Valioliigaennakko: Kolmen alakerta tuo tasapainoa, mutta voiko Arsenal menestyä ilman Arsene Wengerin tulosvastuuta?

Viaplay LogoValioliigakausi 2017-18 polkaistaan käyntiin perjantaina 11.8. Seuraa koko kausi Viaplay-palvelusta.

HOX HOX! Faneille.comin Fantasy Premier League kimppa on avattu. Tsekkaa ohjeet tästä linkistä ja tule mukaan voittamaan huippupalkintoja, joita jaetaan viikoittain.

Kausi 2016-17 oli Arsenalille tavallaan poikkeuksellinen, mutta surullisen tuttu. Lokakuussa 20 vuotta seuran peräsimessä täyteen saanut Arsene Wenger jäi ensimmäistä kertaa kärkinelikon ulkopuolelle, mutta mikä pahinta paikalliskilpailija Tottenhamin taakse. Tulevalla kaudella Arsenalilla on mahdollisuus yllättää, mikäli Wenger ymmärtää jättää Eurooppa liigan omaan arvoonsa. Rankingistamme Tykkimiehet löytyvät sijalta 5.

Viime kausi

Viime kausi oli tuttua Arsenalia. Heikkoa starttia seurasi tuloksellisesti vahva syyskausi. Kauden avauspelinsä Arsenal hävisi kotonaan Liverpoolille, mutta ennen joulukuun puolivälissä Evertonille koettua tappiota Wengerin miehistö hävisi ainoastaan kakkosmiehistöllä Southamptonia vastaan pelatun Liigacupin puolivälierän. Tappioton putki venyi kaikki kilpailut mukaan lukien jopa 19 ottelun mittaiseksi. Aiemmista kausista poiketen Tykkimiehet voittivat pelejä myös heikommilla esityksillä ja olivat potentiaalinen mestarikandidaatti vielä joulun aikoihin.

Sitten tuli kevät, joka sujui Arsenal-fanien kannalta surullisen tutulla tavalla. Tammikuun viimeinen päivä pohjoislontoolaiset hävisivät kotonaan Watfordille, jota seurasi tappio Chelsealle. Hengetön esitys Stamford Bridgellä pudotti Wengerin lammaslauman mestaruustaistosta. Helmi-maaliskuussa tuli lisää lunta tupaan, kun Bayern München ruhjoi Arsenalin Mestarien liigan jatkopeleissä yhteismaalein 10–2.

Kevään puolivälin tienoilla Emiratesilla nähtiin todella myrkyllinen ilmapiiri. Arsenal-fanien väliset käsirysyt lehtereillä ja Wenger Out -lakanat tulivat tutuksi kevään aikana. Jopa managerin potkuja vaativia lentokoneita nähtiin stadioneiden yllä muutamaan otteeseen.

Loppukaudesta Arsenal kuitenkin paransi, mikä ei ole missään määrin epätavallista, kun mestaruussaumat ovat karanneet. Ryhmityksen vaihtaminen kolmen alakertaan tuotti tulosta, eikä siipi maassa laahannut ryhmä ollut enää niin haavoittuvainen omassa päässä. Valioliigakausi päättyi 5. sijaan, mutta FA Cupin voitto Chelsean nenän edestä loistavalla esityksellä toi hitusen balsamia haavoille.

Osansa heikohkoon kauteen oli kovin tutuiksi käyneillä loukkaantumisilla. Syksyllä loukkaantunutta Santi Cazorlaa ja espanjalaisen kykyä käynnistää joukkueen hyökkäyksiä kaipailtiin kipeästi kevään kriittisillä hetkillä. Puolustuslinjan loukkaantumiset olivat niin ikään isoja kolauksia heikosti organisoidulle linjalle. Tiivistetysti Tykkimiesten kausi 2016-17 oli kaikkine vaiheineen hyvin arsenalmainen.

