Manchester United ja etenkin heidän käskyttäjänsä Jose Mourinho ovat olleet loppukesän ajan kohujen keskiössä. Mourinho on ollut presseissä äreällä tuulella, heittäen muun muassa Liverpool-luotsi Jürgen Kloppin suuntaan piikkiä ja antaessaan nuoren suojattinsa Antohny Martialin tilanteesta hyvinkin epämääräisiä vastauksia. Punaisten paholaisten miehistöstä varsin moni tärkeä pelaaja eteni kesän MM-kisoissa pitkälle ja paluu työnantajansa leipiin on venynyt aivan kauden kynnykselle asti. Mourinho ehtikin jo julkisesti toivoa pelaajiensa lyhentävän kesälomiaan ja palaavan takaisin sorvin ääreen. Kesän harjoitusotteluissa kentällä nähtiin hyvin varamiehinen Manchester United, jota tyylillensä uskollisena lusitaaniluotsi ehti myöskin julkisesti arvostella kärkkäästi.
Mourinhon kiertokulkuun on karrikoidusti sanottuna kuulunut mestaruus toisella kaudella ja henkinen tilttaaminen kolmannella. Nyt ollaan erilaisessa tilanteessa, sillä ManU ei voittanut mestaruutta päättyneellä Mourinhon toisella kaudella. Sen sijaan romahduksen ennusmerkkejä leijailee portugalilaisen ja koko seuran yllä. Onko Mourinhon mediapeli ottanut vallan toimittajissa vai kuohuuko myös joukkueen kulisseissa? Manchester United on rankingimme sijalla neljä.
Viime kausi
Valioliigan osalta Manchester Unitedin kausi sujui vähintäänkin hyvin. Joukkue sijoittui ylivoimaisen mestaruuden napanneen paikallisvastustajansa taakse sarjataulukon toiseksi, joka on Sir Alex Fergusonin jälkeisen ajan selkeästi paras suoritus. Tuon osalta paluuta parrasvaloihin voi jo hehkuttaa, mutta vastapainoksi Mestarien liigassa nähtiin iso epäonnistuminen. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan asettui Sevilla, jonka ei pitänyt olla Punaisille paholaisille läpihuuto, mutta silti selkeänä ennakkosuosikkina parista putoaminen oli iso kolaus joukkueen paluulle kohti Euroopan kärkeä. Lohtua oli myöhemmin tarjolla FA Cupin finaalissa, mutta siitäkin jäi käteen pettymys, kun Chelsea vei pokaalin nenän edestä. Karvaista cup-pettymyksistä huolimatta joukkueen kausi oli kuitenkin positiivinen, sillä liigassa he osoittivat ottaneensa reilun askelen eteenpäin jo pitkään kestäneen konttauksen jälkeen.
Kauden alla Mourinho vahvisti joukkuettaan Romelu Lukakulla, Nemanja Maticilla ja Victor Lindelöfillä. Kaksi ensiksi mainittua nappasivat paikkansa avauskokoonpanosta ja pelasivat varsin onnistuneet debyyttikaudet punapaidoissa. Ruotsalaistoppari Lindelöf puolestaan epäonnistui, vaikka esitykset kauden edetessä hieman paranivatkin. Tammikuun siirtoikkunassa monien käänteiden jälkeen Alexis Sanchez siirtyikin kaupungin toisen joukkueen sijaan Manchester Unitediin ja sai neuvoteltua itselleen koko sarjan rahakkaimman palkkapussin. Siirtosummaa ei maksettu, vaan Arsenalille annettiin vaihdossa Henrikh Mkhitaryan, jonka koneet eivät Punaisissa paholaisissa lähteneet koskaan kunnolla käyntiin. Sanchezilta odotettiin paljon, mutta saatiin vähän. Chileläinen on ehdottomasti Valioliigan parhaimpia pelaajia, mutta homma ei toiminut Unitedissa muutamia väläyksiä lukuun ottamatta lainkaan ja ensimmäinen kauden puolikas oli eittämättä iso pettymys.
