Veikkausliigaennakko: 7. VPS – The systeemi on monipuolistunut, mutta onko riittävästi?

Ruutu LogoVeikkausliigakausi 2018 starttaa 7.4. Katso jokainen ottelu suorana Ruutu+-palvelussa.

Vaasassa edetään jälleen ajatus edellä, kun Petri Vuorisen prosessiin kirjoitetaan tällä kaudella uusi luku. Potentiaalia VPS:llä on vaikka mitaleille asti, mutta olennainen kysymys on: onko Vuorinen onnistunut monipuolistamaan joukkueen pelaamista?

Viime kausi

Vaasassa on menty viime vuodet vuoristorataa. Kaudella 2015 joukkue oli lähellä pudota, mutta pelastui kesken kauden puikkoihin tulleen Vuorisen johdolla täpärästi. Seuraavana vuonna vahvan peli-identiteetin omaksunut Vepsu sijoittui komeasti kärkinelikkoon ja naulasi paikkansa Euroopassa.

Viime kausi taas oli kaksijakoisin, mitä Veikkausliigassa on hetkeen nähty. Heinäkuun puolivälissä joukkue oli toisena ja kutitteli jopa HJK:ta. Toiveita nostatti myös komea euroseikkailu, kun Slovenian suurseura Olympija Ljubljana lähti Eurooppa-liigan karsintojen avauskierroksella lauluun. Seuraavalla kierroksella VPS pisti tosissaan kampoihin Tanskan ykkösjoukkueisiin kuuluvalle Bröndbylle ja yllätti kööpenhaminalaiset kotonaan. Juuri kotivoitto Bröndbystä ajoi Vepsun täydelliseen pelilliseen ja henkiseen kipsiin. Kauden viimeiset 16 peliä tuottivat vain yhden voiton ja yhteensä yhdeksän pistettä, kun taas ensimmäisistä 17:sta pelistä oli tullut komeat 30 täppää. Edelliskauteen verrattuna 39 pistettä oli peräti 14 pinnan pudotus, joten Vepsu vaipui lopulta flopin puolelle.

Mitään äkillistä romahdusta Vaasassa ei pelillisellä puolella tapahtunut. Muut joukkueet yksinkertaisesti oppivat pelaamaan staattisesti pelivälinettä syötellyttä Vepsua vastaan. VPS onnistui alkukaudesta peittoamaan todennäköisyydet, kun se hyödynsi paikkansa poikkeuksellisella tehokkuudella. Lopulta 8. sija oli kummassakin ääripäässä käyneelle joukkueelle varsin osuva.

Siirrot

Sisään: Aubrey David (PS Kemi), Omar Jama (PS Kemi), Eero-Matti Auvinen (AC Oulu), Akseli Kalermo (AC Oulu), Hindrek Ojamaa (JJK), Douglas Cae (AA Portuguesa, Brasilia), Aatu Kujanpää (Kerho 07), Berkant Güner (Braunschweig II, Saksa), Elhadji Ciss (FC Sion, Sveitsi), Ibrahima Gueye (FC Sion, Sveitsi), Marco Privitera (FC Sion, Sveitsi)

Ulos: Ville Koskimaa (KPV), Mikko Viitikko (Fredrikstad, Norja), Andre Clennon (FK Keshla, Azerbaidzan), Ebrima Sohna (FK Keshla, Azerbaidzan), Jonas Levänen (FC Honka), Kim Böling (FF Jaro),  Veli Lampi (Lopetti), Markus Jürgensson (Levadia, Viro)

Lähtökohdat

Vepsussa nähtiin jonkin verran vaihtuvuutta, kun etenkin puolustuksessa miehet vaihtuivat. Järin dramaattisesti ryhmä ei kuitenkaan muuttunut, sillä hyökkäys ja keskikenttä pysyi avainpelaajien osalta pitkälti samana. Uusista miehistä 30-vuotias brassihyökkääjä Douglas Cae vaikuttaa kovalta tekijämieheltä, sillä hän paukutteli kuuteen cup-otteluun peräti kahdeksan maalia ja osui muun muassa HJK:n verkkoon. Juuri maalinsylkijää VPS kaipasi, sillä viime kauden 38 maalia oli sama määrä kuin PS Kemillä ja yksi enemmän kuin karsintojen kautta pudonneella HIFK:lla.

VPS haali myös kotimaisia lupauksia. AC Oulusta tuli topparikaksikko Akseli Kalermo & Eero-Matti Auvinen, PS Kemistä erittäin lupaava keskikenttäpelaaja Omar Jama ja Seinäjoelta laiturilupaus Aatu Kujanpää.

Yleisesti ottaen VPS:n pelaajapakkaa voisi kuvailla tasaiseksi, mutta varsin tasapaksuksi. Joukkueeseen on haalittu ennen kaikkea pelitapaan sopivia pelaajia. Esimerkiksi virheherkkä ykkösvahti Marko Meerits on torjujana korkeintaan keskinkertainen, mutta jalalla erinomainen ja sen takia Vepsuun sopiva maalivahti.

Vepsun materiaali on kuitenkin varsin laaja, sillä suhteellisen hyviä pelaajia löytyy useampi kappale lähes jokaiselle pelipaikalle. Pelipaikkansa valioita joukkueessa ei lähtökohtaisesti ole, mutta kierrätysmahdollisuudet ja kova sisäinen kilpailu on hyvä valtti tiivistahtisessa sarjassa. Oman lisämausteen vaasalaisryhmään tuo yhteistyö sveitsiläisen FC Sionin kanssa, josta on lainattu kolme nuorehkoa pelaajaa.