Siirrot

Sisään: Alexander Lacazette (Lyon), Sead Kolasinac (Schalke), Jack Wilshere (Bournemouth, laina päättyi)

Ulos: Emiliano Martinez (Getafe, laina), Wojciech Szczesny (Juventus), Yaya Sanogo (Toulouse)

Lähtökohdat

Arsenalin viime kevättä varjosti kasvavan Wenger-opposition ohessa ranskalaismanagerin tulevaisuus. Odotettu jatkosopimus julkaistiin voitokkaan FA Cup finaalin jälkeen. Vaikka Wenger ansaitsee kiitosta elämäntyöstään Pohjois-Lontoossa, kuvastaa – ei yhden vaan – kahden vuoden jatkosopimus sitä, ettei jääräksi kuvatulla veteraanilla ole tulosvastuuta. Arsenal kompastui jälleen kerran samoihin ongelmiin, loukkaantumisiin, henkiseen lamaantumiseen ja heikosti organisoituun alakertaan.

Manageritilanne ratkesi odotetusti, mutta Tykkimiesten kesää ovat varjostaneet tähtipelaajien sopimusneuvottelut. Viime kaudella 24 maalia tehnyttä Alexis Sanchezia on viety muihin maisemiin, mutta Wenger on vakuutellut chileläistähden pysyvän seurassa. Myös Mesut Özil lähtee viimeiseen sopimuskauteensa, mutta saksalaisen jääminen Emiratesille näyttää erittäin todennäköiseltä.

Arsenalin etäisten mestaruushaaveiden kannalta Sanchezin pitäminen olisi elintärkeää. Joukkuetta kantanut hyökkääjä ei ole pelkkä maalinsylkijä, vaan hän myös alusti 11 osumaa, ollen Harry Kanen jälkeen Valioliigan toiseksi tehokkain pelaaja. Jos Sanchez lopulta lähtisi, olisi Evertonin kanssa taistelu huomattavasti realistisempi vaihtoehto, kuin mestarikandidaattien haastaminen.

Arsenalin onneksi Wenger hankki vihdoin ja viimein pitkään kaivatun huippuhyökkääjän, sijoitettuaan yli 50 miljoonaa puntaa maanmieheensä Alexandre Lacazetteen. Lyonista tulleen ranskalaisen maalisaldo ei jätä ainakaan kylmäksi, sillä reppu on heilunut viimeisen kolmen kauden aikana miltei sata kertaa. 175-senttinen hyökkääjä tarjoaa target-kärki Olivier Giroudiin verrattuna erilaisen vaihtoehdon, mikä taas on omiaan monipuolistamaan Tykkimiesten hyökkäyspeliä. 26-vuotias Lyon-kasvatti saapuu Emiratesille jättimäiset paineet niskassaan, sillä häneltä odotetaan maaleja, maaleja ja maaleja.

Onko Alexandre Lacazette Arsenalin etsimä maailmanluokan kärki? (Zak Kaczmarek/Getty Images)

Toinen uusi tulija on ilmaisella siirrolla naarattu Sead Kolasinac, joka napannee paikkansa vasempana wingbackina. Myös Schalkesta tulleen bosnialaisen pitäisi olla tekijämies, sillä hänet kelpuutettiin viime kaudella Bundesliigan tähdistöön. Viime kaudella kolme tehnyt ja viisi maalia alustanut Kolasinac tuo pallollisen osaamisensa ohella aimo annoksen fyysisyyttä, jota Emirates Stadiumilla on aiemmin kaipailtu.

Vaikka viime kausi oli vaikea, täytyy Wengerille antaa tunnustusta taktisesta mukautumisesta. Ranskalainen nöyrtyi kokeilemaan Chelsean voittokulun ansiosta suosiota saanutta kolmen topparin alakertaa, joka toimi erinomaisesti. Vaikka mestaruus oli jo karannut, voitti Arsenal kahdeksasta 3–4–3-ryhmityksellä pelaamasta ottelusta seitsemän.

Ryhmityksen vaihtaminen oli erittäin järkevä veto etenkin puolustuksen näkökulmasta. Taktisesti Wengerin suurin heikkous on vuosia ollut puolustuksen organisointi ja vaikka kakkosluotsina on Steve Bouldin kaltainen topparilegenda, ei itsevaltiaan ottein seuraa johtava Wenger ole delegoinut vastuuta entiselle suojatilleen. Yhden lisämiehen tuominen alakertaan kuitenkin helpotti ja selkeytti hyökkäävää jalkapalloa pelaavan Arsenalin puolustuspelaamista.

