä työmiehistä, jotka eivät hurmaa hienoilla sommitelmilla, vaan vahvalla raastamisella.
Uudet pelaajat: Panu Kotilainen (Zug, Sveitsin divari), Jalo Kouvonen (SPV), Markus Manninen (O2-JKL), Mika Lappi (O2 JKL)
Lähteneet: Johannes Jokinen (Kloten, Sveitsi)
Tärkein pelaaja: Petri Kauko. Seuralegenda jatkaa komeaa uraansa, mikä samalla tarkoitti, että myös tutkapari Veli-Matti Hynysen oli jatkettava omia pelejään. Kauko muodostaa tutun ykköskentän yhdessä Hynysen, Juuso Heikkisen, Jalo Kouvosen ja Otto Tikan kanssa.
Ota seurantaan: Joonas Kaasalainen. Raastajakentällisen aivot. Mies ei näy pistepörsseissä, mutta tekee armotonta työtä joukkueen menestyksen eteen. Yksi Happeen kovimmista rytkijöistä kannattaakin ottaa tarkkaa syyniin, etenkin alivoimalla.
Arvio: Happeella olisi tulevalla kaudella revanssin paikka. Jyväskyläläiset tulevat keikkumaan sarjan kärkipäässä, mutta tuskin kuitenkaan pystyy haastamaan kärkikaksikkoa. Hirvet pelaavat itsensä selkeästi kotietuun ja saattavat hätyytellä paikkaa Superfinaalissa, jos vain pelilliset asiat saadaan nykypäivän tasolle.
4. Oilers, Espoo
Viime sesonki oli espoolaisille lähes täysosumakausi. Teemu Variksen muutosjohtaminen vaihtui Akseli Ahtiaisen tuttuun ”ryminäsalibandyyn” ja tuloksena oli heti finaalipaikka. Oilersin epäonneksi joukkue kärsi koko kevään pahoista loukkaantumisista ja oli Superfinaalissa täydellinen vastaantulija. Viime kauden voidaan kuitenkin sanoa palauttaneen espoolaiset takaisin kotimaisen salibandyn terävimmälle huipulle.
Espoossa puhaltaa jälleen muutoksen tuulet. Ahtiainen hyppäsi ilmeisesti siviilikiireiden vuoksi syrjään ja joukkueen otti komentoonsa Viikinkien apuluotsi, entinen huippupelaaja Petri Huttunen, joka on pukenut maajoukkuepaidan ylleen yli 40 kertaa. Espoolaiset kokivat pientä uusiutumista myös pelaajapuolella, kun muutama kokeneempi pelaaja hyppäsi syrjään ja tilalle tuli pääosin nuoria taitureita. Lähteineistä ainakin Matias Kaartisen, Patrick Wardin ja Markus Bollströmin menetykset kirpaisevat, mutta uudet miehet paikkaavat lähtijöitä.
Maajoukkuepakki Risto Töllikkö oli kova kiinnitys Öljymiehiltä. Kuva: All Over Press
Kesän ykköshankinta oli sarjaporrasta alemmas tippuneesta NST:stä tullut Risto Töllikkö, joka maalasi muun muassa parin vuoden takaisessa MM-finaalissa. Oilers onnistui lisäksi ryöstökalastamaan huippulahjakkaan kolmikon naapuriseura Indiansista, ja erityisesti juonikas mailavirtuoosi Markus Markkola on todella mielenkiintoinen näky Öljymiesten paidassa.
Pelaajiston suhteen Huttusella on käytössään yksi sarjan mielenkiintoisimmista ryhmistä. Paperilla joukkueen puolustus on ehkä sarjan paras ja hyviä pakkeja löytyy jokaiseen puolustajapariin. Viime kaudella ykkösmaalivahdin paikan vallannut Joonas Kaltiainen on yksi liigan parhaita torjujia, joten ainakaan peräpäästä Oilersin menestymisen ei pitäisi jäädä kiinni. Hyökkäyksessä uusien miehien kuten Markkolan, Eino Pesun tai Viikingeistä tulleen Niclas Meyerin voidaan sanoa nostavan Oilersin pallollista taitotasoa pykälän verran. Tosin Oilersin ykkössentteri Oscar Hännisen tilanne on tällä hetkellä epävarma. Veritulpasta kärsivän maajoukkueen luottopelaajan koko uran jatko on joidenkin huhujen mukaan vaakalaudalla. Hänninen kuuluu Salibandyliigan aivan kirkkaimpien tähtien joukkoon, joten ”Slowhandin” menettäminen koko kaudeksi olisi iso kolaus Oilersin menestyshaaveille ja koko suomalaiselle salibandylle.
Jos liigan tuuheimman parran omaava Huttunen on tehnyt kotiläksynsä, tulevat espoolaiset pelaamaan jälleen vauhdikasta salibandya, jossa karvaus nousee toisinaan aina päätylankkuun saakka. Variksen alaisuudessa Oilers pelasi huomattavasti hidastempoisempaa ja maltillisempaa peliä, mikä ei toiminut oikeastaan missään vaiheessa. Vaikka pelaajisto on hiukan päivittynyt voidaan Öljymiesten odottaa pelaavan tutun vauhdikasta ”ryminäsalibandyä”.
Uudet pelaajat: Markus Markkola (Indians), Joel Markkola (Indians), Eino Pesu (Indians), Niclas Meyer (Viikingit), Erik Storgårds (Viikingit), Risto Töllikkö (NST)
Lähteneet: Matias Kaartinen (Kloten, Sveitsi), Kristian Lamminen (Koovee), Ossi Koskinen (Koovee), Tomi Ikonen (?), Markus Bollström (?), Janne Nurminen (TPS), Saku Hirmasto (Indians), Lari Sorsa (M-Team), Lauri Huusko (M-Team), Patrick Wardi (Lopetti), Markus Olkkonen (SBS Kings, 2-div.)
Tärkein pelaaja: Perttu Pajukoski. Viime kaudella kapteenin nauhaa kantanut SPV-kasvatti tulee jälleen olemaan espoolaisten avainhahmoja. Suurella todennäköisyydella ykköskentässä hyökkäävältä Pajukoskelta odotetaan jälleen läjää pinnoja ja johtajuutta Oilersin nuorentuneessa ryhmässä – oli nauha käsivarressa tai ei.
Ota seurantaan: Olli Alanen. Viime kaudella Oilersin pelaavaan kokoonpanoon murtautunut sentteri suoritui mallikkaasti jopa Öljymiesten ykköskentän keskellä. Kaartisen lähdettyä Sveitsiin ja Hännisen ollessa sivussa on Oilersin omalle kasvatille tonttia tarjolla joukkueen keskikaistalla. Pelaajana Alanen ei ole mitenkään erityisen näyttävä, mutta peliälykkäänä sentterinä mies pystyy tekemään hyviä, peliä edistäviä ratkaisuja.
