Liiga-ennakko 2018-19: HIFK:n ryhmä on parempi kuin viime kaudella – jääkö mestaruus silti haaveeksi?

Faneille.com LogoFaneille.com – Hieman erilainen urheilumedia

KHL-kausi käynnissä: Nappaa 10€ ilmaisrahaa helposti talteen!

Suuri ja mahtava HIFK lähtee kauteen vuosittain yhtenä suurimpana mestarisuosikkina, sillä joukkueella on aina rahaa millä mällätä sekä pelaajamateriaali vailla vertaa. Tästä huolimatta seuran urheilullinen menestys on ollut heikkoa, sillä se on voittanut 2000-luvulla mestaruuden vain kertaalleen.

Viime kausi

Päävalmentaja Ari-Pekka Selinin ensimmäinen kausi HIFK:ssa päättyi pronssijuhliin, mikä oli pettymys. Vielä kun runkosarjaan mahtui paljon heikkoja otteita, jäi kokonaiskuva negatiivisen puolelle.

Selinin projekti sai surkean alun, kun IFK voitti kauden kahdeksasta ensimmäisestä ottelustaan vain yhden. Joukkueen peli alkoi kulkea vasta marraskuussa, ja ensimmäinen hyvä jakso jatkui reilun kuukauden verran.

IFK:n kevätkausi oli jo selvästi parempi, mutta mistään jackpotista ei voida puhua. Joukkue onnistui kuitenkin pitämään paikkansa kuuden parhaan joukossa, ja IFK lähti puolivälieriin viidenneltä sijalta.

Seuran kevät oli kaikin puolin hyvä, sillä IFK onnistui nousemaan pudotuspeleissä uudelle tasolle, ja se on hyvän joukkueen merkki. IFK kaatoi puolivälierissä JYPin otteluvoitoin 4-2, minkä jälkeen vastaan tuli Suomen mestaruuteen painellut Kärpät. Oululaiset joutuivat äärimmäisen koville, ja Kärppien finaalipaikka irtosikin vasta seitsemännessä ottelussa. Ratkaiseva ottelu päättyi Kärppien eduksi vain yhdellä maalilla, joten pienellä tuurilla IFK olisi voinut pelata finaaleissa Tapparan kanssa.

Helsinkiläismahti hävisi Kärpille hyökkäyspelissä. IFK:n hyökkäysosaston taitotaso ei aivan ollut samalla tasolla kuin Kärppien. Kärppien puolustuspeli oli myös napsun verran parempaa kuin HIFK:n.

Runkosarjassa ongelmia tuottivat loukkaantumiset, pelitapa ja jokseenkin joukkueen rakenne. Muun muassa Joe Finley, Miro Heiskanen, Teemu Eronen, Ryan O’Connor, Ville Varakas, Joonas Rask, Juha-Pekka Haataja ja Thomas Nykopp olivat enemmän tai vähemmän telakalla, miksi IFK:n viisikkopeli tökki pitkään. Loukkaantumiset hellittivät pudotuspeleissä, milloin myös tulokset paranivat. IFK:n tulevan kauden menestyksen kannalta onkin olennaista, että joukkue ei kärsisi samanlaisista loukkaantumisaalloista kuin aiempina vuosina.

Loukkaantumisaallot johtivat myös Selinin pelitavan toimimattomuuteen. Ongelmia tuli jo pelkästään sen takia, että uusi päävalmentaja ei taio toimivaa viisikkopeliä parissa kuukaudessa.

Joukkueenrakennuksessa ongelmia tuotti muun muassa taitavien kärkihyökkääjien hankkiminen. Esimerkiksi IFK:n keskikaistalta ei löytynyt yhtään todellista kiekollista taituria. Myös laidoilta puuttui taitoa ja nerokkuutta, joten IFK:n hyökkäyspään pelistä jäi usein pois tietynlainen juonikkuus, jota löytyi Kärpiltä ja Tapparalta.