Kesän harjoitusottelut antoivat vahvaa osviittaa siihen, että Arsenal avaa tulevan kauden 3–4–3-muodostelmassa. Hyvin toimineessa ryhmityksessä pysyminen on järkevää paitsi puolustuksen kannalta, on ryhmityksessä selvästi enemmän voittajia kuin häviäjiä. Esimerkiksi oikean laidan Hector Bellerin pääsee hyökkäämään vapautuneemmin, mutta ehtii juoksuvoimansa ansiosta alakertaan. Pitkään itseään seurassa etsinyt Alex Oxlade-Chamberlain loisti niin ikään wingbackin paikalla ja oli yksi synkän kevään harvoja valopilkkuja.

Myös keskikentän ytimessä loppukauden luutinut kaksikko Granit Xhaka & Aaron Ramsey pelasi huomattavasti paremmin kuin 4–2–3–1-muodossa. Ryhmitys on Ramseylle tuttu Walesin maajoukkueesta, jossa kolmen alakerta on palvellut hänen vahvuuksiaan erinomaisesti. Vaikka Ramsey on toisinaan turhauttava pelaaja, on hänen palloton liikkeensä tärkeä ase Arsenalille ja kun takana on kahden puolustajan sijaan kolme pelaajaa, pääsee walesilainen tekemään nousujaan huomattavasti vapautuneemmin.

Yleisesti ottaen 3–4–3 tekee Arsenalista tasapainoisemman kokonaisuuden, joka ei ole niin haavoittuvainen kuin aiemmin. Juuri tilanteen vaihdot ovat olleet Tykkimiehille myrkkyä, mutta yhden hyökkäävän pelaajan siirtäminen alakertaan helpottaa tätä ongelmaa. Häviäjiäkin ryhmityksestä löytyy, mutta jos Wenger saa enemmän irti esimerkiksi Bellerinistä, Ramseystä ja Xhakasta verrattuna Theo Walcottin tai Francis Coquelinin vaikeuksiin, ei valintaa tarvitse kauaa arpoa.

Ryhmityksen varjopuoli voi kuitenkin olla se, että hyökkääminen kärsii. Parhaimmillaan Arsenal pelaa silmiä hivelevän kauniita syöttökombinaatioita, joka murskaa vastustajan puolustuslinjan, mutta pahimmillaan hyökkääminen on kamalaa puuroa. Siinä missä Antonio Conte on hionut Chelsealla hyökkäysmalleja, luottaa Wengerin pelaajiensa luovuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimiakseen Arsenal-hyökkäyksestä on löydyttävä Özilin ja Sanchezin kaltaisia huipputekijöitä, joiden lisäksi wingbackien on ehdittävä hyökkäysten tueksi.

Tuleva kausi on Arsenalille mielenkiintoinen myös siitäkin syystä, ettei seura pelaa Mestarien liigassa, ensimmäistä kertaa koko 2000-luvulla. Torstaisin pelattavan Eurooppa liigan voi nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, riippuen siitä miten Wenger mantereen kakkoskilpailua arvostaa.

”Torstailiigan” voittoa ei isoissa futismaissa liiemmin arvosteta, mutta palkintopystin ohella lohkeava pääsylippu Mestarien liigaan on huokutteleva palkinto, mihin Man United panosti viime keväänä liigamestaruuden karattua. Verrattuna tiistaisin ja keskiviikkoisin pelattavaan Mestarien liigaan tuo Eurooppa liiga kuitenkin omat haasteensa. Torstai-peli tarkoittaa käytännössä sitä, että perjantai on joko matkustus- tai palauttelupäivä. Näin ollen joukkue ehtii valmistautua sunnuntain otteluun vain lauantaina, kun taas UCL-joukkueilla on käytössään vähintään kaksi harjoituspäivää.

Wengerin kannattaisikin keskittää kaikki energiansa Valioliigaan. Ranskalainen ei ole koskaan ollut rotaation ystävä ja mikäli Lacazettet, Bellerinit ja kumppanit pelaavat torstaisin, ei tämä voi olla näkymättä kotimaan kentillä. Jos Wenger olisi fiksu, peluuttaisi hän Eurooppa liigassa kakkosmiehistöään. Tykkimiesten nykyinen kokoonpano on kuitenkin niin laaja, että jatkopaikan pitäisi olla otettavissa myös kakkosmiehistöllä.