Paljon keskustelua herättivät myös tapetilla olleet xG-lukemat, jotka mittaavat maali- ja pisteodottamia. Niiden perusteella ManU suoritti rutkasti odotettua paremmin, tehden liki yhdeksän maalia enemmän, kuin maalipaikkojen mukaan se olisi ansainnut ja vastaavasti omassa päässä verkko ei heilunut lähellekään odottaman mukaisesti, vaan United peittosi odottamansa yli 15 maalilla. Näiden johdosta luonnollisesti myös pistepussi karttui odottamaa huomattavasti paremmin. Mielenkiintoista onkin nähdä jatkuuko trendi, sillä xG-mittarit eivät kerro koko totuutta, mutta antavat isossa kuvassa suuntaa joukkueen edesottamuksista. Esimerkiksi David de Gea tulee oletettavasti pitämään tuota mittaria pilkkanaan jatkossakin. Mittari ei nimittäin arvioi maalivahdin tasoa, vaan pelkästään maalipaikan laatua. Espanjalaisvahti torjuu varmasti jatkossakin laukauksia, jotka moni muu jättäisi torjumatta. Joka tapauksessa data ei ollut joukkueen kannalta mairittelevaa ja sen perusteella ei olisi ihme, jos pisteitä ei tulevalla kaudella ropisisi laariin samalla tavalla kuin edellisellä.
Siirrot
Sisään: Diogo Dalot (Porto), Fred (Shakhtar Donetsk), Lee Grant (Stoke)
Ulos: Michael Carrick (lopetti), Joe Riley (Bradford), Daley Blind (Ajax), Sam Johnstone (West Bromwich), Joel Pereira (Vitoria Setubal, laina), Cameron Borthwick-Jackson (Scunthorpe, laina), Matty Willock (St Mirren, laina), Dean Henderson (Sheffield United, laina)
Lähtökohdat
Siirtokesä on ollut toistaiseksi poikkeuksellisen rauhallinen. Ainoana isompana hankintana voidaan pitää brasilialaisen keskikenttämiehen Fredin ostosta, joka tuli seuralle eittämättä tarpeeseen. Joukkueen kapteeni Antonio Valencia on edelleen sarjan parhaita oikeita laitapuolustajia, mutta ikää mittarissa on jo 33-vuotta. Kirittäjäksi hänelle hankittiin nuori Diogo Dalot Portosta. Stokesta saapuneen veteraanivahdin Lee Grantin hankinta selittyy kakkosmaalivahti Sergio Romeron loukkaantumisella ja nuoren Joel Pereiran lainaamisella Portugalin pääsarjaan peliajan perässä.
Mourinho ilmoitti jo hyvän aikaa sitten olevansa vielä ainakin yhden hankinnan perässä, mutta mitään siirtoa ei ole sen jälkeen viety maaliin asti. Tästäkin lusitaani ehti osoittaa mieltään median edessä. Joukkueen tiedetään olevan vielä ainakin yhden toppari perässä, johon ykkösvaihtoehtona on Tottenhamista pois haluava Toby Alderweireld. Seurat eivät tunnu pääsevän siirron yksityiskohdista sopuun ja kauppa mättää paikoillaan. Myös Leicesterin Harry Maguiren, Barcelonan Yerry Minan ja Bayern Münchenin Jerome Boatengin nimet ovat olleet toistuvasti huhuissa ehdolla ManU:n uudeksi toppariksi. Siirtoikkuna vetelee jo aivan viimeisiään ja kaiken järjen mukaan joku keskuspuolustaja vielä sen puitteissa siirtyy Unelmien teatterille. Se, kuka hän on ja millä hinnalla, on arvoitus.