Siirrot

Ulos:

  • Jerry Ahtola (Ilves)
  • Panu Mieho (Ilves)
  • Patrik Carlsson (Frölunda)
  • Miihkali Teppo (Pelicans)
  • Oliwer Kaski (Pelicans)
  • Miro Heiskanen (Dallas Stars)
  • Juha-Pekka Haataja (KooKoo)
  • Jarkko Malinen (Tappara)
  • Henri Tamminen (JYP)
  • Saku Salmela (Ässät)
  • Kevin Lankinen (Chicago Blackhawks)
  • Niklas Bäckström (Tappara)
  • Juuso Salmi (Herning Blue Fox)
  • Vili Sopanen (ERC Ingolstadt)
  • Antti Suomela (San Jose Sharks)

Sisään:

  • Wiljami Myllylä (Hermes)
  • Johan Motin (Lukko)
  • Aleksi Laakso (Rungsted Seier Capital)
  • Iikka Kangasniemi (Pelicans)
  • Juho Keränen (HPK)
  • Tommi Santala (Kloten)
  • Markus Ruusu (Ilves)
  • Eero Teräväinen (Lincoln Stars)
  • Lucas Lessio (Kunlun Red Star)
  • Henrik Koivisto (KooKoo)
  • Ilmari Pitkänen (Jukurit)
  • Kyle Quincey (Minnesota Wild)

Maalivahdit ja puolustus

IFK:lla oli viime kaudella Liigan paras veskarikolmikko, kun maalille oli heittää Atte Engren, Kevin Lankinen ja Niklas Bäckström. Heistä Lankinen lähti Pohjois-Amerikkaan ja Bäckström Tampereelle. Menetykset ovat paperilla isoja, mutta kun maalin suulle jäi Engrenin tasoinen kassari, ei Helsingissä ole syytä painaa päätä pensaaseen.

Engren on parhaimmillaan Liigan paras maalivahti, joten IFK:n pullat ovat hyvin uunissa. Miestä kirittää nuori Markus Ruusu, jossa piilee iso potentiaali. Hän on päässyt pelaamaan Liigassa reilut kymmenen ottelua, joten 21-vuotiaan veskarin todellinen taso on vielä mysteeri. Jos Engren loukkaantuu, on IFK:lla isoja ongelmia. Perinteisesti seurassa ollaan haettu varmaa kakkoskassaria, mutta tällä kertaa valinta kohdistui nuoreen lupaukseen, joka voi olla valmis tekemään tulosta myös Liigassa. Jan Lundell on ennenkin leiponut nuorista maalivahdeista tähtitason pelaajia.

HIFK:n puolustuksesta lähti viime kauden jälkeen yksi supertähti, jonka korvaaminen on hankalaa. Hän on tietenkin Miro Heiskanen, joka pelaa tulevalla kaudella NHL:ssä. Nuori tähti oli jo viime kaudella sarjan paras puolustaja. Myös Oliwer Kasken menetys voi tuntua pahalta, sillä hän on erittäin lupaava puolustaja, joka tulee olemaan tällä kaudella isossa roolissa Pelicansissa.

Muut alakerran menetykset eivät hetkauta suuntaan tai toiseen. Miihkali Tepon, Saku Salmelan ja Juuso Salmen urat eivät lähteneet lentoon stadilaisten riveissä.

Jatkajiin lukeutuvat muun muassa Eronen, O’Connor, Finley, Varakas ja Markus Kankaanperä. Heistä etenkin Eroseen kohdistuu isot odotukset, sillä terveenä ollessaan hän on sarjan parhaimpia offensiivisia puolustajia. Myös O’Connor pystyy tekemään vahvaa tulosta hyökkäyspäässä.

Viime talvena seuran uutena urheilutoimenjohtajana aloittanut Tobias Salmelainen on löytänyt vapailta markkinoilta pari todella hyvää vahvistusta. IFK naarasi Rauman Lukossa ihastuttaneen Johan Motinin, joka on parhaimmillaan sarjan parhaimpia yleispuolustajia. Hän tulee saamaan erittäin ison roolin IFK:n alakerrassa.