Ottaen huomioon, että kaikki muut kärkikuusikon joukkueet pelaavat Mestarien liigaa, olisi Wengerin miehistöllä mahdollisuus saada merkittävä etu kilpailijoihinsa nähden. Eurooppa liiga voisi toimia hyvänä paikkana jakaa vastuuta Alex Iwobin tai Callum Chambersin kaltaisille nuorukaisille, joiden tie ykkösavaukseen on tällä hetkellä tukossa, mutta potentiaalia sinne murtautumiseen olisi.

Avainpelaajat

Alexis Sanchezin merkitystä Tykkimiehille ei voi liiaksi korostaa. Chileläinen sortuu toisinaan kuskailuun ja menetyksiin, mutta hänen kaltaistaan maailmanluokan pelaajaa Arsenal ehdottomasti kaipaa. Sanchez pystyy loihtimaan tilanteita niin itselleen kuin kanssapelaajilleen, jonka myötä hän on pelaaja, joka pystyy ratkomaan pelejä henkilökohtaisilla taidonnäytteillään. Suostuipa 28-vuotias hyökkääjä jatkosopimukseen tai ei, kannattaa Wengerin pitää talismaani Pohjois-Lontoossa.

Mesut Özil saa verkkaisesta olemuksestaan paljon kritiikkiä, mutta todellisuudessa saksalainen kellottaa kovia kilometrejä pelistä toiseen. Joukkuekaverit hehkuttavat toistuvasti pelintekijän poikkeuksellista kykyä löytää omat pelaajat. Kaksinkamppailuissa Özil on pehmeä ja viime kauden 10 maalisyöttöä jättivät toivomisen varaan, mutta hyökkäävän keskikenttäpelaajan kyky tehdä joukkueen peliä edistäviä ratkaisuja viimeisellä kolmanneksella on täysin korvaamaton. 28-vuotiasta Öziliä ei siis kannata arvioida pelkkien luotujen maalipaikkojen perusteella, vaan seurata miehen pieniä liikkeitä ja poikittaissyöttöjä, joista kumpuaa poikkeuksellinen ymmärrys pelistä. Özil on myös Lacazetten tulon suurimpia voittajia, sillä ranskalainen paitsi viimeistelee tehokkaasti, on hän erinomainen ajoittamaan linjan taakse suuntautuvia juoksuja.

Myös viime kaudella aavistuksen flopannut Granit Xhaka, 24, kuuluu Arsenalin avainpelaajiin. Alkukaudesta sveitsiläinen teki virheitä ja pelasi muutamia pahoja ohipelejä, mutta loppua kohden Xhaka pääsi paremmin jutun juonesta kiinni. Ryhmityksen vaihto auttoi kovaotteista pohjapelaajaa, jonka laaja syöttövalikoima on tärkeä osa Tykkimiesten pelaamista. Basel-kasvatti on teknisesti erinomainen jalkapalloilija, joka monipuolistaa Arsenalin pallollista pelaamista. Hänen vasemmasta jalastaan lähtee paitsi oivallisia passeja linjojen väleihin, myös pitkiä murtavia palloja kauempaa keskikentältä. Välillä Xhakalla läikkyy yli, mutta juuri hänen kaltaistaan fyysistä ja ilkeää pelaajaa Tykkimiesten keskikenttä on kaivannut aina Patrick Vieiran ja Gilberto Silvan ajoista lähtien.

Granit Xhaka tulee olemaan tärkeä pelaaja tulevalla kaudella. (Yifan Ding/Getty Images )

Arsenalin alakerran herrana ja hidalgona jatkaa Laurent Koscielny, jonka voi hyvällä omalla tunnolla nostaa Valioliigan top3 topparien joukkoon. Kokenut 31-vuotias ranskalainen höntyilee toisinaan, mutta hänen kykynsä katkoa ja riistää etupuolelta ovat maailmanluokkaa. Koscielnyn ohella Shkodran Mustafi on tärkeä pelaaja Arsenalille. Puolustajana 25-vuotias saksalainen ei ole vanhemman kollegansa veroinen, mutta pelin avaamisen näkökulmasta Mustafi on alakerran johtava pelaaja.

