Valioliigakausi 2017-18 polkaistaan käyntiin perjantaina 11.8. Seuraa koko kausi Viaplay-palvelusta.Tottenham Hotspur on noussut parin viime kauden aikana varteenotettavaksi mestarikandidaatiksi. Viime keväänä Spurs jätti jäähyväiset rakkaalle White Hart Lanelle, joka väistyy uuden stadionin alta. Tuleva kausi menee näin ollen evakossa Wembleyllä, joka on suurin syy siihen, miksi tukevalla pelillisellä jalansijalla seisova Tottenham ei voita mestaruutta. Rankingistamme joukkue löytyy sijalta 3.
Viime kausi
Viime kaudella Spurs osoitti, ettei kauden 2015-16 vahva vire ollut yksittäinen suonenveto vaan, että Mauricio Pochettinon joukot ovat vakavasti otettava kärkijoukkue. Joukkue pystyi jopa parantamaan aiemmasta kaudesta, vaikka muut kärkiryhmät olivat selvästi kovempia. Kaiken kaikkiaan Tottenham pelasi tasapainoisen ja vahvan kauden, joka poiki toisen sijan. Vaikka mestaruus jäi haaveeksi, lämmittää Spurs-kannattajien mieltä sijoittuminen paikalliskilpailija Arsenalin yläpuolelle, ensimmäistä kertaa 22 vuoteen.
Mitään hokkuspokkus-temppuja Pohjois-Lontoossa ei kuitenkaan tehty, vaan Victor Wanyamalla vahvistunut miehistö jatkoi samalla sapluunalla, jota Pochettino onnistui kehittämään entistä monipuolisemmaksi. Spursin harmiksi Chelsea oli poikkeuksellisen kova, joten 86 pinnaa ei riittänyt lähellekään mestaruutta. Toissa kaudella kyseisellä pistemäärällä olisi juhlittu mestaruutta, eikä sarjakakkonen ole 2010-luvulla kerännyt yli 86 pistettä kuin kertaalleen.
Parhaimmillaan Spurs oli jopa häikäisevän hyvä ja pelasi monien mielestä sarjan parasta jalkapalloa. Vahvin jakso osui keväälle, kun joukkue porskutti kymmenen ottelun voittoputken helmikuun lopusta toukokuun alkuun. Spursin loistavaa kautta kuvastaa, myös sarjan paras maaliero, joka oli 86 tehdyn ja 26 päästetyn maalin myötä 60 nyyttiä plussalla.
Pochettinon suojatit antoivat yli 100 vuotta palvelleelle White Hart Lanelle arvoisensa jäähyväiset, nimittäin Spurs ei kokenut ainuttakaan kotitappiota. Tasapelit kirjattiin syksyllä Leicesteriä ja Liverpoolia vastaan, loput 17 kotipeliään Tottenham voitti. Joukkue myös osoitti, että se pystyy voittamaan ilman Harry Kanea, joka käväisi lasaretissa kahteen otteeseen. Spursin oma poika oli loukkaantumisista huolimatta hirmuvireessä, iskien 29 maalia 30 otteluun ja hyökkääjä nappasi kultaisen kengän toista kertaa perä jälkeen.
Siirrot
Sisään: –
Ulos: Kyle Walker (Manchester City), Josh Onomah (Aston Villa, laina), Nabil Bentaleb (Schalke, laina muuttui pysyväksi siirroksi), Federico Fazio (AS Roma, laina muuttui pysyväksi siirroksi), Clinton N’Jie (Marseille, laina muuttui pysyväksi siirroksi)
Lähtökohdat
Tottenham lähtee alkavaan kauteen hyvistä asemista. Neljännen kautensa Spurs-managerina aloittava Pochettino on pitänyt miehistönsä lähes ennallaan. Kyle Walker lähti Manchester Cityyn, vähintäänkin kohtuullista 50 miljoonan punnan kipurahaa vastaan, muuten joukkue on käytännössä katsoen muuttumaton. Uusia miehiä voi Pohjois-Lontooseen voidaan kuitenkin odotella, sillä rotaatio kaipaisi syvyyttä ja Walkerin ohella lainamiesten myynti on tuonut seuran kirstuun lähes 80 miljoonaa puntaa.
Hankinnat eivät kuitenkaan ole Pochettinolle itseisarvo, sillä Spursin menestystä ei ole rakennettu rahalla, vaan raudanlujalla osaamisella. Seurapomo Daniel Levy ansaitsee kiitosta, mutta suurin kunnia kuuluu argentiinalaisluotsille, jota voi hyvällä omalla tunnolla pitää Valioliigan parhaana managerina. Pochettino on luottanut Harry Kanen ja Dele Allin kaltaisiin lupaaviin nuoriin, jotka ovat pompanneet täydestä tuntemattomuudesta sarjan ehdottomaan eliittiin.
