Kärpät lähti sesonkiin mielenkiintoisista asetelmista, sillä joukkueen edellinen kausi meni pahasti pieleen. Oulussa tehtiin paljon muutoksia kesällä, mitkä nostivat ilmoille isoja kysymysmerkkejä. Ne kuitenkin hälvenivät nopeasti jo syksyllä ja Kärppien kaudesta muodostui todellinen napakymppi.
Maalivahdit
Kärppien maalivahtiosasto uudistui maltillisesti päättyneelle kaudelle. Jussi Rynnäs jatkoi oululaisten maalilla, mutta kakkosvahti vaihtui Sami Aittokalliosta ehkä hieman yllättäen Veini Vehviläiseen.
Edellisellä kaudella Kärppiä kannatellut Jussi Rynnäs lähtikin syksyyn päivänselvänä ykköstorjujana. 30-vuotias Ässien kasvatti pelasi pääosin mainiosti, mutta myös Veini Vehviläinen sai paikkansa näyttää kykynsä. Nuorukainen käytti saumansa loistavasti hyödykseen. 21-vuotias Vehviläinen esiintyi ilta toisensa jälkeen loistavasti ja ryöväsi hiljalleen ykkösmaalivahdin viitan itselleen.
Rynnäs sai kuluvan vuoden puolella hieman virkaveljeään enemmän vastuuta ja Kärpät lähtikin hänen johdollaan pudotuspeleihin. Tätä kesti kuitenkin vain toisen puolivälierän avauserään asti, kunnes Vehviläinen vaihdettiin Rynnäksen tilalle tolppien väliin. Vehviläinen kannattelikin Kärppiä loisto-otteillaan läpi pudotuspelien, vaikka hänet vaihdettiinkin viidennessä finaalissa pois maalilta. Kuvaavaa oli, että Vehviläinen palasi torjuntatöihin kuudenteen finaaliin ja varmisti nollapelillään Kärppien mestaruuden.
Kokonaisuudessaan Kärpillä oli sarjan laadukkain maalivahtiosasto yhdessä HIFK:n kanssa. Oululaiset pystyivät heittämään kumman tahansa maalivahdin kaukaloon missä vaiheessa tahansa ja joukkue pystyi kamppailemaan kerta toisensa jälkeen voitosta.
Tämä muistetaan kuitenkin erityisesti Veini Vehviläisen kautena. Nuorukainen pelasi edellisellä kaudella kolmessa eri seurassa eikä yksittäisistä välähdyksistä huolimatta pystynyt pelaamaan täysin potentiaalinsa edellyttämällä tasolla. Oulussa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja Vehviläinen nousi sarjan parhaiden maalivahtien joukkoon.
Puolustus
Kärppien puolustus pysyi lähes muuttumattomana edelliseen kauteen verrattuna. Edelliskauden joukkueesta eivät jatkaneet uransa lopettanut Ilkka Mikkola sekä keväällä Oulussa piipahtanut Ivan Svarny. Oululaiset vahvistivat takalinjojaan täsmävahvistuksilla, kun Miika Koivisto ja Teemu Kivihalme liittyivät joukkueeseen.
Koivisto nousikin välittömästi Kärppien puolustuksen johtajaksi. Olympialaisissakin pelannut Sportin kasvatti oli oululaisten selkäranka kiekollisessa pelissä, mutta 27-vuotias puolustaja on äärimmäisen kokonaisvaltainen paketti eikä merkittäviä heikkouksia ole. Koiviston 39 pistettä oikeuttivat Liigan puolustajien pistepörssin jaettuun kärkisijaan. Jo edellisellä kaudella Jukureissa vakuuttanut Koivisto otti urallaan ison askeleen eteenpäin olemalla mestarijoukkueen tärkeimpiä palasia.
Myös Kivihalme osoittautui erinomaiseksi löydöksi Kärpiltä. Edelliset kolme kautta yliopistosarjassa kiekkoillut puolustaja ei ollut vielä pelannut aikuisten sarjassa, mutta 22-vuotias Kivihalme pelasi ikäisekseen erittäin kypsästi. Iso kiitos hyvistä otteista kuuluu varmasti Mikko Mannerille, joka ei kahlinnut pelaajiaan liikaa. Tämän johdosta esimerkiksi Jani Hakanpää nousi päättyneellä kaudella täysin uudelle tasolle pelaajana. Kookas puolustaja tuplasi aiemman piste-ennätyksensä, mutta Hakanpää on ennen kaikkea äärimmäisen monipuolinen pelaaja, sillä fyysinen puolustaja on omimmillaan tiukoissa väännöissä. Hakanpää nousikin pudotuspeleissä loistavien suoritusten myötä jopa Kärppien tärkeimmäksi yksittäiseksi pelaajaksi.