Ennakoitu avauskokoonpano (3–4–3)

Uhkakuvat

Uhkakuvien suhteen Arsenal lienee Valioliigan helpoin ennakoitava. Jotain Colneyn harjoituskeskuksessa tehdään pahasti väärin, sillä loukkaantumiset kiusaavat Tykkimiehiä lähes kroonisella tavalla. Etenkin hyökkäyspään avainpelaajien pitäisi pysyä kunnossa, mikäli Arsenal mielii haastaa kärkijoukkueita. Laajuutta Tykkimiehistä löytyy, mutta muutamien kärkiyksilöiden puuttuminen pakottaa Wengerin taktisiin muutoksiin. Viitteitä loukkaantumishuolista on näkyvissä jo ennen kauden alkua, kun Gunnersin loukkaantumislistalta löytyy tällä hetkellä jo seitsemän pelaajaa.

Toinen ja niin surullisen tuttu uhkakuva liittyy henkiseen kanttiin. Arsenalin syöksykierteiksi ajautuvat notkahdukset ovat nekin olleet 2010-luvulla kroonista tasoa. Etenkin brittistudioissa asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet Wengerin kykyä motivoida pelaajiaan ja varsinkin viime keväänä pohjoislontoolaiset näyttivät todella hengettömiltä. Kilpailu kärjessä on jälleen kiristynyt, joten pelillisten vaikeuksien keskellä henkinen lamaantuminen pitäisi välttää, mikäli Arsenal mielii palata kärkinelikkoon.

Kolmas uhkakuva on vahvasti sidoksissa toiseen. Jos Arsenal jälleen kerran sukeltaa, alkaa fanien lyhyt sytytyslanka sauhuamaan. Osansa saa myös pääomistaja Stan Kroenke, joka on äärimmäisen halveksittu hahmo Pohjois-Lontoossa. Valioliigan kalleimpia lippuja maksavat fanit ovat käyneet vuosi vuodelta vihaisemmiksi, eikä tämä voi olla vaikuttamatta joukkueeseen. Omia toki kannustetaan, mutta myös kritiikki ja vastakkainasettelu ovat nostaneet päätään. Joukkueen pitäisi näin ollen saada fanit taakseen, mutta se ei ole helppo tehtävä mielipiteitä jakavan Wengerin jatkaessa ohjaksissa.

Emiratesin lehtereillä on riittänyt turbulenssiä viime vuosina. (Paul Gilham/Getty Images)

Ota seurantaan

Rob Holding. Syyskuussa 22 vuotta täyttävä toppari hankittiin viime kesänä Boltonista vaivaisella kahdella miljoonalla punnalla. Alkuun Holding esiintyi lupauksia herättävästi, mutta putosi Mustafin tulon myötä penkille. Wengerin vaihdettua kolmen alakertaan, pääsi Bolton-kasvatti jälleen avaukseen ja esiintyi erinomaisesti. Holding kaipaisi voimaa kaksinkamppailuihin ja toisinaan huolellisuutta pallon kanssa, mutta kaiken kaikkiaan hän on erittäin lupaava toppari, joka voi hyvinkin vallata avauksen paikan tulevalla kaudella. Nuorukainen lukee peliä mallikkaasti, joka näkyy oikein sijoittumisena ja laadukkaina syöttöinä ylöspäin. Monet Arsenal-fanit nostavat englantilaisen esimerkiksi brassitoppari Gabrielin edelle, joten Holdingin otteita kannattaa pitää silmällä.

Arvio

Arsenal saa jalkeille vahvan avauskokoonpanon, johon 3–4–3-ryhmitys tuo tasapainoa ja selkeyttä. Jos Wenger keskittää kaikki paukut Valioliigaan, voi Arsenal kaiken mennessä nappiin taistella jopa mestaruudesta. Kun kuitenkin puhutaan Wengerin johtamasta Arsenalista, kuulostaa mestaruus utopistiselta ajatukselta. Hyvä kausi voi kantaa kärkinelikkoon, normisuorittaminen sijoille 5-7. Kipeimmin kannattajia kirpaisee kuitenkin se, että paikallisvastustaja Tottenham on noussut Pohjois-Lontoon ykkösjoukkueeksi ja jatkanee sellaisena myös tulevalla kaudella.

Faneille.comin Valioliiga-ranking 2017-18:

Kansikuva: Clive Mason/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut