Chelsea onnistui palaamaan synkän korpivaelluksen jälkeen takaisin huipulle ja Antonio Conten miehistön kausi huipentui seurahistorian kuudenteen mestaruuteen. Nyt länsilontoolaisilla on edessään uudet haasteet, kun raskas pelitapa sekä Mestarien liigan myötä lisääntyvä rasitus koettelevat ohuella materiaalilla operoivaa joukkuetta.
Viime kausi
Chelsea lähti viime kauteen isoin muutoksin. Tämä oli tosin ymmärrettävää, sillä sinisten sesonki 2015-16 oli sysimusta, kun menestykseen tottunut seura mestarista peräti kymmenenneksi.
Isoin muutos tapahtui managerin suhteen. Chelsea halusi painaa edellisen kauden manageripainajaisen unholaan ja joukkueen peräsimeen palkattiin Antonio Conte. Erinomaista työtä niin Italian kuin Juventuksen päävalmentajana tehneen italialaisen palkkaaminen osoittautui lopulta loistavaksi ratkaisuksi. Conten joukkueessa ei vapaamatkustajia ollut, vaan vaatimustaso oli erittäin korkealla. Tämä näkyi myös viheriöllä. Chelsea esiintyi jopa kurinalaisemmin kuin Jose Mourinhon aikana.
Chelsea laittoi myös rahaa haisemaan siirtomarkkinoilla. Länsilontoolaiset hankkivat pelaajia yli sadalla miljoonalla punnalla, kun muun muassa Michy Batshuayi, N’Golo Kante, David Luiz sekä Marcos Alonso siirtyivät joukkueen riveihin.
Länsilontoolaisten sesonki käynnistyi kuitenkin yskähdellen. Conten joukot nappasivat alkuun voitot West Hamista, Watfordista ja Burnleystä, kunnes joukkue kohtasi ensimmäiset isot haasteensa. Seuraavassa ottelussaan Chelsea jämähti Swanseaa vastaan tasapeliin, jota seurasi nöyryyttävät tappiot Liverpoolille ja Arsenalille.
Arsenalille kärsitty 0–3-tappio oli lopulta käänteentekevä asia koko Chelsean kauden kannalta. Surkean paikalliskamppailun jälkeen Conte vaihtoi muodostelmaksi 3–4–3. Ratkaisua voitaneen pitää oikeana, sillä Chelsea kuittasi peräti 13 voittoa putkeen. Joukkoon mahtui tasaisia pakkovoittoja häntäpään joukkueista, mutta vastaavasti Manchester United, Leicester, Everton ja Manchester City kaatuivat yhteismaalein 15–1.
Chelsea jatkoi samaa rataa kauden loppuun asti eikä länsilontoolaisille löytynyt pysäyttäjää, vaikka Tottenham, Manchester United sekä Crystal Palace onnistuivatkin joukkueen vielä kaatamaan. Chelsea tarrasi sarjataulukon kärkisijaan kiinni marraskuussa ja piti siitä kiinni aina kauden loppuun asti. Conten joukot keräsivät lopulta 93 pistettä, mikä oli Valioliigan historian toiseksi suurin potti. Eroa toiseksi sijoittuneeseen Tottenhamiin kertyi seitsemän pistettä.
Heikolla edellisellä kaudella oli vaikutuksensa mestaruuteen. Chelsea ei pelannut Euroopassa, mikä antoi joukkueelle valtavan edun. Conte pystyi paitsi valmistautumaan koko viikon sarjapeleihin, kykeni hän peluuttamaan käytännössä samaa miehistöä läpi kauden, mikä oikein roolitettuna oli ylivoimainen yhdistelmä.
Siirrot
Sisään: Alvaro Morata (Real Madrid), Tiemoue Bakayoko (AS Monaco), Antonio Rüdiger (AS Roma), Willy Caballero (Manchester City), Abdul Rahman Baba (Schalke, laina päättyi), Andreas Christensen (Mönchengladbach, laina päättyi), Lewis Baker (Vitesse, laina päättyi)
Ulos: Nemanja Matic (Manchester United), Nathan Ake (Bournemouth), Asmir Begovic (Bournemouth), Bertrand Traore ( Lyon), Christian Atsu (Newcastle), Nathan Chalobah (Watford), John Terry (Aston Villa), Kurt Zouma (Stoke, laina), Ruben Loftus-Cheek (Crystal Palace, laina)
Lähtökohdat
Conte on todennut lähtevänsä uransa haastavimpaan kauteen, mutta yleisesti ottaen Chelsean lähtökohdat kauteen ovat vahvat. Joukkue pääsee puolustamaan mestaruutta lähes samoilla askelmerkeillä kuin viime kaudella. Vaihtuvuus on jäänyt pelaajien osalta vähäiseksi, vaikka länsilontoolaiset saivatkin jälleen tuhlattua yli sata miljoonaa puntaa.
Viime kaudella Conten ensimmäinen tehtävä oli herättää varjojen mailla seilanneet pelaajat henkiin. Henkisen puolen ohella, Sinisten pelitavan merkitystä ei voi väheksyä, kuten yllä todettiin. Intohimoinen ja pedantti italialainen organisoi joukkueensa mestarillisella tavalla, joka hyökkäsi ja puolusti kokonaisuutena, yksilöiden vahvuuksia unohtamatta.
Chelsean puolustusta oli äärimmäisen vaikea murtaa ryhmityksen vaihduttua. Puolustaessa muoto muuttuu käytännössä malliin 5–2–3, jossa etenkin keskusta tukitaan huolellisesti. Käytännössä viime kauden Chelseaa oli mahdoton avata keskeltä, mutta esimerkiksi Tottenham osoitti, että laitojen kautta Conten palettia voi aukoa, jos wingbackit eivät ehdi tukkimaan taakseen jääviä tiloja.
Myös hyökkäyspäähän Conte treenautti tarkkaan hiottuja malleja, joihin joukkue pystyi tiukan paikan tullen turvautumaan. Etenkin wingbackit ovat isossa roolissa ylöspäin, mistä loistokauden pelanneen Marcos Alonson tehot 6+3 kertovat. Pahimpia sumppuja vastaan jopa topparit nousevat keskikentän tasolle, eivätkä Cesar Azpilicuetan murtavat syötöt ole harvinaisia näkyjä.
Chelsean hyökkäyspelaamiselle on leimallista ennen kaikkea tehokkuus. Joukkue loi viidenneksi eniten maalipaikkoja, mutta teki toiseksi eniten maaleja. Chelsea ei siis pakota ratkaisuja, vaan pyrkii pelaamaan pallon hyville sektoreille, mistä parhaimmillaan yli 20-prosentissa käynyt viimeistelytehokkuus kertoi.
Conten pelitapa on kuitenkin erittäin vaativa. Kilometrejä pelaajaa kohti kertyy poikkeuksetta yli 10 kilometriä pelissä ja viime syksyn huippuottelussa Manchester Unitedia vastaan Chelsea-pelaajat kellottivat yhteensä lähes 15 kilometriä enemmän kuin vastustajansa. Etenkin wingbackeille pelitapa on raskas, joten hankintoja voidaan odottaa etenkin laitaosastoille. Myös keskikentän ylempi oksa on käynyt kapeaksi.
Seuraa varjostaa kuitenkin Diego Costan tilanne. Temperamenttinen hyökkääjä on ollut siirtohuhujen kohteena läpi kesän ja hyökkääjä on ehtinyt poseeraamaan sosiaalisessa mediassa omalla nimellä varustettu Atletico Madridin paita päällään. Chelsealle 52 maalia 89 ottelussa tykittäneen Costan jatkaminen seurassa onkin erittäin epätodennäköistä. Ja vaikka Costan myynti siirtyisi Atleticon siirtokiellon takia tammikuulle, tekstarilla irtisanottua Costaa tuskin tullaan näkemään sinisten väreissä.
Lontoolaiset eivät jääneet tuleen makaamaan, vaan hankkivat Alvaro Moratan uudeksi hyökkääjäkseen. Espanjalaisen viime kesäinen paluu Real Madridiin ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka 15 maalia La Ligassa onkin mainio suoritus. Moratalla on nyt todellinen näyttöpaikka, kun 24-vuotias maalinsylkijä on lähtökohtaisesti joukkueen ykköshyökkääjä. Kokonaisvaltaisena jalkapalloilijana Morata on Costaa parempi, mutta maajoukkuekaverin maalisaldon paikkaaminen onkin jo eri tason haaste.