Mauricio Pochettino on lyhyessä ajassa koulinut Harry Kanen kaltaisista lupauksista maailman luokan pelaajia. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Juuri Walkerin tilanne kuvastaa Pochettinon vahvuutta. Laitapakki aloitti kiukuttelun loppukeväästä, jonka myötä argentiinalainen heitti suojattinsa tylysti penkille. Penkitys ja myynti olivat samalla viestejä, ettei yksikään pelaaja ole seuraa tai joukkuetta suurempi. Walkerin menetys kirpaisee, sillä hän oli viime kaudella sarjan paras laitapakki, mutta mikään katastrofi Englannin maajoukkuemiehen lähtö ei ollut, sillä mitat täyttävä korvaaja löytyi Kieran Trippierin muodossa omasta takaa.
Tottenhamin menestys perustuu pitkälti eheään kollektiiviseen tekemiseen. Pochettino käyttää joko 4–2–3–1- tai 3–4–3-muotoa, joiden välillä vaihtaminen onnistuu yhdellä vaihdolla. Vielä ryhmityksiäkin tärkeämpää on se, että Spurs-pelaajat ovat samalla sivulla. Joukkueelle leimallinen korkea prässi oli viime kaudella myrkkyä kaikille vastustajille ja se toimii, koska jokainen valkopaita tietää mitä heiltä vaaditaan. Sama pätee myös tilanteen vaihtoihin.
Myös Spurs-hyökkäys on osoitus Pochettinon organisointikyvystä. Olipa keskikentän yllä kolme tai neljä hyökkäävää pelaajaa, on yläkerran osaston roolitus viimeisen päälle hiottu ja mahdollistaa sitä kautta huippuyksilöiden loistamisen. Kane häärii piikissä, tekee liikkeillään muille tilaa ja viimeistelee tehokkaasti. Dele Allin loistokkuus perustuu pitkälti älykkäisiin pallottomiin liikkeisiin, joiden ansiosta 21-vuotias MK Dons -kasvatti saa palloja ratkaisusektoreille. Pelintekovastuu taas kuuluu kymppialueella viihtyvälle Christian Eriksenille, jonka lapikas lähettää millintarkkoja palloja jokaiseen suuntaan. Tässä paletissa myös laitapakit – tai wingbackit, ryhmityksestä riippuen – saavat runsaasti hyökkäysvastuuta.
Tottenham hyökkäyksen ydin koostuu näin ollen erityyppisistä pelaajista, joiden vahvuudet Pochettino on onnistunut yhyttämään toisia tukevaksi kokonaisuudeksi. Kolmikon takaa löytyy vielä Heung-Min Son, joka iski viime kaudella 14 kaappia. Leveyttä Spurs-hyökkäys kuitenkin kaipaisi, sillä Vincent Janssen floppasi raskaasti, eikä viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt Erik Lamelakaan ole yksittäisiä väläytyksiä lukuun ottamatta noussut toivotulle tasolle.
Vaikka Spursin hyökkäys kerää huomiota, on myös kokenut peräpää huippuluokkaa. Joukkue päästi viime kaudella vain 26 maalia, mikä oli pienin lukema koko sarjassa. Liikaa Tottenhamia ei kannata kuitenkaan yksilöidä, sillä Pochettinon ryhmä hyökkää, puolustaa ja prässää yhtenä yksikkönä. Työteliään ryhmän pelitavallinen vahvuus on se, mikä on tehnyt ja tekee Tottenhamista niin loistavan joukkueen.
Verrattuna muihin kärkijoukkueisiin, on Tottenham huomattavasti halvempi ja pienemmällä rahalla kasattu ryhmä. Itse asiassa seuran nettokulutus 2010-luvun pelaajakaupoissa on plussan puolella. Liljanvalkoisten avauskokoonpano on todella kova, eikä se kalpene yhdellekään muulle joukkueelle. Rajalliset vaihtoehdot penkin puolella ovat kuitenkin selkeä heikkous. Oikeastaan vasempana pakkina pelaava Ben Davies on ainoa back up -mies, jonka sisääntulo ei merkittävästi heikennä joukkuetta. Näin ollen Tottenham kaipaisi lisää syvyyttä, varsinkin jos se mielii pärjätä myös Mestarien liigassa. Etenkin keskikenttä on turhan kapea ja pitkään huhuiltu Ross Barkley olisi omiaan vahvistamaan tätä osastoa.
Tottenhamissa käytössä oleva 100 000 punnan pelaajakohtainen palkkakatto on kuitenkin pienoinen ongelma uusien pelaajien suhteen. Esimerkiksi ManU:n Jesse Lingard nauttii kuusinumeroista viikkopalkkaa, joten avauskokoonpanon suora vahvistaminen on käytännössä mahdotonta nykyisillä käytännöillä. Toisaalta palkkakaton voi nähdä suurena vahvuutena, sillä Spurs sitoi lähes koko joukkueen pitkiin jatkopahveihin viime kaudella. Jos Kane, Hugo Lloris ja kumppanit tyytyvät huomattavasti pienempään palkkaan kuin mitä he ansaitsisivat muualla, voi Spursin väittää olevan tukevalla maaperällä.
Näin ollen Tottenham lähtee tulevaan kauteen erittäin vahvoista lähtökohdista. Tällä hetkellä joukkuetta kuitenkin vaivaa minikriisi puolustuksen oikealla reunalla. Trippier loukkasi nilkkansa viimeisessä harjoitusottelussa Juventusta vastaan ja missaa ainakin kauden avauksen (tätä kirjoittaessa sairasloman pituudesta ei ole tiedotettu). Pochettino ja Levy ovat etsiskelleet varamiestä englantilaiselle, jota stuntannee sarja-avauksessa joko Moussa Sissoko tai nuori Kyle Walker-Peters, ryhmityksestä riippuen.
Tietyllä tapaa Trippierin loukkaantuminen ilmensi Spursin ainoaa pelillistä suden kuoppaa. Materiaali on kapea, eikä kestä juurikaan loukkaantumisia. Kanen poissaolon Spurs-hyökkäys pystyi paikkaamaan kollektiivisesti, mutta esimerkiksi Mousa Dembele tai Christian Eriksen ovat nykyisellään mahdoton korvata.
Avainpelaajat
Tottenhamin talismaanina jatkaa seuran oma kasvatti Harry Kane. Yhden kauden ihmeeksi toissa syksynä haukuttu englantilainen on takonut jokaisella täydellä Valioliigakaudellaan yli 20 maalia ja naulannut paikkansa sarjan parhaana hyökkääjänä. Kliinisesti palloa pussiin laittava Kane ei kuitenkaan ole pelkkä maalinsylkijä, vaan hän on kokonaisvaltainen hyökkääjä. Kane ei tingi työnteossa, vaan johtaa valkopaitojen prässiä, jonka lisäksi hänen juoksunsa avaavat tiloja esimerkiksi Allin pitkille pystyjuoksuille.
Kanen takana kaksikko Alli & Eriksen lukeutuu niin ikään avainpelaajien joukkoon. Kaksikon vahvuudet ovat hyvin erityyppisiä, mutta juuri sen takia he tukevat loistavasti toisiaan. 18 maalia viime kaudella takonut Alli antaa Kanelle tulitukea, kun taas Eriksen vastaa tilanteiden järjestelyistä ja pelin edistämisestä pallon kanssa. Juutti on tärkeä pelaaja myös erikoistilanteissa, joista Spurs teki viime kaudella 15 osumaa.
Christian Eriksenin ja Dele Allin vahvuudet tukevat erinomaisesti toisiaan. (Clive Mason/Getty Images)
Alakerrasta Tottenhamilta löytyy Valioliigan paras topparipari, jo Ajaxin ajoilta toisensa tuntevien Toby Alderweireldin ja Jan Vertonghenin muodossa. Belgialaiset ovat fyysisiä, taitavia ja älykkäitä puolustajia, joiden ansiosta luonnistuu koko kentän prässipelaaminen sekä pidemmät linjan taakse suuntautuvat syötöt. Joko alakerran kolmantena lenkkinä tai keskikentän pohjalla uurastava Eric Dier on niin ikään tärkeä mies Tottenhamille. Juuri Dierin monipuolisuus ja kyky pelata kummassakin roolissa mahdollistaa ryhmityksen vaihtamisen pelin sisällä.
Pohjoislontoolaisten avaus on täynnä loistavia pelaajia ja esimerkiksi Victor Wanyaman tai Danny Rosen voisi nostaa yhtä hyvin avainpelaajiin. Fakta on kuitenkin se, että Tottenham menestyy joukkueena jos on menestyäkseen. Näin ollen Spursin pelaamistakin kannattaa tarkkailla harmonisena kokonaisuutena, ennemmin kuin tuijotella muutamien huippuyksilöiden edesottamuksia.