Vielä isompi kala oli Kyle Quincey, jonka siirto varmistui elokuun loppupuolella. Yli 600 NHL-ottelun veteraani ei saanut enää suoraa pelipaikkaa taalajäiltä, joten hän päätti suunnata Eurooppaan. Ottajia olisi ollut aina KHL:ää myöden, mutta kanadalainen valitsi Suomen ja HIFK:n, mikä on koko Liigan voitto. Quincey on huipputasokas pelimies, jolla on aineksia olla koko sarjan paras puolustaja.

Kyle Quinceylla on aineksia nousta todellisen kulttipelaajan maineeseen. Tämän tason pelaajia harvemman tulee Liigaan. Kuva: All Over Press

Markkinoilta tuli myös paljon Liigassa pelannut Aleksi Laakso, joka vietti viime kauden Itävallassa. Monipuolinen Laakso tuo lisää leveyttä helsinkiläisten alakertaan, ja miehessä piilee jonkin verran myös kiekollista potentiaalia. Niin piilee myös nuoressa Elias Ulanderissa, joka pelasi hyvällä tasolla jo viime kaudella.

Kokonaisuudessaan IFK:n alakerta on vahva. Joukkueesta löytyy ainakin yhdeksän puolustajaa, jotka ovat helposti Liiga-tason puolustajia. Näin ollen pakiston pitäisi kestää myös jonkin verran loukkaantumisia. Lisäksi alakerrasta löytyy paljon laatuakin: niin Engren, Eronen, Motin kuin Quincey voivat olla omissa rooleissaan sarjan eliittiä, joten lähtökohdat kauteen ovat loistavat.

Hyökkäys

Kun katsotaan IFK:n hyökkäyksestä lähteneitä pelaajia, on nimilista karun näköinen: Vili Sopanen, Jarkko Malinen, Patrik Carlsson, Jerry Ahtola ja Juha-Pekka Haataja. Nimekäs viisikko, mutta todellisuudessa yhdenkään heidän lähtö ei sureta Nordiksella. Sen sijaan Antti Suomelan stoori kirpaisee: Liigan pistepörssin voittaja siirtyi kauden jälkeen JYPistä HIFK:iin, jossa hänen piti olla selkeä ykkössentteri. Taiturimainen Suomela allekirjoitti kuitenkin NHL-sopimuksen San Jose Sharksin kanssa, miksi IFK olikin yhtäkkiä ilman ykkössentteriä.

Nimekkäistä lähtijöistä huolimatta IFK:n hyökkäys on laadukas, ja se on ennen kaikkea parempi kuin viime kaudella. Jatkajiin lukeutuvat muun muassa Erik Thorell, Joonas Rask ja Juhani Tyrväinen, jotka olisivat jokaisessa joukkueessa kärkiosastoa.

IFK:n kärkikenttiin on hankittu myös Tommi Santala, Iikka Kangasniemi ja Lucas Lessio, jotka ovat huipputason pelaajia Liigaan. Etenkin Kangasniemen naaraaminen oli tärkeää, sillä nyt IFK:lla on Thorellin ohella toinenkin taitava pelaaja pyörittämään ylivoimapeliä.

Hyökkäyksen suurin valtti on kuitenkin materiaalin leveys. Hyökkäyspäähän on heittää edellä mainitun kuusikon lisäksi muun muassa Lennart Petrell, Teemu Tallberg ja Thomas Nykopp. Heistä jokainen on tärkeä lisä alempiin kenttiin, mutta he pystyvät myös takomaan runkosarjassa noin 30 tehopistettä. Tryoutilla oleva Henrik Koivisto on niin ikään potentiaalinen pelaaja, sillä mies on kertaalleen lähennellyt Liiga-urallaan 40 tehopisteen rajaa.

Myös nuoriso-osastolla on aineksia iskeä hyviä tehoja pöytään. Ainakin Juha Jääskä ja Niklas Nordgren ovat valmiita ottamaan roolia. Teemu Engberg ja Anton Lundell ovat myös lupaavia, ja he tuovat mukavasti leveyttä ja vaihtoehtoja hyökkäykseen.

Jos IFK:n kaikki hyökkääjät ovat terveenä, joutuu useampikin laadukas pelimies seuraamaan otteluita katsomosta. Alempiin kenttiin ovat tyrkyllä myös Juho Keränen ja Micke Åsten, jotka ovat omissa rooleissaan todella kelvollisia pelimiehiä. Etenkin kevään otteluita ajatellen on tärkeää, että laatupelaajia löytyy yli neljään kenttään.