Edellä mainitun kolmikon lisäksi Kärppien takalinjojen tärkeimmän viisikon täydensivät Shaun Heshka ja Lasse Kukkonen. Heshkan vahvuudet ovat kiekollisella puolella ja kymmenen maalia sekä yhteensä 28 pistettä saalistanut kanadalainen täyttikin ruutunsa. Kokeneen Kukkosen runkosarja ei ollut aivan samanlaista dominointia kuin aikaisemmilla kausilla, mutta taistelun ruumiillistuma osoitti arvonsa pudotuspeleissä. Kapteeni johdatti kevään kriittisillä hetkillä joukkojaan esimerkillisesti, mistä on esimerkkinä pudotuspelien neljä täysosumaa.
Taneli Ronkainen, Mikko Niemelä sekä Aleksi Mäkelä täydensivät tonttinsa aina paikan tullen pelaavassa kokoonpanossa. Kolmikosta varsinkin Ronkainen otti ison kehitysaskeleen edelliskauteen verrattuna.
Manner sai vapauksien myötä raavittua puolustuskalustostaan aivan kaiken irti. Moni puolustaja pelasi uransa parhaan kauden eikä varmasti ollut sattumaa, että se tapahtui juuri Mannerin alaisuudessa tämän kauden Kärpissä.
Hyökkäys
Oululaisten hyökkäyskalustossa tapahtui kesällä enemmän muutoksia. Kärpät haali riveihinsä erityisesti sellaisia pelaajia, joiden edelliset kaudet olivat olleet haasteellisia. Tämä oli rohkea valinta, mutta kantoi lopulta hedelmää.
Julius Junttila, Charles Bertrand ja Mikael Ruohomaa muodostivat sarjan parhaan ketjun. Kolmikosta jokaisen edelliset kaudet olivat olleet haasteellisia, mutta yhdessä peli sujui loistavasti. Trio takoi runkosarjassa yhteensä peräti tehot 65+87 ja kolmikko teki kaukalossa usein täysin mitä se halusi. Trion jokainen jäsen oli pistepörssin yhdeksän kärjessä, minkä lisäksi Bertrand vei 32 osumallaan nimiinsä maalipörssin voiton. Kolmikko pelasi runkosarjan lähestulkoon loppuun asti yhdessä, mutta Manner erotti trion pudotuspeleissä.
Kärppien hyökkäyskalustosta löytyi myös liuta muita onnistujia. Varsinkin Saku Mäenalanen ja Ville Leskinen pelasivat loistavat kaudet. Kaksikko laittoi piste-ennätyksensä täysin uusiin lukemiin ja toi loistavasti lisää leveyttä ja variaatioita Mannerin palapeliin. Mäenalanen saalisti tehot 17+29, kun taas Leskinen tykitti 23 maalia ja yhteensä 45 pistettä. Nuoremmasta kaartista myös Rasmus Kuparin debyyttisesonki Liigassa oli positiivinen. 18-vuotiaan nuorukaisen otteissa näkyi luonnollisesti ajoittain kokemattomuus ja tietynlainen arkuus, mutta valtavasta potentiaalista oli viitteitä läpi kauden. Kuparille kertyi lopulta 39 ottelua runkosarjassa sekä kuusi pudotuspeleissä. Myös helmikuussa HPK:sta saapunut Kristian Vesalainen jatkoi väkeviä otteitaan Oulussa ja iski Kärpille monia tärkeitä osumia kevään aikana.
Uusista nimistä Nicklas Lasu täytti niin ikään roolinsa monipuolisena hyökkääjänä erinomaisesti. Ruotsalaiselta oli turha odottaa pistepörssin voittoa, mutta 28-vuotias sentteri oli tärkeä palanen mestaruusjoukkuetta. Ahkeran hyökkääjän pystyi heittämään kaukaloon missä vaiheessa tahansa, eikä valmennuksen tarvinnut pettyä.
Kärppien hyökkäyskalustosta ei juurikaan alisuorittajia löytynyt, vaan valmennus sai kaivettua lähestulkoon täyden potentiaalin irti. Ainoastaan HIFK:sta saapuneen Jasse Ikosen sesonki oli poikkeuksellisen haastava. KalPan kasvatti tykitti helsinkiläisille 19 maalia kaudella 2015-16, mutta pari edellistä sesonkia ovat olleet vaisumpia. Maisemanvaihto Ouluun ei tuonut helpotusta ainakaan avauskaudella, sillä saldona oli tehot 4+4 ja jämähtäminen pieneen rooliin.
Kokonaisuus
Kärppien runkosarja oli erinomainen. Joukkue oli heti syksystä lähtien sarjataulukon kärkisijoilla ja runkosarjan voitto varmistuikin jo hyvissä ajoin. Tämä aiheuttikin Kärpille kauden suurimmat haasteet. Runkosarjan lopussa oli paljon panoksettomia peliä, mikä näkyi oululaisten otteissa. Kärpät hävisi kahdeksasta viimeisestä ottelustaan peräti kuusi. Muuten Mannerin suojattien runkosarja oli äärimmäisen tasainen, vaikka joulukuussa neljän ottelun tappioputki olikin.