Chelsea on myös vahvistanut myös alempia osastojaan. Monacosta saapunut Tiemoue Bakayoko on englantilaisilta erinomainen värväys keskikentän pohjalle. 22-vuotias ranskalainen on erittäin atleettinen sekä erinomainen katkoja ja rikkomaan peliä. Bakayoko ei ole myöskään puujalka, vaan pystyy tekemään peliä sekä antamaan peliä edistäviä syöttöjä ja on näin ollen lähtökohtaisesti parannus ManU:lle myytyyn Nemanja Maticiin verrattuna. Paikka avauksessa on tiukassa, mutta näyttöpaikkoja tippunee kauden mittaan.
Antonio Rüdigerin tilanne on hieman vastaavanlainen. Chelsean puolustuslinja on erittäin tiivis ja hyvin roolitettu, joten saksalainen joutunee tyytymään aluksi vaihtomiehen rooliin. Europelien myötä Chelsea joutuu kierrättämään kokoonpanoaan enemmän, joten AS Romasta saapunut topparikin saanee paikkansa näyttää kykyjään.
Chelsea on kaupannut viime kauden pelaajiaan reilulla sadalla miljoonalla, mutta lähtijät eivät varsinaisesti joukkueen voimasuhteita heikennä. Yksi aikakausi tosin tuli päätökseen, kun Chelseata vuodesta 1995 edustaneen (pois lukien kuuden ottelun mittainen lainapesti Nottingham Forestiin kaudella 1999-2000) John Terryn taival sinisissä tuli päätökseen. 36-vuotiaan topparin ura jatkuu sarjaporrasta alempana Aston Villan riveissä.
Käytännössä Chelsea saa kovan avauskokoonpanon, mutta kovien pelien lisääntyessä, on rotaatiomiehiä yksinkertaisesti hankittava. Azpilicueta on loistava puolustaja, mutta spanskin juoksuvoima ei riitä paikkaamaan Alonsoa tai oikealla läpimurron tehnyttä Victor Mosesia. Hakusessa on näin ollen jopa kaksi laitapelaaja.
Avainpelaajat
Hallitsevalla mestarilla on luonnollisesti tähtipelaajia käytännössä jokaiselle pelipaikalle. Chelsean kenties tärkein peluri on N’Golo Kante, joka pokkasi viime kauden päätteeksi sarjan parhaan pelaajan palkinnon. Hämmästyttävän hyvän kauden jälleen pelannut ranskalainen pääsi juhlimaan mestaruutta toisena peräkkäisenä vuotena, eikä kyseessä ole sattuma. Kante rataa hurjia kilometrejä keskikentällä ja riistää valtavasti palloja, minkä lisäksi taso pysyy tasaisen korkealla illasta toiseen. 26-vuotias Kante oli yksi suurimpia tekijöitä, miksi Chelsea oli niin vaikeasti voitettavissa viime kaudella: lontoolaisia vastaan on äärimmäisen vaikeaa murtautua keskeltä, koska linjojen väliin ei synny tiloja. Tästä suuri kunnia kuuluu nimenomaan Kantelle, joka tuntuu ehtivän joka paikkaan. Myös hänen riistoistaan – aivan kuten Leicesterissä – syntyy paljon vastaiskuja, joissa Chelsea on elementissään.
Kanten alapuolella viihtyvä David Luiz on mielipiteitä jatkava toppari, mutta pelata brasilialainen kyllä osaa. Luizilla on linjan keskellä äärimmäisen iso rooli pelin avaamisessa ja tässä 30-vuotias toppari onkin elementissään. Riskialtis puolustaja on tosin ajoittain ongelmissa vastustajan liukkaiden hyökkääjien kanssa, koska Luizin pelityyli muistuttaa upporikasta tai rutiköyhää. Chelsean puolustus on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa, sillä Luiz, Gary Cahill ja Cesar Azpilicueta ovat nimenomaan triona sarjan eliittiä. Roolitus toimii käytännössä siten, että Cahill ja Azpilicueta puolustavat jättäen Luizille varmistelun ja pelinavaamisen.
Costan poistumisen myötä Eden Hazardin rooli korostuu entisestään. Huiman kauden pelannut laituri palasi vuoden korpivaelluksen jälkeen tasolleen ja jälki oli tuhoisaa: belgialainen tykitti Valioliigassa 16 täysosumaa. Hazard repii kuljetuksillaan linjoja auki sekä tehden samalla tilaa muille hyökkäyspään pelaajille. Yhteispeli varsinkin Costan kanssa toimi erinomaisesti, mikä oli iso tekijä Chelsean menestyksen taustalla. 26-vuotias laituri istuu myös erittäin hyvin Conten ryhmitykseen, koska enää belgialaisen ei tarvitse seurata laitapakkien nousuja päätyyn asti, kuten Mourinhon aikaan.