Ennakoitu avauskokoonpano (3–4–3)
Uhkakuvat
Viime kauden kakkossijan jälkeen looginen askel olisi mestaruus, mutta tilapäismuutto Wembleylle tapahtui mahdollisimman ikävään aikaan. Spursin yhteydessä ollaan puhuttu ”Wembleyn kirouksesta”, joka perustuu joukkueen heikkoihin otteisiin jalkapallon sydänmään ikonisimmassa pyhätössä. Viime kaudella Spurs hävisi Wembleyllä Mestarien liigan lohkovaiheen pelinsä Monacolle ja Bayer Leverkusenille. Eurooppa liigassa pohjoislontoolaiset hyytyivät tasapeliin belgialaisen Gentin kanssa ja putosivat mantereen kakkoskilpailusta. Myös FA Cupin välierässä hirmuvireinen Tottenham koki kovia, kun Chelsea nappasi lipun finaaliin. Ainoan voittonsa Pochettinon ryhmä nappasi CSKA Moskovasta UCL-lohkovaiheen viimeisessä ja jatkopaikan kannalta merkityksettömässä pelissä.
”Wembleyn kirous” ei kuitenkaan ole pelkkä myytti, joka lamaannuttaa joukkueen henkisesti. White Hart Lanen kenttä on viisi metriä lyhyempi ja kaksi metriä kapeampi kuin Wembleyllä, joka tarkoittaa 545 lisäneliötä. The Lanen vaikeus vastustajalle ei siis perustunut pelkästään stadionin tiiviiseen tunnelmaan, vaan pienempi kenttä vaikeutti Tottenhamin kovan prässin purkamista. Spurs pyysi FA:ta muuttamaan Wembleyn mitat samoiksi kuin White Hart Lanelle, mutta kattojärjestö ei tähän suostunut, joka hankaloittaa Spursin prässipelaamista.
Wembleyn myötä Tottenhamilta katoaa kotietu käytännössä täysin. Spurs joutuu kauas sydänmaistaan, sillä etäisyyttä White Hart Lanen ja pääkaupungin luonaisosissa sijaitsevan Wembleyn välillä on yli 20 kilometriä, joka tarkoittaa metrolla liikkuessa yli tunnin matkustusta. Vaikka Spurs kaatoi kauden viimeisessä harjoitusmatsissa Juventuksen tulevalla kotiareenallaan, pelaa joukkue käytännössä 38 vieraspeliä tulevalla kaudella, mikä rassaa väistämättä mestaruudesta taistelevaa ryhmää.
Ota seurantaan
Kieran Trippier. Tottenhamia ei kylmännyt myydä kiukuttelevaa Kyle Walkeria kilpailijalleen, koska korvaaja löytyi omasta takaa. Ironista kyllä, toissa kesänä Burnleystä Lontooseen saapunut Trippier on juuri Man Cityn kasvatti. Walkeriin verrattuna Trippier ei ole aivan yhtä nopea, mutta keskittäjänä hän on maanmiestään selvästi etevämpi. Viime kaudella 26-vuotias oikea pakki alusti viisi osumaa, vaikka pelasi vain 12 liigapeliä. Burnleyn ensimmäisellä nousukaudella puolustaja syötti komeat 12 maalia. Trippier soveltuu loistavasti Tottenhamin pelitapaan ja juuri hänen millintarkat keskityksensä ovat ase, joka saattaa nostaa Spurs-hyökkäyksen uudelle tasolle. Jahka mies toipuu nilkkavammastaan, on liljanvalkoisten oikea laita hyvissä kantimissa.
Kieran Trippierin oikeasta jalasta lähtee kenties koko sarjan tarkimmat keskitykset. (Ian Walton/Getty Images)
Arvio
Pelillisesti Tottenhamilla olisi kaikki edellytykset huipentaa viime kausien nousukiito aina mestaruuteen asti, mitä myös Urheilulehti uumoili. Ryhmä kuitenkin kaipaa leveyttä, sillä viime syksy osoitti, että europelit rassaavat liikaa. Hurjia määriä harjoituskentällä viettävä Spurs on moderni huippujoukkue, jonka kollektiivi on huomattavasti harmonisempi kuin vaikkapa Arsenalilla tai Man Unitedilla. Kotiedun puuttuminen syö joukkuetta kuitenkin liikaa, mutta kärkinelikkoon nuori Tottenham kiilaa jälleen kerran.
Faneille.comin Valioliiga-ranking 2017-18
- 3. Tottenham
- 4. Manchester United
- 5. Arsenal
- 6. Liverpool
- 7. Everton
- 8. West Ham
- 9. Southampton
- 10. WBA
- 11. Leicester
- 12. Stoke
- 13. Bournemouth
- 14. Crystal Palace
- 15. Newcastle
- 16. Swansea
- 17. Watford
- 18. Burnley
- 19. Huddersfield
- 20. Brighton
Kansikuva: Clive Rose/Getty Images