Joukkueen yksi isoimmista ongelmista viime kaudella oli keskikentän tasapainon löytyminen, etenkin hyökkäyspelin osalta. Paul Pogba oli parhaimmillaan ilmiömäinen, mutta keskimäärin tekeminen ei ollut sillä tasolla, mitä häneltä odotetaan. Kahden miehen keskikentällä Pogba ei pystynyt koskaan parhaimpaansa ja kolmen miehen keskikentällä ei löytynyt sopivia palasia hänen ympärilleen. Matic oli ottelusta toiseen mies paikallaan, mutta Maroune Fellaini tai Ander Herrera eivät kunnolla täydentäneet tuota kaksikkoa. Tästä syystä Mourinho oli kesän alussa heti valppaana ja markkinoilta löytyi Fred. Brassin harteilla onkin nyt melkoisen iso taakka, sillä hänen pitäisi olla se puuttuva palanen, joka loksauttaa megaseuran keskikentän osaset kohdalleen.
Osin keskikentän toimimattomuuden, mutta myös Mourinhon rajallisten hyökkäysmallien takia koko hyökkäyspeli sakkasi usein pahasti. Kun linjojen takana oli tilaa, olivat Lukaku, Sanchez, Martial ja Marcus Rashford erittäin vaarallisia. Kun vastustaja taas makasi alhaalla pitäen tilat vähissä, tuntui koko joukkue pahimmillaan hakkaavan päätään seinään, eikä hyökkäysvariaatioita ollut riittävästi. Yksilötaidon ansiosta hyökkäyspään tähdet pystyivät kääntämään otteluita usein, mutta ei lähellekään tarvittavan usein, jotta Manchester Cityn ylivoimaa olisi pystynyt haastamaan.
Mourinholla onkin mietittävää, miten hyökkäyspeliin löytyisi alkavalla kaudella lisää eloa. Fred pystyy käynnistelemään hyökkäyksiä alempaa keskikentältä ja vapauttaa Pogban ylemmäksi antamaan ratkaisevia syöttöjä. Tästä on onnistuessaan jo paljon iloa, mutta sen lisäksi olisi hyökkäyksessä oltava ratkaisumalleja, joilla tiiviitä linjoja ahdisteltaisiin nähtyä huomattavasti kovemmin.
Formaatio eli viime kauden aikana useita kertoja ja Mourinholla oli usein tapana peilata systeeminsä vastustajan mukaan. Mikäli vastapuoli pelasi kolmella topparilla, vastasi lusitaani siihen kolmella topparilla. Myöskin keskikentän tasapainon puute ajoi erilaisten ryhmitysten kokeiluihin, mutta varsinaista kiveen hakattua formaatiota ei tahtonut kauden mittaan lainkaan löytyä. Fredin saapumisen myötä Mourinholla olisi mahdollisuus asettaa nippunsa 4–3–3-ryhmitykseen, jossa Pogba suorastaan loisti Juventuksessa. Myös Sanchez pääsisi tuossa roolissa haastamaan laidalta hieman pienemmän puolustusvelvoitteen kanssa.
Olennainen kysymys Unitedin pelin rullaamisen kannalta on se, onnistuuko Mourinho kehittämään peliä? Viime syksynä ManU hyökkäsi helpon alkuohjelman turvin, mutta vetäytyi kuoreensa pelien koventuessa, eikä joukkueen peli varsinaisesti kehittynyt tai monipuolistunut kauden aikana. Ensimmäisellä Chelsea-pestillään lusitaani ei halunnut tähtipelaajia, vaan hyviä pelaajia, mutta nyt tilanne on toinen. Oikeastaan ainoa tapa, jolla Mourinho on vienyt ManU:a nurmella eteenpäin, on ollut joukkueen vahvistaminen yksinkertaisesti paremmilla pelaajilla. Siihen maailman suurimman liikevaihdon omaava United tarjoaa mukavat resurssit, mutta tänä kesänä on ollut turhan hiljaista. Mourinho osaa edelleen tylsyttää vastustajat tarkkaan hiotuilla ottelusuunnitelmilla, mutta pelin kokonaisvaltaisessa kehittämisessä portugalilainen on jäänyt auttamatta jälkeen.