VPS on tullut tunnetuksi systeemistä ja vahvasta peli-identiteetistä, mikä on yhtäältä sen suurin vahvuus, mutta myös heikkous. Kun pelitapa on selkeä ja kaikkien selkäytimessä, on pelaajilla taktinen selkänoja, johon tukeutua ja kaikki ovat samalla sivulla. Jos peli ei kuitenkaan kauden mittaan kehity, oppivat vastustajat pelaamaan pelitapaa vastaan. Juuri tällä tavalla Vepsulle kävi viime kaudella.

Vuorisen pelifilosofian pääteesi on pallonhallinta. Vepsulla on malttia jauhaa helppoja syöttöjä mieheltä toiselle ja odottaa etenemismahdollisuuksia. Toisinaan tämä on katsojan näkökulmasta erittäin puuduttavaa, kun puolustajat syöttelevät sivuttaissuuntaan keskiympyrässä. Vepsun isoimmat haasteet olivat viime kaudella murtautumispelaamisessa, kun vastapuolen laiturit seurasivat raitapaitaiset wingbackit, meni vaasalaisilla sormi suuhun. Etenkin keskustan kautta murtautumista vaasalaisten pitäisi petrata.

On siis selvää, että Vuorisen täytyy kyetä monipuolistamaan joukkueen pelaamista ja sitä Vaasassa on pyritty tekemään. Pallo on edelleen vallan väline, mutta VPS on pyrkinyt suoraviivaistamaan pelaamistaan. Laaja pelaajarinki tarkoittaa myös sitä, että Vuorinen kykenee vaivattomasti veivaamaan ryhmityksensä kanssa ja siirtyminen neljän alakerrasta kolmen linjaan onnistuu jopa ilman pelaajavaihtoja. Ryhmitys tulee varmasti elämään kauden mittaan, mutta lähtökohtaisesti VPS pelaa 4–3–3-muodossa.

Onko Petri Vuorisen pelikirjan sivuille löytynyt uusia lukuja? Se on Vepsun kannalta kaikkein oleellisin kysymys. (Toni Hekkala/AOP)

Avainpelaajat

Vaasalaisten puolustus meni lähes täysremonttiin, mutta luottoratsuksi noussut Timi Lahti jäi. 27-vuotias toppari pelasi viime kaudella linja keskellä, mikä on kriittinen paikka pelin avaamisen kannalta. Jyväskyläläislähtöinen puolustaja ei kuulu liigan valovoimaisimpien tähtien joukkoon, mutta on erittäin luotettava peruspelaaja, joka kantaa isoa vastuuta yhdessä PS Kemistä tulleen Aubrey Davidin kanssa.

Isossa roolissa jatkaa Vepsussa jonkinasteisen seuralegendan statuksen omaava jamaikalainen Steven Morrissey. Loukkaantumiset olivat viime kaudella taakse jäänyttä elämää, kun vikkeläjalkainen hyökkääjä iski viisi maalia ja peräti 12 maaliin johtanutta syöttöä. Keskinkertaisen Andre Clennonin vaihtuminen monipuolisesti viimeistelevään Douglas Caeen helpottaa Morrisseyn urakkaa. Isossa roolissa jatkaa myös erikoistilannespesialisti Juha Hakola, jonka oikea jalka on tärkeä täsmäase vaasalaisille.

Vepsun pelitapa nojaa pallossa pysymiseen, joten kriittiset pelaajat löytyvät konehuoneesta, jossa ykköspelaajaksi nousee KuPS-kasvatti Jerry Voutilainen. Laitapakista pohjapelaajaksi vaihtanut Voutilainen liikuttaa palloa rauhallisesti ja varmasti sekä tarjoaa syöttösuuntia pallossa oleville kanssapelaajilleen.

Liiaksi Vepsua ei kuitenkaan kannata yksilöidä. Joukkue on erittäin tasainen, eikä se ole lähtökohtaisesti kenenkään reppuselässä.

Ennakoitu avauskokoonpano (4–3–3)

Uhkakuvat

Onko etenemis- ja murtautumismallien valikoima monipuolistunut? Viime kauden Vepsu oli liian yksipuolinen, mikä ajoi joukkueen lopulta pahaan pelilliseen kuoppaan. Pelitapa on varmasti kehittynyt, mutta kuinka hyvin keskinkertainen pelaajapakka pystyy sitä toteuttamaan? VPS:n suurimmat uhkakuvat liittyvät juuri pelitavallisiin asioihin, sillä joukkueen pärjääminen ei ole yhdestä tai kahdesta pelaajasta kiinni.

Ota seurantaan

Douglas Cae. Brassihyökkääjä on ehdottomasti yksi kauden mielenkiintoisimpia hankintoja. Syksyllä 31 vuotta täyttänyt Cae on käväissyt yhden kauden Perussa, muuten mies on edustanut vain kotimaansa seuroja ja pelannut muun muassa sambamaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Vepsun cup-lohko ei ollut järin tasokas, mutta kahdeksan maalia kuuteen otteluun lupaa hyvää. Maaleja Caelta odotetaankin, sillä pelin tärkein osa-alue tökki Vepsulla viime syksynä.

Arvio

Vaasassa lähdetään kauteen stabiililta jalustalta, mutta myös kysymysmerkkejä on ilmassa. VPS:n kautta tulee määrittämään pelitavan kehitys. Jos viime syksyltä tuttu sivuttaissuuntaan hinkkaaminen jatkuu, on yllätyksetön Vepsu helppo puolustaa vaarattomaksi. Kärkinelikko ja sitä kautta europelit eivät ole utopiaa, mutta se vaatisi huippukautta. Tasaista keskikastia.

Faneille.comin Veikkausliiga-ranking 2018:

Kansikuva: Harri Bragge / All Over Press

Aiheeseen liittyvät jutut