Kevyt runkosarjan loppu heijastui pudotuspeleihin. Kärpillä oli lieviä haasteita puolivälierissä Ässiä vastaan, mutta oululaiset paransivat otteitaan peli peliltä ja etenivät jatkoon lopulta voitoin 4-1. Välierissä HIFK:ta vastaan joukkueet tarjoilivat yleisölle viihdettä ja jännitystä koko rahan edestä. Tasaisuutta kuvaa se, että kolme kamppailua ratkesi vasta varsinaisen peliajan jälkeen. Kärpät eteni lopulta finaaleihin nappaamalla voiton seitsemännestä kohtaamisesta Otto Karvisen ja Kristian Vesalaisen osumilla.
Finaalisarjan yllä oli isoja kysymysmerkkejä. Laajalla materiaalilla operoiva Tappara pääsi ehti levätä peräti kahdeksan päivää ennen ensimmäistä finaalia, kun taas kolhuja kärsineelle Kärpille kertyi vain kaksi välipäivää. Tämä kääntyi kuitenkin oululaisten eduksi. Hyvän pelituntuman myötä Kärpät voitti kolme ensimmäistä loppuottelua. Tappara paransi otteitaan finaalisarjan edetessä, mutta Kärpät onnistui lopulta varmistamaa mestaruuden kuudennessa kohtaamisessa, vaikka kärsikin loukkaantumisista.
Arvosana: 10
Kärppien kausi oli täyden kympin suoritus. Mikko Manner joukkoineen teki loistavaa työtä ja sai revittyä materiaalista aivan kaiken irti. Monet pelaajat pelasivat uriensa parhaat sesongit ja nuoret pelaajat ottivat isoja kehitysaskeleita. Kärpät kärsi keväällä pahoista kolhuista, mutta onnistui silti venymään mestaruuteen asti.
Tulevaisuus
Kärpät synkän sesongin jälkeen sinne, minne se resurssien puolesta kuuluukin. Oulussa voidaan odotella tulevaa kautta levollisin mielin, sillä Kärpät käytti Mikko Mannerin sopimuksessa olleen option sekä pidensi sopimusta vielä vuodella Näin ollen päävalmentaja jatkaa Kärpissä kauteen 2020.
Kärpillä on jo hyvä runko kasassa ensi kaudeksi, mutta loistavien sesonkien myötä joukkueen avainpelaajilla riittänee kysyntää muistakin sarjoista. Muun muassa Junttilan ja Bertrandin taival Kärpissä päättyi, kun kaksikon urat jatkuvat KHL:ssä Sibir Novosibirskin riveissä. Lisäksi esimerkiksi Miika Koiviston, Mikael Ruohomaan, Ville Leskisen sekä Sakumäenalasen diilit päättyivät tähän kevääseen.
Muutoksia tulee varmasti kesän aikana, mutta imu Kärppiin on varmasti kohdillaan. Manner osoitti olevansa erinomainen valmentaja, minkä lisäksi useat avainpelaajat kehuivat päävalmentajaa vuolaasti kauden mittaan. Oulussa voidaankin nauttia rauhassa mestaruudesta läpi kesän, vaikka avainpelaajien paikkaaminen aiheuttaa luonnollisesti paljon töitä toimiston puolella.
Faneille.comin kausitodistukset 2017-18:
- 2. Tappara – Tamperelaiset eivät lunastaneet valtavia odotuksia missään vaiheessa
- 3. HIFK – Ikimuistoisia elämyksiä tarjonnut kausi päättyi pronssimitaleihin
- 4. TPS – Konkareiden bensa loppui ratkaisevalla hetkellä
- 5. JYP – Traktori ei päässyt missään vaiheessa täyteen vauhtiin
- 6. KalPa – Kuopiolaiset nousivat Sami Kapasen johdolla alkukauden heittopussista sarjan kuumimmaksi joukkueeksi
- 7. SaiPa – Joko Tero Lehterän patsas löytyy satamatorilta?
- 8. Ässät – Porilainen vuoristorata tarjosi paljon värikkäitä käänteitä
- 9. Lukko – Epäonnistunut kasvojen kohotus päättyi kevään farssiin
- 10. Pelicans – Kolmen vuoden projekti päättyi syöksylaskuun
- 11. Ilves – Edes erinomainen loppukiri ei pelastanut telineisiin jääneitä tamperelaisia
- 12. HPK – Hämeenlinnalaiset osoittivat, että huipulta on lyhyt matka pohjalle
- 13. Jukurit – ”Mestaruudesta” huolimatta pitkä askel taaksepäin
- 14. KooKoo – Vastoinkäymiset päihittivät jälleen kouvolalaiset
- 15. Sport – Vaasalaiset jäivät pudotuspelijunasta jo ensimmäisellä asemalla
Kansikuva: All Over Press