Valttikortit ja uhkakuvat

Stadin Kingeiltä löytyy lukuisia valttikortteja, joista suurimmat ovat jokaisen osaston laadukas kärkikalusto, leveä materiaali sekä mahdollisuus reagoida tilanteisiin kesken kauden. IFK:ssa on aina rahaa tarjolla, joten jos joukkueeseen tarvitaan uusia pelaajia kesken kauden, niitä myös hankitaan.

IFK:ssa onkin tarvetta yhdelle huippusentterille, ja Salmelainen onkin sanonut seuran katsovan koko ajan markkinoita. HIFK etsii taitavaa sentteriä, joka on Liigan mittapuulla ehdotonta eliittiä. Henrik Koivistosta voisi saada kelvollisen väliaikaisen korvaajan, mutta hänen varaansa ei voi laskea mitään. HIFK tavoittelee vain ja ainoastaan mestaruutta, joten ykkösentteri on löydettävä. Uutisia kuulunee NHL:n harjoitusleirien päättyessä, kun Pohjois-Amerikasta vapautuu monia pelimiehiä Eurooppaan.

Tällä nipulla voidaan tehdä upeaa tulosta, mutta se mestaruus saattaa vaatia juurikin yhtä tähtikeskushyökkääjää. Tässä piileekin seuran suurin uhkakuva, sillä laadukkaan sentterin hankinta on vaikeaa, kun samoista pelaajista taistelevat myös KHL:n, SHL:n ja NLA:n suurseurat.

Toinen uhkakuva on loukkaantumiskierre, sillä HIFK:ssa on aina poikkeuksellisen paljon miehiä telakalla. Jos pelaajisto pysyisi kerrankin suhteellisen terveenä, voisi stadilaisten peli kulkea jo alkukaudesta lähtien.

Seuraa heitä

Iikka Kangasniemi

23-vuotias hyökkääjä on ollut parin viime kauden ajan Pelicansin kärkipelaajia iskiessään 39:n ja 36:n tehopisteen kaudet. 170-senttisen väkkärän potentiaali on vielä korkeammalla, ja hän voi jopa taistella koko sarjan pistepörssin voitosta. Taitoa ja kykyä siihen löytyy. Kyse on siitä, kuinka sopeutuminen IFK:hon onnistuu? Kaikille pelaajille maineikas seura on liikaa, ja pelaaminen menee huomattavasti hankalammaksi, kun mediahuomio ja paine kasvavat uusiin sfääreihin.

Kyle Quincey

33-vuotiaalle puolustajalle ei löytynyt viime kaudella roolia Minnesota Wildissa, miksi hänen tililleen kertyi vain 18 NHL-ottelua. Quincey on kuitenkin järjettömän kova hankinta Liigaan, ja tätä kanadalaista kannattaakin seurata suurennuslasilla. Hän on ennen kaikkea huippulaadukas pelaaja omassa päässä, ja mies tulee myös näyttelemään isoa roolia kiekollisessa pelissä. Quincey ei ole saanut NHL:ssä isoa kiekollista roolia, mutta Suomessa häneltä sopii odotella kelvollisia pistemääriä, sillä kyseessä ei ole mikään puukäsi.

Arvio: sija 3

HIFK:n materiaalilla voidaan mennä tappiin asti, mutta stadilaisten kohdalla ei voi koskaan yllättyä myös mahalaskusta. Viimeisen 19 vuoden aikana mestaruuksia on tullut tasan yksi, joten IFK:ta ei kannata laittaa rankingin piikkipaikalle. Seura tulee olemaan huonollakin pelillä kärkikuusikossa, ja IFK löytänee jälleen hyvän tason viimeistäänkin pudotuspeleissä, mutta finaaliin pääseminen ja mestaruuteen yltäminen vaatii paljon muutakin kuin nimekästä kalustoa.

Faneille.comin ranking 2018-19:

Kansikuva: All Over Press

Aiheeseen liittyvät jutut