Ennakoitu avauskokoonpano (3–4–3)
Uhkakuvat
Chelsea takoi viime kaudella 85 täysosumaa, mikä oli toiseksi isoin lukema heti Tottenhamin jälkeen. Alkavalla sesongilla joukkueen hyökkäyspää on pienoinen kysymysmerkki, kun Costa vaihtuu Morataan. Real Madridin kasvatti on ensimmäistä kertaa urallaan ison seuran ykköskärki. Espanjassa tulosta tuli pienemmälläkin vastuulla, mutta nyt harteilla on aivan eri kokoluokan paineet. Erityisesti kun Chelsean hyökkäyspelaaminen luisti viime kaudella niin mallikkaasti. Parhaimmillaan Morata taistelee sarjan maalipörssin voitosta, mutta floppivaarakin on ilmassa.
Chelsean materiaali on laadukas, mutta ohut. Tämä joutuukin tulevalla kaudella jälleen suureen testiin, kun sinipaidat pelaavat jälleen Mestarien liigassa. Viime kaudella yksi joukkueen valttikorteista oli nimenomaan vähäinen rasitus ja Conte pystyi peluuttamaan samaa kokoonpanoa käytännössä läpi kauden. Italialainen oli jo pelaajaurallaan työhevonen ja hän vaatii samaa pelaajiltaan. Näin ollen yhtenä uhkakuvana on joukkueen sippaaminen pahimmissa otteluruuhkissa.
Hallitseva mestari joutuu koetukselle heti alkukaudesta. Joukkueen hyökkäyspään materiaali on jopa Chelsean mittapuulla erittäin kapea. Eden Hazard on ensimmäisen kuukauden sivussa, mikä vaikeuttaa joukkueen syksyä huomattavasti. Näin ollen Willianille onkin heti alkukaudesta tiedossa paljon minuutteja. Brasilialainen on käytännössä Pedron ohella ainoa vaihtoehto ylemmälle oksalle, joten rasitus tulee olemaan rajua jo syksyllä. Ei olisi toisaalta yllätys, mikäli Chelsea vahvistaisi hyökkäyskalustoaan vielä elokuun aikana.
Ota seurantaan
Andreas Christensen. Huippulahjakas puolustaja siirtyi Chelsean akatemiaan jo vuonna 2012. Junioriputken jälkeen tiedossa ei kuitenkaan ollut vastuuta Valioliigassa, joten tanskalainen pelasi kaksi edellistä kautta lainalla Borussia Mönchengladbachissa. 21-vuotias toppari oli voittamassa nuorten Mestarien liigaa Chelsean riveissä vuonna 2015, minkä lisäksi hänet valittiin Bundesliigan tähdistöön kauden 2015-16 päätteeksi. Christensen on moderni toppari, joka pelaa tilanteet aivoilla härkämäisen ryntäilyn sijaan. Juutti aloittanee kauden penkillä, mutta saa ohuen materiaalin sekä tiukan pelitahdin myötä varmasti vastuuta kauden mittaan. Nuorukainen voi haastaa jopa Luizin aseman linjan keskellä avaavana topparina, mikäli brassi alkaa sekoilemaan kauden aikana.
Arvio
Chelsealla on jälleen erittäin laadukas ja valmentajansa näköinen joukkue, joka pystyy parhaimmillaan haastamaan jopa maanosan huiput. Länsilontoolaiset kamppailevat mestaruudesta, mutta lisääntyvä rasitus ja matkustus yhdistettynä kuluttavaan pelitapaan heittävät kysymysmerkkejä ilmoille. Paljon riippuu siitä, vahvistuuko joukkue vielä ja miten Morata onnistuu Costan paikkaajana.
Faneille.comin Valioliiga-ranking 2017-18
- 2. Chelsea
- 3. Tottenham
- 4. Manchester United
- 5. Arsenal
- 6. Liverpool
- 7. Everton
- 8. West Ham
- 9. Southampton
- 10. WBA
- 11. Leicester
- 12. Stoke
- 13. Bournemouth
- 14. Crystal Palace
- 15. Newcastle
- 16. Swansea
- 17. Watford
- 18. Burnley
- 19. Huddersfield
- 20. Brighton
Kansikuva: Getty Images