Arvio: Oilersin pitäisi materiaalinsa turvin kyetä taistelemaan jopa runkosarjan voitosta. Uusi valmennus ja hieman uusiutunut joukkue nostattavat kuitenkin pieniä kysymysmerkkejä viime kauden finalistin ylle. Oilers on kuitenkin laadukas joukkue, jolla on eväät mennä aina päätyyn asti. Kärkinelikon ulkopuolelle jääminen olisi iso yllätys.
5. TPS, Turku
Parin tahmeamman kauden jälkeen Turussa petrattiin viime kaudella todella reippaasti ja pudotuspeleihin seilannut TPS jäi lopulta jatkoaikamaalin päähän välieristä. Edellisen sesongin yllättäjä lähtee tulevaan kauteen loistavista asetelmista, sillä aiempien kesien tyhjentymisestä poiketen turkulaisten joukkue on selvästi vahvistunut. Muuten TPS jatkaa tutussa komennossa ja turkulaisilla on pitkästä aikaa saumat haastaa sarjan kärkijoukkueet.
Lauri Stenfors, Janne Nurminen ja Jani Hyytiäinen tekevät paluun hunajata-joukkueeseen ja tuovat paljon pelillistä osaamista turkulaisten rosteriin. Näiden pelaajien arkisen työn esimerkki vie nuorta joukkuetta entistä ammattimaisempaan suuntaan. Turkulaisista räkänokista on kasvanut miehen alkuja ja tämä tulee varmasti näkymään kentällä.
Turkulaisten vahva alakerta nojaa pitkälti maajoukkuekaksikko Luukkonen & Stenforsiin. Kuva: Anssi Koskinen
Pelillisesti päävalmentaja Aki Vilander on hionut joukkueen pelisysteemiä jo vuosia ja se perustuu vahvaan pallottomaan pelaamiseen ja harkittuihin riskeihin pallollisessa pelissä. Keskialueen puolustuspelissä joukkue pelaa 1–2–2 tai W-muodostelmassa, jossa piikkipelaaja ohjaa vahvasti pallollista pelaajaa tekemään ratkaisun siten, että vastustajan pallollinen pelaaja ajautuu ahdinkoon muuta TPS nelikkoa kohden.
Turkulaisten vahvistunut pelaajamateriaali on yhtäältä joukkueen suurin uhka ja mahdollisuus, nimittäin Palloseuran riveistä löytyy peräti 29 sopimuksen alaista kenttäpelaaja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes puolet joukkueesta jää pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Toisaalta laaja rinki tuo kovan kilpailutilanteen, mutta saattaa toisaalta nakertaa joukkueen yhteishenkeä. Vilanderin kenties isoimpana haastena on myydä jokaiselle pelaajalle oma roolinsa joukkueessa.
Uudet pelaajat: Lauri Stenfors (Viikingit), Jani Hyytiäinen (Viikingit), Joni Peltola (Salba), Eemeli Peltonen (SPV), Eero Säylä (FBC Turku, Divari), Janne Nurminen (Oilers), Atte Lahti (FoSu, 2-div.), Jussi Töyrylä (TPS A), Emil Eklund (TPS A), Heikki Hirvisuo (TPS A)
Lähteneet: Waltter Mahlberg (Visby IBK, Ruotsin Divari), Joakim Ervast (FBC Turku, Divari)
Tärkein pelaaja: Pyry Luukkonen. MM-kisoihin tyrkyllä oleva NST-kasvatti on noussut maan eliittitorjujaksi, johon turkulaisten puolustuspeli nojaa. Ei ota highlight-torjuntoja, vaan isona maalivahtina peittää tilanteessa kuin tilanteessa lähes koko maalin.
Ota seurantaan: Jani Hyytiäinen. Entinen raikulipoika oppi vuoden Helsingin keikalla nöyryyden merkityksen ja Hyytiäisestä on kasvanut vuodessa johtava pelaaja. On parempi pallolla kuin aiemmin, joten tehoja hyökkäyspäähän voidaan myös odottaa. Ne ovat TPS:ssa muutenkin kaivattuja, sillä joukkueesta ei lähtökohtaisesti pistelinkoja löydy.
Arvio: Nousee potentiaaliseksi haastajaksi kotiedusta, jos pelaajat vaan pystyvät käsittelemään uudet menestyspaineet. Nappiesityksellä mahdollisuus taistella jopa mitalista. Liian suuria odotuksia nuorella joukkueelle ei kuitenkaan kannata sysätä. TPS tulee kuitenkin olemaan selkeä playoff-nippu.
6. SPV, Seinäjoki
Seinäjoella on odotettu tätä päivää pelonsekaisin tuntein jo pitkään. Kokeneet pelaajat joko vaihtavat maisemaa tai lopettelevat uriansa ja nuorennusleikkaus on edessä. Seinäjokisten harmiksi alueen pelaajatuotanto on jäänyt pahasti muuta Suomea jälkeen ja käytännössä ne lahjakkaimmatkin yksilöt ovat häipyneet peliajan perässä muihin maisemiin. Käytännössä uusi aika Seinäjoella tarkoittaa sitä, ettei SPV taistele enää realistisesti SM-kullasta.
Seinäjoella onkin nähty ensimmäistä kertaa seuran historiassa selvästi miinusmerkkinen kesä pelaajasiirtojen osalta. Uudet tulijat ovat varmasti liigatasoisia miehiä, mutteivat missään nimessä mitään Suomen huippuja, kuten Seinäjoella on ollut tapana nähdä. Osittain tämä johtuu siitä, että futismestaruutta juhlinut SJK on hyökännyt sponsoriapajilla ja näin ollen Peliveljien kukkaro on hieman ohuempi kuin aiemmin.
Luottopakki Karjala kyllä hoitaa hommansa, mutta kuka torjuu pallot? Kuva: Salibandyliiga
Pelillisesti Tommy Koponen ei tule esittämään mitään mullistavaa, vaan edelleen pallollisessa pelissä luotetaan tuttuun ja turvalliseen rautalanka-malliin, jossa palloa pelataan nopeasti syvään ja pyritään etenemään siitä nopeasti kohti maalia. Avauspelaaminen alkaa muistuttamaan harjoituspelien perusteella enemmän jääkiekkoa, kun laiturit tekevät ihme kaarroksia ilman selkeää päämäärää. Sexyfloorballia ei Seinäjoella nähdä, koska yksinkertainen hyökkääminen ja vastaiskut sopivat seinäjokisten vahvuuksiin. Toisaalta nyt SPV:llä olisi uusiutumisen paikka, sillä joukkue on pitkästä aikaa terävimmän kärjen ulkopuolella. Nähtäväksi jää onko Seinäjoella reagoitu uuteen tilanteeseen millään tavalla – tuskin.
Peliveljien maalivahtiosasto on kauden alla pienoinen kysymysmerkki ja yksi joukkueen kompastuskivistä. Turusta reissaava Julius Kivimäki ottaa ykkösvahdin paikan pitkäaikaisen ykkösmaalimolken Jarno Ihmeen vaihdettua rapakon toiselle puolelle IBK Siriukseen. Ykköstorjujan paikkaa Kivimäen takana kyttää viime kaudella ihastuttanut Hannes ”Hymyilevä” Hannula. Kenttäpelaajien osalta on mielenkiintoista nähdä millaiset kentälliset Koponen saa materiaalistaan taiottua. Muun muassa usean kauden vahvasti piikkinä pelannut ja maajoukkueessakin omilla vahvuuksillaan esiintynyt ajokoira Henri Myllymäki on siirretty sentteriksi ja Mikko Kohonen ja Sami Koski eivät pelaa edelleenkään jostain syystä samassa kentässä. Jos maalitykki Jari Hankkio pysyy kunnossa, tulee hän hätyyttelemään pistepörssin voittoa.
Uudet pelaajat: Matias Veikkola (OLS), Arttu Kukko (SB Vaasa, Divari), Joona Kukko (SB Vaasa, Divari), Eetu Sariola (SB Vaasa, Divari), Tuomas Mustonen (Indians), Petro Rautio (OLS), Arttu Hautabacka,
Lähteneet: Mika Kohonen (FC Helsingborg, Ruotsi), Petri Hakonen (FC Helsingborg, Ruotsi), Jarno Ihme (IBK Sirius, Ruotsi), Jalo Kouvonen (Happee), Erik Härkönen (UHC Grunematt, Sveitsi), Miika Malkamäki (UHC Grunematt, Sveitsi), Tommi Hakala (Koovee), Visa Noponen (OLS), Eemeli Peltonen (TPS)
Tärkein pelaaja: Mikko Kohonen. Maalitykki omaa edelleen yhden sarjan vaarallisimmista maalintekopelisilmistä, joten verkko heiluu selfie-Kohosen toimesta tälläkin kaudella. Strutsi-Kohonen kannattaa muutenkin ottaa tarkkaan syyniin sillä uhkaavasti 40 ikävuotta lähestyvän huippupelurin otteista ei saada enää kauaa nauttia.
Ota seurantaan: Harri Karjala. Erehdyttävän vahvasti Arsenal-kärki Olivier Giroudia ulkonäöltään muistuttava Karjala ei viihdytä neuloilla, mutta on todella tärkeä palanen seinäjokisten alakerrassa. Karjalan pelissä kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota miehen kykyyn katkoa syöttöjä ja riistää palloa omissa kulmissa. Peruspakki hoitaa velvoitteensa moitteettomasti ja on pidetty persoona pukukopissa.
Arvio: Tippuu kärkitaistosta lopullisesti ja kiusaa ylempänä olevia joukkueita kotikentällään. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa pelata itseään pudotuspeleihin, jotka ovat sitten oma maailmansa. Samalla, kun pelaajistoa rukattiin, olisi ollut hyvä päivittää pelikirjaa kuitenkin enemmän pallonhallinnan suuntaan, vaikka se hieman söisikin tulosta.
7. OLS, Oulu
Toissa kauden yllättäjäjoukkue osoitti viime kaudella ettei pudotuspelipaikka ollut mikään yhden kauden ihme, vaan OLS on tullut playoff-joukkueiden kastiin jäädäkseen. Runkosarjan kahdeksanneksi sijoittunut nuori joukkue taisteli hyvin puolivälierissä, mutta Classic oli liian kova pala purtavaksi, vieden sarjan nimiinsä otteluvoitoin 4–1.
Viime kevään Classic-sarjan voi väittää kuvaavan eroa OLS:n ja huippujoukkueiden välillä. Nuori joukkue pisti tulevat mestarit tiukoille lähes jokaisessa pelissä, mutta se viimeinen silaus mitä tiukkojen pelien voittoon tarvitaan jäi puuttumaan. OLS puolustaa tiiviisti ja on muutenkin yhtenäinen ryhmä, joka pystyy yksittäisessä pelissä haastamaan kenet tahansa. Toistaiseksi oululaisten tasaisesta ryhmästä ovat puuttuneet eturivin yksilöt, jotka pystyisivät ottamaan joukkueen tiukoilla hetkillä reppuselkään.
Pelaajiston puolella vaihtuvuus oli odotetun vähäistä. OLS sai erittäin mieluisan paluumuuttajan, kun Ville Turula palasi kasvattajaseuraansa yhden Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen. Lähtijäpuolella isoin menetys on Seinäjoelle suunnannut Matias Veikkola. Muilta osin OLS on pysynyt hyvin kasassa. Tosin opiskelijakisoissa polvensa loukannut Valtteri Parviainen missaa todennäköisesti koko kauden, mikä on iso menetys keltapaidoille.
Jami Herrala on tehnyt hyvää työtä oululaisten peräsimessä. Kuva: Anssi Koskinen
Pelitavallisesti Oulussa pelataan hyvin joukkueen vahvuuksiin sopivaa salibandya. Ensi kaudella M-Teamia luotsaava Jarmo Härmä yritti istuttaa pallonhallinta-peliä keltapaitoihin, mutta liigatasolla projekti ei ottanut tuulta alleen. Loistavaa työtä seuran junioripuolella tehneen Jami Herralan johdolla OLS on pari viime kautta pelannut suoraviivaista pallollista peliä. Oululaiset tykkäävät edetä lyhyillä syötöillä ja joukkue ei pelkää vyöryttää peliä keskustan kautta. Vastaavasti pallottomassa pelissä OLS jatkanee tutulla 1–2–2-karvauksella, jossa piikki pyrkii ohjaamaan vastustajan pallollista pelaajaa kakkostason syliin. Omassa päässä OLS tulee jatkamaan uhrautuvaa pelaamistaan, jossa ominaista on erityisesti pallon syöminen.
Tulevalla kaudella Keltapaitojen haaste olisi päivittää pelaamista hiukan monipuolisempaan suuntaan, sillä pelkällä raastamisella joukkuetta on vaikea nähdä mitalipeleissä. Toisaalta Luistinseuran ei kannata lähteä tavoittelemaan kuuta taivaalta, sillä tasainen ja nuorekas pelaajaryhmä ei vielä pysty hallitsemaan pelitapahtumia illasta toiseen. Loistavasti junioripuolella pärjänneessä seurassa on kuitenkin selviä viitteitä pari kautta sitten mestaruuskanisteria nostelleen Happeen toiminnasta – joukkue on hyvin oululainen, työteliäs ja yhteishenki on loistava.
Uudet pelaajat: Ville Turula (IBK Dalen, Ruotsi), Visa Noponen (SPV), Antti Suomela (OLS A), Eetu Ijäs (OLS A), Janne Liusvaara
Lähteneet: Arttu Hakala (HIFK, Divari), Matias Veikkola (SPV), Petro Rautio (SPV), Jani Lämsä (Lopetti), Tommi Visuri (LNM, Divari)
Tärkein pelaaja: Ville Mestari. Oululaisten tasaisesta ryhmästä on vaikea nostaa yksilöitä jalustalle, mutta pari kautta vahvaa nousua kohti Salibandyliigan torjujaeliittiä tehnyt Mestari on jälleen tärkeä palanen Luistinseuralle. Atleettinen maalivahti ottaa muutaman gamesaverin jokaiseen matsiin ja tarjoaa oululaisille sauman taistella jokaisen pelin voitosta.
Ota seurantaan: Olli Kinnunen. Nuorten maailmanmestari nousi viime kaudella keltaisten pelaavaan kokoonpanoon. Loistavalla laukauksella varustettu Muhoksen Urheilijoiden kasvatti omaa pehmeät kädet ja hyvän fysiikan, mutta pelinluvussa Kinnusella on vielä puutteita. Saattaa hyvinkin napata OLS:sin ykkössentterin viitan itselleen, siihen parikymppisellä lupauksella on kaikki edellytykset.
Arvio: Keltapaitojen pitäisi olla takuuvarma pudotuspelijoukkue. Kotietuun saakka oululaisten eväät tuskin riittävät, mutta sijoitus kuuden joukkoon on hyvällä pelillä haarukassa. Oululaisten suunta on oikea, mutta tulevalla kaudella joukkue voisi pyrkiä vahvistamaan pallollista tekemistään. Se on askel, joka keltapaitojen olisi jossain välissä otettava, mikäli seura mielii kiilata mitalipeleihin tulevaisuudessa.
8. Koovee, Tampere
Tampereen kakkosseura jäi viime kaudella lopulta ulos pudotuspeleistä ja näytti muutenkin todella hengettömältä kauden alusta loppuun saakka. Kolme kautta Kooveeta luotsanneen Hannu Santasen projekti päättyi viime kauteen ja päävastuun ottaa tulevalle kaudelle joukkueen entinen pelaaja ja parin edelliskauden apuvalmentaja Valtteri Sainio. Vaikka Sainio on päävalmentajana katsomaton kortti, pitäisi yli 250 Salibandyliigan kokemuksen omaavalta tulokasluotsilta löytyä ainakin näkemystä pelistä. Kooveen leiristä kantautuneiden tietojen mukaan joukkue on harjoitellut huomattavasti aiempia kesiä kovempaa, mikä oli eittämättä tarpeen, sillä juuri fysiikassa tamperelaiset ovat antaneet liikaa tasoitusta viime kausien aikana.
Sainion käsiinsä saamaa nippua voisi kuvailla nuoreksi ja lahjakkaaksi. Joukkueen vanhin ja samalla ainoa 80-luvulla syntynyt pelaaja on Tommi Ahola, jolla on ikää 27-vuotta. Vaikka Koovee menetti viime kauden jälkeen paljon kokemusta on Sainiolla hyvä pohja, jonka päälle rakentaa. Erityisesti Lassi Ylisiurusen, Lassi Kotovaaran ja Perttu Koljosen muodostama sentteriosasto on todella laadukas ja vertailukelpoinen lähes kaikkien muiden liigajoukkueiden kanssa. Joukkueen laituriosasto on myös hyvää liigatasoa, mikä takaa Kooveen saavan jalkeille kolme vahvaa hyökkäyskentällistä. Hyökkäyksen vahvuus on erityisesti erilaiset yksilöt, joiden ansiosta tamperelaisten viisikot tulevat pelaamaan keskenään hyvin erityyppistä peliä. Esimerkiksi Ylisiurusen kentältä voidaa odottaa suoraviivaisempaa pelaamista, Kotovaaran viisikko puolestaan on enemmän pallolla ja vyöryttää pidempiä hyökkäyksiä.
#Liigankuumin hashtagin omaava Samuli Salomaa on Koovee pienoiskoossa, nuori ja kehittyvä. Kuva: All Over Press
Harjoituspelien perusteella Koovee on alkavalla kaudella aktiivinen palloton joukkue. Tämä on varmastikin hyvä lähestymistapa, sillä nuoren joukkueen alakerta ei kuulu liigan vahvimpiin. Käytännössä Kooveen peleistä voikin siis odottaa vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita. Puolustaminen ei missään nimessä kuulu nuoren joukkueen vahvuuksiin ja juuri sillä osastolla piilevät tulevan kauden suurimmat haasteet. Jos nuori joukkue saa puolustamisen edes jonkinlaiseen kuosiin, voi se hyvällä maalivahtipelillä ja monipuolisella hyökkäämisellä kiusata mitä tahansa joukkuetta.
Uudet pelaajat: Tommi Hakala (SPV), Jasse Kuusisto (Salba), Kristian Lamminen (Oilers), Ossi Koskinen (Oilers), Roni Tuomela (Koovee A), Samuli Segerman (Koovee A), Topi Koskinen (LASB)
Lähteneet: Miro Lehtinen (Classic), Henri Mäenpää (Nokian KrP), Kimmo Kontiainen (Lopetti), Aapo Mutanen (?), Turkka Lehtinen (Lopetti)
Tärkein pelaaja: Arvid Vonk. Heikohkon puolustuksen takana palloja torjuvan Vonkin tärkeys näkyi viime kaudella, miehen ollessa lähes koko syksyn sivussa. 22-vuotias Porin Karhujen kasvatti on ehdottomasti yksi Salibandyliigan aliarvostetuimpia pelaajia. Isokokoinen Vonk ei päästä helppoja selän taakseen ja on kaikin puolin mainio torjuja.
Ota seurantaan: Lauri Alkki. Kesken viime kauden joukkueen pelaavaan kokooonpanoon noussut nuori puolustaja kuuluu ehdottomasti pelaajiin, joiden loistokkuutta ei huomaa jos kaveria ei ota tarkempaan seurantaan. Loistavan peliälyn omaava Alkki tekee lähes poikkeuksetta hyviä ratkaisuja pallon kanssa ja on Kooveen kärkipakkeja tulevalla kaudella.
Arvio: Koovee omaa ehdottomasti potentiaalia olla sarjan musta hevonen. Nuoressa joukkueessa riittää tulivoimaa, kunhan päät vaan eivät painu heikoilla hetkillä, voi Koovee vallata viimeisen pudotuspelipaikan. Toisaalta viime kauden tekemisellä asiaa pudostuspeleihin ei ole.
9. Nokian KrP
Ovi kävi Nokialla totuttuun tyyliin kauden päätyttyä. Laatua tuli varsinkin hyökkäyspäähän ja ainoana todellisena menetyksenä voidaan pitää Domokos Raczin siirtymistä takaisin kotikonnuilleen Unkariin. Päävalmentaja Heikki Luukkonen on hyvä valmentaja, jota on kosiskeltu vuosien varrella isompiin seuroihin, mutta hän on pysynyt Nokialla erilaisten värikkäiden siirtokuvioiden jälkeenkin.
Hyökkäykseen joukkueella on heittää juonikkuutta nyt useampaan kenttään, eikä Henri Johanssonin tarvitse tehdä kaikkia maaleja. Tosin Henri Mäenpää ja Ville Kangasmäki ovat kovin nokialaisten näköisiä hankintoja – herrat eivät ole kaikkein tunnollisimpia harjoittelijoita, mutta omaavat kovan potentiaalin hyökkäyspäähän pelatessa.
Nokialaisten puolustuspää olisi huutanut vahvistusta, sillä viisikkopuolustus ei kuulu joukkueen vahvuuksiin. Isoin syy heikkoon viisikkopuolustukseen on joukkueen kurittomuus ja heikko sitoutuminen oman pään velvoitteisiin. Maalivahtiosastolla nuori Santeri Pohjonen on Näätien onneksi nousemassa sarjan ylemmän kärkikastin maalivahdiksi ja häneen näätälauma voi luottaa. Vetoja on jälleen tulossa, joten Pohjonen kehittyy kovaa vauhtia maan kärkitorjujien joukkoon.
Näätätorjuja Pohjosella riittää hommia myös tulevalla kaudella. Kuva: Anssi Koskinen
Pelillisesti KrP nojannee edelleen matalaan karvaukseen ja pallollisena luotetaan juonikkaisiin yksilöihin. Näätälauma on jo vuosia kaivannut ryhtiliikettä fysiikkapuolella, mutta ainakin toistaiseksi joukkue on ollut liian tamperelainen paiskiakseen kesällä hommia. Näädän pelaajalistaa katsoessa muutosta parempaan tuskin on tapahtunut, mikä jarruttaa jälleen nokialaisia, kenties ratkaisevan paljon.
Uudet pelaajat: Jere Oksanen (Viikingit), Henri Mäenpää (Koovee), Ilkka Mäkipää (Tigers Lagnau, Sveitsi), Ville Kangasmäki (Indians), Aleksi Peltola (Classic A), Juho Vähätalo (Pirkat, Divari), Jussi Pietilä (Pirkat, Divari), Antti Kortetmaa (Soittorasia, 2-div.), Elias Siira (Ilves A)
Lähteneet: Tuomas Savukoski (VKTP, 2-div.), Domokos Racz (Phoenix Fireball, Unkari), Jussi Asunta (Weissenfels, Saksa)
Tärkein pelaaja: Santeri Pohjonen. Nuorten maailmanmestari on paljon vartijana maalinsuulla. Meni viime kaudella hurjasti eteenpäin ja oli lopulta Näätien kiistaton ykköstorjuja. Pienikokoisen Pohjosen ilmiömäisiä torjuntoja kaivataan myös tulevalla kaudella joukkueen puolustuspelaamisen ollessa jälleen suuri kysymysmerkki.
Ota seurantaan: Jere Oksanen. Oli juniorina todellinen huipputalentti, josta odotettiin jopa maajoukkuetason hyökkääjää. Hieman tasapaksu Oksanen saanee nyt roolia Länsi-Tampereella ja laiturilla on nyt elämänsä tilaisuus ottaa isoja harppauksia pelaajana. Onko Oksasesta pelimieheksi? Viikingeissä ei ollut.
Arvio: Nousee pohjamudista ja nappikauden osuessa kohdalleen Näädät voidaan nähdä pudotuspeleissä. Raholan surkea kotihalli on tunnelmaltaan yksi liigan surullisimmista areenoista, eikä Näädillä ole minkäänlaista kotietua. Kotona pinnoja olisi kuitenkin raavittava, jonka lisäksi puolustuspeliin on löydyttävä uusia lääkkeitä, koska maalintekoon joukkueella on potentiaalia.
10. Indians, Espoo
Inkkarit lähtee toiseen kauteen Stefan Korhosen alaisuudessa. Korhosen avauskausi oli hyvin vuoristoratamainen, eikä Indians lopulta löytänyt tasaisuutta, joka olisi vienyt Heimon pudotuspeleihin. Tulevan kauden joukkue koostuu edellisten tapaan oman junnupolun kasvateista sekä alueen nuorista lahjakkaista värväyksistä. Uusina tulleet Saku Hirmasto, Miska Mäkinen ja Antti Aarnio ovat dominoineet junnusarjoissa ja nyt heillä on hyvässä valmennuksessa mahdollisuus tehdä todelliset läpimurrot myös miesten peleissä.
Pelillisesti Indians pelaa näyttävää salibandyä, mikä on joskus myös joukkueen heikkous. Lyhytsyöttöpelistä ja rohkeista pallottomien pelaajien nousuista ei tingitä, mutta se kostautuu usein vastustajan ylivoimahyökkäyksien muodossa. Pallottomassa pelissä Inkkarit ovat siirtyneet enemmän tuloksesta pelaamiseen ja ruotsalaiseen kyttäystaktiikkaan. Maalivahtipeli on ollut joukkueen murheenkryyni useamman vuoden ja tämän takia Inkkareita ei olla hetkeen nähty pudotuspeleissä. Sama ongelma tuntuisi olevan tulevallakin kaudella.
Joukkueelta löytyy puolustukseen taitavia pelaajia Lauri Westerholmin ja Santeri Toropaisen myötä, mutta Inkkarit kaipaisi lisää leveyttä alakertaan, jotta lahjakas ryhmä pystyisi nousemaan selkeäksi pudotuspelijoukkueeksi. Varsinkaan arvokkaita oman pään erikoismiehiä ryhmästä ei löydy. Taitoa joukkueesta ei kuitenkaan puutu. Ei edes vaikka Markkolan veljekset ja Pesu siirtyivätkin naapuriseura Oilersiin. Indiansin pallollista peliä onkin ilo seurata ja joukkue pyrkii todella pelaamaan, eikä vain selviytymään.
Uudet pelaajat: Saku Hirmasto (Oilers), Miska Mäkinen (Erä), Miika Kareinen (Erä Akatemia, Divari), Antti Aarnio (Erä)
Lähteneet: Markus Markkola (Oilers), Joel Markkola (Oilers), Eino Pesu (Oilers), Tuomas Mustonen (SPV), Ville Kangasmäki (Nokian KrP)
Valtteri Kainulainen on paljon vartijana Indiansissa. Kuva: Anssi Koskinen
Tärkein pelaaja: Valtteri Kainulainen. Ollut joukkueen kapteeni ja ykkösnimi jo vuosia. Selvästi muuta joukkuetta parempana pelurina Kainulainen on ollut ihailtavan uskollinen Indiansille. Oikea käsi alhaalla pelaavan hyökkääjän pitäisi ottaa seuraava askel urallaan ja nousta selkeäksi pistenikkariksi ja sitä kautta aina maajoukkueeseen saakka. Nähtäväksi tosin jää onnistuuko läpimurto liigan eliittiin pudotuspelipaikasta taistelevassa Indiansissa vai olisiko Kainulaisen aika etsiä uusia haasteita.
Ota seurantaan: Aaro Astala. Pitkän huiskealla Indians-kasvatilla on pari lupausta herättävää, mutta kovin rikkonaista liigakautta allaan. Mukiinmenevästi muun muassa alle 23-vuotiaiden maajoukkueessa esiintynyt Astala omaa erittäin pehmeät kädet ja hyvän pelisilmän. Parikymppisen nuorukaisen oivalluksia ja hassutteluja kannattaa siis seurata normaalia tarkemmin.
Arvio: Taistelee pääsystä pudotuspeleihin, mutta maalivahtipeli estää tämän unelman ellei Mikko Kirvesniemi tai Marek Öige onnistu jollain ilveellä nostamaan tasoaan. Pelillisesti Indians tulee olemaan jälleen viihdyttävä ja arvaamaton ryhmä, mutta tasaisuutta kaipaavat otteet tuskin riittävät pudotuspeleihin.
11. LASB, Lahti
Kotimaisen salibandyjournalismin mukaan siirtopommeja nähdään tämän tästä, mutta off-seasonin todellisesta siirtojytkystä vastasi sarjanousija LASB naaratessaan Mr. Salibandy Mikael Järven riveihinsä. Sympaattisella Lammilla majaansa pitänyt kyläseura fuusioitui kesän aikana muutaman naapuriseuran kanssa ja muutti pysyvästi Lahteen. Näin ollen onkin jännä nähdä kehittyykö vahvana futiskaupunkina tunnetusta Lahdesta myös salibandypitäjä? Ainakin suurhallin tarjoamat puitteet ovat loistavat.
LASBista puhuttaessa henkilöityy joukkue monesti Kainulaisen huippulahjakkaaseen veljessarjaan. Todellisuudessa LASB on paljon muutakin, ja sarjanousija saa jalkeille kaksi laadukasta hyökkäyskenttää. Kokenut Heikki Hätönen johtaa toista kenttää, kun taas Justus ja Rasmus Kainulainen lyövät tahtia toisessa vitjassa. Joukkueen pelitapa tulee tulevalla kaudella rakentumaan juuri kentällisten ympärille. Hätösen johtama vitja, jossa Järvikin nähdään, tulee pelaamaan fiksua kahden suunnan peliä. Kainulaisten kentässä mennään peli-ilon ja hyökkäyspään vaistojen kautta, mikä tarkoittaa runsaasti rystylättyjä ja vastahyökkäyksiä omaan päähän. Joukkueen kolmoskenttä taas tulee kentälle selviytymään illasta toiseen.
Metsuri Järvi nähdään tulevalla kaudella sarjanousija LASBin oranssissa paidassa. Kuva: Salibandyliiga
Yksi LASBin suurista kysymysmerkeistä on joukkueen puolustus, joka on vaikuttaa ennakkoon melko kädettömältä. Tunnollisia oman pään raastajia joukkueesta kyllä löytyy, mutta peliä alakerrasta rytmittäviä pallollisia puolustajia ei Miikka Pentikäisen lisäksi löydy. Vahvoja yksilöitä vilisevän lahtelaisjoukkueen yksi suurista vahvuuksista tulee olemaan ylivoimapeli, johon löytyy juonikkuutta ja tulivoimaa.
Uudet pelaajat: Mikael Järvi (Viikingit), Atte Savolainen (LNM, Divari), Juho Syvänen (Classic), Jarno Mäkinen (Steelers), Julius Aaltonen (Steelers), Pasi Järvinen (Salba), Jere Karjalainen (Kosken Dynamo, 2-div.), Ilmari Lehtinen (SB Heinola B), Elmo Lavonen (SB Heinola B), Joni Puolakka (SB Heinola B), Verner Weckman (SB Heinola B)
Lähteneet: Topi Koskinen (Koovee), Arttu Koivisto (PHSB, 2-div.), Jussi Toitturi (Kosken Dynamo, 2-div.), Ville Toitturi (Kosken Dynamo, 2-div.), Juuso Kainulainen (?)
Tärkein pelaaja: Rasmus Kainulainen. Yksi koko suomalaisen salibandyn suurimmista lupauksista on varmasti yksi tulevan salibandyliigakauden viihdyttävimmistä pelaajista. Silkinpehmeät kädet omaava nuorten maailmanmestari jakelee millintarkkoja passeja pikkuveljelleen Justukselle, joka toimittaa palloa verkon perukoille. Tuon duon on toimittava myös liigassa, jotta Lahdessa vältyttäisiin liigakarsinnoilta.
Ota seurantaan: Juho Syvänen. Classicista tullut laituri on lähtökohtaisesti hyvä täsmävahvistus LASBille. Hiekkapaperiosastoon kuuluva peluri iskenyt kelpo täkyjä nuorten SM-sarjassa, mutta silti Syvästä on vaikea kuvitella Classicin pelaavaan kokoonpanoon. Lahdessa Syvänen saa sauman näyttää kykynsä ja vahvasti raastava laituri saattaa nousta vielä isoon rooliin kauden edetessä.
Arvio: LASBin ryhmä on todella lahjakas ja kaiken mennessä nappiin voi joukkue jopa hätyytellä pudotuspelipaikkoja. LASB on kuitenkin todella kokematon liigatasolle, mikä tekee siitä eräänlaisen jokerikortin tulevaan kauteen. Parhaimmillaan LASB saattaa vyöryttää todella näyttävää hyökkäyspeliä, mutta pahimmillaan kärkijengit tulevat pöllyyttämään lahtelaisia todella rumasti. Ei kuitenkaan ole tullut liigaan selviytymään, vaan uusi sarjapaikkansa iloisella pelillä.
12. M-Team, Helsinki
Helsinkiläinen M-Team on yksi harvoista liigajoukkueista, joka siirtyi viime kauden jälkeen uuteen komentoon. Hyvää työtä pari edelliskautta tehnyt Mika Heinonen hyppäsi syrjään ja tilalle tuli Jarmo Härmä. Oululaislähtöinen valmentaja tekee paluun liigatasolle parin Divarissa luotsatun kauden jälkeen ja entisen liigapelurin aivoituksia M-Teamin pelillisissä asioissa on erittäin mielenkiintoista seurata tulevalla kaudella.
Nähtäväksi jää minkälaista salibandya M-joukkue tulee Härmän alaisuudessa pelaamaan. Kuva: Salibandyliiga
Ainakin Oulussa Härmä pyrki perustamaan joukkueen peliä pallonhallintaan, mikä ei ottanut liigatasolla tuulta alleen. Uusi M-Team -luotsi onkin luultavasti viisastunut noista kausista, eikä M-Team lähde tulevaan kauteen liian idealistisen pelitavan kanssa. Varmaa on kuitenkin se, että Härmän joukkue haluaa pelata aktiivista peliä pallolla ja ilman sitä. Haasteena on sovittaa tekeminen M-joukkueen kannusten mukaisiksi.
Pelaajapuolella vaihtuvuus on ollut jopa yllättävänkin suurta. Edellisvuodet joukkueen ykköspyssynä häärineen Riku Reunamäen lähtö kirpaisee ikävästi, mutta tulopuolella on hyviä ja ennen kaikkea kokeneita liigapelureita, kuten Anssi Tikkanen ja Mikko Pasanen. M-joukkueen pelaajaryhmää voisikin kuvailla kokeneeksi ja tasapainoiseksi. Mitään huippuäijiä helsikiläisten riveistä ei löydy, mutta kolme liigatason kenttää joukkue saa helposti kasaan.
Uudet pelaajat: Mikko Pasanen (Erä), Riku Holopainen (Erä), Anssi Tikkanen (NST), Lauri Huusko (Oilers), Lari Sorsa (Oilers), Lasse Lundström (SB Vantaa, 2-div.), Erik Helenius (Erä Akatemia, Divari), Jussi Mäkinen (Viikingit A)
Lähteneet: Riku Reunamäki (Classic), Sampo Laukkala (O2-JKL, 2-div.), Iiro Kinnunen (02-JKL, 2-div.), Visa Rikala (KrP Akatemia, 2-div.)
Tärkein pelaaja: Antti Itkonen. Joukkueen ykkössentteri on Tiimin tasaisen ryhmän tärkein yksittäinen pelaaja. Juonikas Itkonen on sekä pelillinen suunnannäyttäjä että joukkueen ylivoimapelin aivot. Kookasta hyökkääjää on muutenkin viihdyttävä seurata, sillä peruspuurtajien kategoriaan pitkään M-Teamissa pelannutta Itkosta ei saa millään sovitettua.
Ota seurantaan: Mikko Pasanen. Erittäin juonikkaalle ja loistavan kantin omaavalle Pasaselle olisi nyt roolia tarjolla. Tapanilan Erää koko pääsarjauransa edustanut Pasanen on joukkueen selkeä ykkösmies vasempaan laitaan, minkä turvin hyökkääjä tulee saamaan paljon vastuuta. Lähinnä Erän kolmoskentässä pelanneella laiturilla olisi nyt elämänsä tilaisuus lyödä itsensä eturivin liigapelureiden joukkoon.
Arvio: M-Team on tasapainoinen ja kokenut ryhmä, mikä takaa joukkueen välttävän pahimmat sudenkuopat. Periaatteessa M-Team voisi nappionnistumisella napata jopa viimeisen pudotuspelipaikan, mutta se vaatisi monelta pelaajalta selkeää tasonnostoa aiempiin kausiin nähden. Ei missään nimessä suoran putoamisen vaarassa, mutta liigakarsinnat saattavat kutsua.
13. Steelers, Hämeenlinna
Divarin finaalit hävinnyt Steelers nousi Salibandyliigaan lopulta kabinetin kautta, kun Erä ja Viikingit löivät hynttyyt yhteen ja sarjaa tuli täydentää yhdellä joukkueella. Näin ollen viime kauden Divarista tuttuja Hämeen derbyjä Steelersin ja LASBin välillä nähdään tälläkin kaudella, mikä on loistava asia suomalaisen salibandyn kannalta.
Steelers ei saa tulevalle sesongille aivan yhtä iskukykyistä nippua kuin naapuri LASB. Joukkueen ykköstykki Ville Lastikka siirtyi Sveitsiin ja Jarno Mäkinen sekä Julius Aaltonen loikkasivat LASBiin. Tulijapuolella on laihaa ja joukkueen materiaali näyttää tällä hetkellä todella heikolta. Teräsmiesten kovin kaappaus nähtiinkin valmennuspuolella, kun Erän A-nuoret Suomenmestaruuteen luotsannut Jussi Sihvonen tarttui joukkueen peräsimeen. Sihvonen on uuden sukupolven valmentaja, joka omaa mahdollisuudet kehittää Steelersin pelikirjan tälle vuosituhannelle.
Taitava Nico Jonaeson on yksi Steelersin kärkiyksilöitä. Jatkuvatko temput myös kovemmassa sarjassa? Kuva: Salibandyliiga
Viime kaudet hämeenlinnalaiset ovat luottaneet enemmän yksilöiden voimaan ratkaista ottelut kuin siihen, että joukkueella olisi voittava pelikirja. Tulevalla kaudella Elenia-areenalla ei kuitenkaan voida nojata yksilötaitoon, sillä siinä Steelers häviää auttamatta lähes jokaiselle liigajoukkueelle. Alkavalla kaudella nähdäänkin kurinalainen Steelers, joka karvaa matalalta ja pyrkii hyökkäämään suoraviivaisesti. Loistavasti sujuneiden harjoituspelien perusteella Steelers ei viihdy juurikaan pallolla, vaan pyrkii pelaamaan sitä nopealla temmolla syvään ja sieltä maalipaikoille. Toisin sanoen Sihvonen on ainakin harjoituspelien perusteellla luonut hämeenlinnalaisille pelikirjan, joka mahdollistaa joukkueen sarjassa säilymisen.
Uudet pelaajat: Tomi Aaltonen (Leisku, 2-div.), Jouko Honkanen (Urbans, 2-div.), Jere Liljenbäck (Viikingit), Axel Cedercreutz (Erä A), Henrik Puumala (Koovee A), Aleksi Kulmala (Koovee A), Samuli Grönfors (FoSu B)
Lähteneet: Ville Lastikka (Wiler Ersigen, Sveitsi), Jarno Mäkinen (LASB), Julius Aaltonen (LASB)
Tärkein pelaaja: Iiro Nurminen. Voimapatukalla on liigakokemusta jo Trackersin ajoilta ja kovat pinnat pitäisi nyt tuoda Divarista liigakentille. Loukkaantumisista kärsineeltä Nurmiselta odotetaan roolia pisteiden teossa, varsinkin nyt, kun Lastikka lähti Sveitsiin eikä Timo Johansson ole aiempien kausien vedossa.
Ota seurantaan: Nico Jonaesson. Huipputaitava nautiskelija oli pari edelliskautta yksi Divarin taitavimpia ja viihdyttävimpiä pelaajia. Lastikka häipyi viereltä ja vastustajat kovenevat, mikä tarkoittaa Jonaesonin joutuvan todelliseen testiin. Möksähtääkö taitelija jos kärkipörtsärit eivät pure vai jaksaako mies noudattaa joukkueen pelitapaa?
Arvio: Materiaaliltaan Steelers on yksi 2010-luvun heikoimmista joukkueista. Hämeenlinnalaisilta puuttuu laatua etenkin puolustuksesta ja maalivahtipeli on sarjan heikointa. Steelersin onneksi Salban paketti näyttää vieläkin heikommalta, mikä saattaa pelastaa joukkueen suoralta putoamiselta. Karsintojen välttäminen olisi ihme.
14. Salba, Rauma
Kuin ihmeen kaupalla parilla edelliskaudella kuiville sätkineen Salban tilanne näyttää tällä hetkellä todella surulliselta. Joukkue menetti muutamia avainpelaajiaan, eikä uusista miehistä vahvistuksiksi voi lukea kuin maaliin tulleen Teemu Kortelaisen. Kenties isoin menetys oli kuitenkin pitkään Salbaa luotsanneen Juha Mäkilän siirtyminen sivuun koiralauman valmennuksesta. Kulttihahmoksi nousseen Mäkilän poisjäänti on menetys Salban lisäksi myös koko suomalaiselle salibandylle, sen verran huikeaa seurattavaa entisen pääkoiran lehdistötilaisuudet olivat.
Pelillisesti Mäkilän hyppääminen sivuun valmennuksesta ei edes välttämättä ole huono asia raumalaisille. Salban pelaaminen perustui lähinnä kovaan taisteluun ja joukkueen tekemisestä oli parin edelliskauden aikana vaikea löytää punaista lankaa. Toisaalta Mäkilän intohimo oli asia, joka sai varmasti jokaisen koiralauman jäsenen syttymään ja sitä jos jotakin Rauman ladossa tullaan tulevalla kaudella kaipaamaan.
Miikka Sokalla on kivireki vedettävänään. Kuva: Anssi Koskinen
Salban uudeksi päävalmentajaksi nousi viime vuodet Divarista pudonnutta SBS Wirmoa luotsannut Petri Seppinen, joka on täydellinen arvoitus liigatasolla. Helppo uuden Salba-luotsin urakka ei missään nimessä ole, sen verran nuhainen materiaali Seppisellä on tällä hetkellä käytössään. Sinällään Salballe täytyy antaa tunnustusta, joukkue kyllä taistelee, mutta koiralaumassa on yksinkertaisesti liikaa taitotasoltaan kaukana liigastandardeista olevia pelaajia.
Salban pelityyli tulee varmasti myös tulevalla kaudella olemaan pelaajiston näköinen: työteliäs ja taisteleva. Taitotasossa raumalaiset eivät kestä vertailua mihinkään liigajoukkueeseen. Salbalta kuitenkin löytyy muutamia hyviä yksilöitä kuten Jani Lehtoniemi tai Miikka Sokka, jotka pystyvät hilaamaan koiralaumaa hyökkäyspäässä.
Aiempiin kausiin verrattuna Salban täytyisi keksiä jotain lääkkeitä vieraspelaamiseen. Kiimaisessa kotiluolassa koiralauma on pystynyt parhaina päivinä haastamaan kenet tahansa, mutta katastrofaalinen vierassaldo on jopa surkuhupaisaa luettavaa – Salba on voittanut kahden kauden aikana vain yhden vieraspelin.
Uudet pelaajat: Teemu Kortelainen (Erä), Antti Vuorinen (SBS Wirmo, Divari), Antton Koski (UHV Bulls, 2-div.)
Lähteneet: Jasse Kuusisto (Koovee), Joni Peltola (TPS), Lasse Salminen (KrP Akatemia, 2-div.), Pasi Järvinen (LASB), Jussi Tammi (FBC Turku, Divari), Valtteri Virtanen (Karhukopla, 2-div.)
Tärkein pelaaja: Miikka Sokka. Turusta tullut Sokka otti viime kaudella paikkansa joukkueen ykkössentterinä. Hyvän kauden pelannut TPS-kasvatti saa parantaa vielä pykälän viime kaudesta, mikäli Raumalla halutaan pelata Salibandyliigaa myös tulevaisuudessa.
Ota seurantaan: Veli Peltonen. Puolustajaa voisi kuvailla Salban ruumiillistumaksi. Peltonen taistelee ja raastaa kovalla asenteella, minkä ansiosta peluri pystyy paikkaamaan pelillisiä puutteitaan. Pelillisesti Peltonen ei missään nimessä ole viihdyttävä pelaaja, mutta Salba-puolustajan kohellusta on yleensä todella hauska seurata.
Arvio: Sympaattinen joukkue kyllä antaa kaikkensa pelistä toiseen, mutta pelillisiä puutteita on vaikea paikata vaikka tahtotila olisi kuinka korkea. Koiralauman olisi raavittava kotona mahdollisimman paljon pinnoja, sillä vieraspisteisiin joukkue ei voi budjetoida. Taistelee suoraa putoamista vastaan, jonka välttäminen olisi maksimisuoritus nykyryhmällä.
Kansikuva: All Over Press