Kauden alku tulee olemaan pelaajiston osalta haastava, sillä lomilta palaajat eivät ole heti käytettävissä, ainakaan täydessä iskussa. Sen lisäksi ainakin Marcos Rojo, Nemanja Matic, Antonio Valencia, Diogo Dalot ja Sergio Romero ovat varmuudella sivussa loukkaantumisten takia. Chris Smalling, Eric Bailly ja Ander Herrera kärsivät pienemmistä vaivoista, mutta heidänkään pelikunnosta ei ole takeita. Kauden avausottelussa Leicesteriä vastaan tullaan varmuudella näkemään vielä varsin kaukainen viritelmä siitä, mikä joukkueen ihanneavaus kauden aikana tulee olemaan.
Seuran valmennustiimissä tapahtui merkittävä muutos, kun Mourinhon oikeana kätenä aina Porton vuosista saakka toiminut Rui Faria päätti jättää tehtävänsä. Faria ilmoitti haluavansa seuraavaksi valmentaa jotain seuraa päävalmentajan pestissä. Uutena miehenä valmennukseen liittyi pelaajauransa lopettanut Michael Carrick.
Avainpelaajat
Vaikeiden vuosien aikana maailman eliittiin ja seuran tärkeimmäksi pelaajaksi noussut De Gea on edelleen joukkueelle äärimmäisen tärkeä lenkki. Espanjalainen lähestyy vasta uransa parhaita vuosia, mutta on jo pitkään nauttinut Valioliigan parhaimman maalivahdin tittelistä, eikä välttämättä ole enää väärin väittää häntä koko planeetan parhaaksi kassariksi, vaikka MM-kisat menivät pahasti penkin alle. Kuten xG-lukemat osoittivat, olisi jonkun toisen maalivahdin kanssa viime kauden lopputulos voinut olla varsin erilainen.
Paljon kritiikkiä otteillaan kerännyt Pogba on kaikesta huolimatta joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Vaikka tekeminen on ollut ajoittain haluttoman näköistä ja syötöt ovat karkailleet kauas kohteistaan, on ranskalaisen pelaaminen usein muuttanut koko pelin suunnan punaisille suotuisaksi. Pogban ollessa pelikiellon tai loukkaantumisen takia sivussa, näkyi hänen puuttumisensa kentällä aina negatiivisesti. Maailmanmestaruuden voittaneessa Ranskan joukkueessa Pogba oli loistava ja ennen kaikkea kurinalainen. Juuri kurinalaisuus on puuttunut otteista ManU:n riveissä. Mourinhon olisikin piiskattava tähtensä samaan tahtotilaan, jossa hän Venäjän MM-kisoissa esiintyi.
Hyökkäyspään kaksikolta Sanchez-Lukaku odotetaan tulevalla kaudella paljon. Lukakun ensimmäinen kausi oli onnistuminen, mutta maalimäärät saisivat olla vielä hieman isompia. Tosin belgialainen kaipaisi myös parempaa tarjoilua. Sanchezilla puolestaan on kannettavanaan todella iso taakka epäonnistuneen puolikkaan kauden jälkeen. Hänen tasoaan tuskin kukaan epäilee, mutta vanhoilla näytöillä ei tee Manchesterissa mitään, vaan tulosta on synnyttävä. Etenkin, jos lupaava Martial vaihtaa menetetyn peliaikansa takia maisemaa.
Sekä Sanchezilla, että Pogballa on mahdollisuus parantaa otteitaan viime kaudesta rutkasti. Jos he onnistuvat siinä, on koko joukkueen peli varmasti paljon laadukkaampaa ja tulokset näkyvät myös maalitaululla.
Ennakoitu avauskokoonpano (4–4–3)
Uhkakuvat
Jose Mourinho on joukkueen suurin uhkakuva. Kesän aikana useampia erikoisia lausuntoja antanut portugalilainen muun muassa totesi, että olisi käyttänyt rahat johonkin muuhun, kuin Jenkkeihin suuntautuneeseen harjoituskiertueeseen. Noin 15 vuotta huippufutista aitiopaikalta seurannut Mourinho on nähnyt lajin globalisoitumisen läheltä ja tietää takuulla kiertueiden merkityksen. Hän myös ehti tylyttää seuran nuoret pelaajat ja parjata Martialia, kun tämä ei välittömästi lapsensa syntymän jälkeen palannut harjoituksiin.
Jos Mourinho kokee edes lähellekään samanlaisen sekoamisen, mitä nähtiin kolme kautta sitten Chelseassa, on koko Manchester United lirissä. Ensin menee pukukopin luottamus, sitten alkaa räyhääminen medialle ja pelaajat saavat kuulla sitä kautta kunniansa. Tämä johtaa väistämättä peliesitysten heittelemiseen ja pahimmillaan totaaliseen sukeltamiseen sarjataulukossa. Manchester Unitedin managerin paikalla ei tuule yhtä voimakkaasti kuin Real Madridissa ja Chelseassa, joissa Mourinhon pasmat ovat menneet sekaisin pahemman kerran, mutta silti hermoromahduksen mahdollisuus on ilmeinen. Kauden alla annettujen kommenttien perustella seurajohdon on oltava hereillä Mourinhon suhteen.
Ota seurantaan
Andreas Pereira. Portugalilainen on seuran akatemian seuraava potentiaalinen läpilyöjä. Pereira esiintyi Louis van Gaalin aikakaudella todella vahvasti pre-seasonin otteluissa ja debytoikin Valioliigassa jo kaudella 2014-15. Seuraavalla kaudella esiintymisiä edustusjoukkueen paidassa tuli neljän liigapelin ja kahden Eurooppa-liigan ottelun myötä. Nuorukainen oli näyttänyt kyntensä, mutta oli vielä liian raakile nousemaan vakiorooliin jättiseurassa. Hänet lainattiin kaudella 2016-17 La Ligassa pelaavaan Granadaan, jossa lusitaani pelasi varsin onnistuneen kauden. Seuraavalle kaudelle lainapesti löytyi jo isomman kaliberin Valenciasta, jossa hyvä otteet jatkuivat. Nyt 22-vuotias Pereira on valmis kokeilemaan siipiensä kantavuutta Manchester Unitedissa. Pre-season sujui todella hienosti ja oletettavasti näytön paikka on heti tarjolla kauden avauksessa Leicesteriä vastaan, koska Matic seuraa ottelua sivusta loukkaantuneena. Pereira on totuttu näkemään hyökkäävämmissä rooleissa keskellä ja laidalla, mutta Mourinho on nähnyt hänen sopivan myös keskikentän ankkuriksi. Monipuolisuutensa vuoksi peliminuutteja varmasti riittää kauden aikana.
Arvio
Kaiken mennessä nappin jatkaa United siitä, mihin se viime kaudella jäi ja parantaakin pisteiden valossa. Paikallisvastustaja City on kuitenkin saavuttamattomissa ja sijat 2-4 ovat ne, joista seura lähtökohtaisesti taistelee. Jos Mourinhon hermoromahdus tapahtuu, voivat sen jäljet olla niin tuhoisat ettei Mestarien liigaan oikeuttavista sijoista tarvitse edes haaveilla.
Faneille.comin Valioliigaranking 2018-19:
- 4. Manchester United
- 5. Chelsea
- 6. Arsenal
- 7. Everton
- 8. West Ham
- 9. Leicester
- 10. Wolverhampton
- 11. Crystal Palace
- 12. Newcastle United
- 13. Southampton
- 14. Bournemouth
- 15. Burnley
- 16. Fulham
- 17. Brighton
- 18. Watford
- 19. Huddersfield Town
- 20. Cardiff City
Kansikuva: Getty Images